You are the best thing

Miulla on taas varsin random aww surur -olo. Nyt tosin löysin uuden nimityksen tälle ällösöpölle hihi-ololle. Tää on Taylor Swift -olo. Näitä on tullu tässä viimeisen puolen vuoden aikana välillä enemmän, välillä vähemmän.

Huomenna on koulukuvausta, enkun sanakoetta, hissan koetta ja discoa. Yritän selvitä päivästä hengissä. Discossa tulee toivon mukaan olemaan hauskaa, vaikka siellä onkin vain paikallisia maalaisjuntteja, mutta mie ja Emma pidetään hauskaa jossei muuten niin kahdestaan. Hitaiden aikana saa taas istua penkillä ja fiilistellä laulaen mukana.

Miulla ei oikeestaan oo mitään asiaa. Ei kummempia ajatuksia. Koululla miun nupissa naksahti taas, ja rustasin johonkin progebiisiin lyriikat. Niiden hyvyyttä tai huonoutta en osaa vielä arvioida. Ne soi päässä A.W. Yrjänän äänellä.

We will rise

Tänään oli koulua. Aamu alkoi ekan tunnin kestäneellä aamunavauksella, jossa kerrottiin KiVa koulu -projektista, johon meijjänkin koulu osallistuu. Eli siis koitetaan saada kiusaaminen loppumaan jne.
Toinen tunti oli liikuntaa, kuten ensimmäisenkin olisi pitänyt olla. Hölkkäsin vajaan kilometrin, eikä polvi kipeytynyt sillon eikä jälkeenpäinkään. Ope (joka on miun luokanvalvoja, opo ja kotsan ope) kerto vähän tulevasta syksystä ja sit juteltiin, et onko ihmisillä mitään rajoitteita liikkumisen suhteen. Mie mainitsin polven, tuli juteltua siitä aina välillä ja sovittua, että mie pääsen juoksu/hyppy-painotteisilla tunneilla sit syksymmällä kuntosalille, jos se on vapaa. Pitää kyllä kattoo miten tuon polven kanssa menee. Toisaalta vois olla hyvä, jos tää vuosi vielä olisi sellainen kunnonkohotus- ja jalanvahvistusvuosi. Keväällä sain aloitettua projektia jo vähän, ja kesällä pyöräillen korjailin polvea ja se on nyt jo paljon paremmassa kunnossa. Onhan tässä painoakin lähteny melkein 7kg ja vyötäröstä senttejä yli kymmenen. Pitää yrittää ylläpitää näitä ja kuroa kohti parempia tuloksia jumpalla, pyöräilyllä, mahdollisella hölkkäämisellä ja zumballa, joka alkaa lauantaina. Meen sinne äidin kanssa.

Miun haitarinsoitonopettaja vaihtuu. Entinen, joka oli paras näin btw, muutti Rovaniemelle. Nyt sen tilalle tulee jonkun Shade Empiren soittajan vaimoke. Toivon että se on hyvä. Haitarin ja zumban lisäks mie harrastan kuoroa nyt taas uudelleen. Niiden päälle tulee vielä sit Pocahontas-harjoitukset, jos pääsen mukaan. (Oon siis hakemassa Kuopiossa tekeillä olevaan lastenmusikaali Pocahontakseen, tavoitteena päästä pesukarhuksi! No ei, mut mukaan kuitenkin.)

Piirtelin tänään kaavoja ja leikkasin taas vanhoja lakanoita, tarkoituksena olis saada tissien alta reiteen pitkä pallohame. Siitä tulee vaaleanpunainen, jossa on erilaisia kukkakuvioita. En malta oottaa, että pääsen ompelemaan sitä huomenna jos saan ostettua vetoketjun. Kuvia tulee sit kun tekele valmistuu.

Oon huomannu ite syksyn tulon siitä, että neulekärpänen on taas näykkimässä isoja paloja! Leijonakeltaisten reisisukkien kaveriksi on tulossa kyynärpäähän pitkät leijonakeltaiset hanskat. Noiden kaveriksi tarvitsisi kyllä jonkun ihanan, 3/4-hihaisen ja puoleenreiteen pitkän, mustan takin. Joku leijonankeltainen baskeri vois olla ehkä ihan kiva lisäksi, mutta pitää katsoo.

Oon miettiny jo nyt talven neuleita, ja päättäny väriteemaksi (ennen en oo sellasta miettiny) oranssi-metsänvihreän! Haluan neuloa söpön, ison pipon, Stam1na-hampaalla varustetut lapaset, jotkut kivat villasukat ja virkata kukkakuvioisen huivin. Tai no sellasen jännän. Kuitenkin. Oranssi ja metsänvihree himottaa muutenkin nyt vallan paljon, mutta pitää vähän malttaa.

Eminem on hienoa. Mokoma on hienoa. Swallow the Sun on hienoa.

PS. Ensi viikolla mahd. disco! Pääsee tanssimaan, uppoutumaan biittiin ja ehkä tanssimaan jonkun kaverin kanssa hitaita. Saa nähdä miten käy.