perjantai 26. marraskuuta 2010

Nykyaikana on lukematon määrä vääriä polkuja

Havahduin juuri siihen, että vuonna 2010 on julkaistu aivan järkyttävä määrä uutta, hyvää musiikkia. Eksyin äsken YleX:n Tuorein 2010 -kilpailun sivulle, ja rupesin katsomaan vastausvaihtoehtoja ajatuksella "äänestämpä nyt Stam1naa, kun se on kuitenkin se ainut viisas vaihtoehto". Eksyin siis sivulle Stam1na.comin kautta. Ensimmäisenä oli ehdokkaat Kotimainen albumi -kategoriassa. Mie rupeen lukemaan sitä listaa, ja suu loksahtaa auki. Onko todellakin Viimeinen Atlantis, Pojat ei tanssi, Helsinki Shangri-La ja Astronautti julkaistu tänä vuonna? Itsellä nousee mieleen myös albumit Recovery, Sydänjuuret, I, Equals One Sudden Death, Routa, Kylmästä lämpimään, Kipupisteet... Omalta osaltaan myös Lohuton, 7th Symphony, Opium Grilli jne, noita kolmea on tullut kuunneltua vähemmän, mutta nekin potkivat. Mikään ulkomaalainen artisti taas ei ole säväyttänyt. (Paitsi se Eminem.) Miun musiikkimaku on avartunut tänä vuonna niin järkyttävän paljon, on tullut Gagat, Jukka Pojat, Eminemit, Swiftit, Pariisin Keväät, Palefacet, mitkä muut? Lisäksi uusia synkempiä rakkauksia on löytynyt myös paljon, esim. Dødkvlt, Black Sun Aeon, Raaka-Aine, sitten kaikkea jännää.

Mie soitin tänään yli tunnin koskettimia. Otin hyllyltä kohtuupaksun nivaskan nuotteja, joukossa oli niin bändikerhonaikaisa kuin tyttöbändin biisejä, Kotiteollisuutta ja jotain muuta. Oli vapauttavaa vain ruveta soittamaan keksien samalla rytmiä soinnuille ja laulella siinä päälle. Tajusin, että mie kaipaan oikeasti bändissä sitä kosketinsoittaja/laulaja-roolia, siitä on noin vuosi kun miun viimesimmät treenit sellasella kokoonpanolla on loppunu. Tuntuu hieman tyhjältä. Okei, miulla on kyllä Mursut, mutta me ei vielä treenata (toivon että pian kuitenkin!) ja siellä tulen olemaan laulaja/kakkoskitaristi/hanuristi/jotain, ensimmäinen ainakin 100% varmuudella. Toki mie sanoitan ja sävellän, mutta se on erilaista. Ehkä mie rupeen tekemään yhden naisen orkesterikokoonpanolla kiipparit feat laulu jotain herkkiä biisejä tai tyyliin Swift-covereita. No se jää nähtäväksi.

Oon suunnitellu tekeväni blogipostauksen miusta ihan sielät ensimmäisistä kuukausista alkaen nykyhetkeen asti. Laittasin kuvia ainakin melkein joka vuodesta, jos jaksan ja löydän kuvia. Saa nähdä.

lauantai 13. marraskuuta 2010

We are here alone

Isän kone sanoi KABOOM ja miun kone on nyt tuvassa. Epämukavaa.

Kävin tänään hieman ostoksilla. Liikkeelle lähdettiin jossain kahdeksan maissa, oli hieman väsy. Ensin käytiin Lidlissä ja löysin sieltä hieman lankoja.



Sit mentiin kaupungille ja Seppälään. Varsin nopeasti löyty revityt farkut, joita mie päätin kokeilla "vain huvin vuoksi". No, lopputulos on se, että pöksyt istu täydellisesti (ja on ihanan tiukat) ja täti osti ne miulle. Jei <3



Farkkujen löydön jälkeen mentiin kattelemaan villakangastakkeja H&M:lle, ja sieltä löytyikin nätti ja ihana yksilö. Kuvaa ei ole tarjota, kun en saanu otettua kunnollista ja katalogikuvaa ei löytyny. Takin löydön jälkeen käytiin vielä parissa kaupassa, minkä jälkeen suunnattiin Maximakasiiniin. Joo-o... Hetken mielijohteesta päätin mennä tsekkaa kenkäosaston, ja yllätys yllätys, sieltä löytyikin ihana pari, jonka sitten ostin. Namnam <3 Nyt on talvi - ja jalat - pelastettu!



Nyt kun miulla on kamerahanini taas käytössä, postauksiin tulee enemmän kuvia. Blogipostaukset, joissa on paljon kuvia, on hienoja, ja pyrin itsekin siihen, toki tekstiosuuksia vähentämättä tai laatua huonontamatta.

Tanssijalkaa on vipatuttanut paljon, ja perjantaina sitä saikin purettua hieman, kun Jamaicalla oli "Latinodancea" joka olikin oikeasti zumbaa. No mikäs siinä, hetkuttelin ensimmäistä kertaa julkisesti ja vatsalihasten olemassaolon taas huomas. Ensiviikolla pitäis harjoitella nopeasti pari biisiä soitettavaksi, joiden tahtiin mie ja neljä muuta leikitetään lapsia joillakin lastenkekkereillä, ja saadaan siitä palkkaa. Jei! Tuskin se palkka mikään suuri on, mutta vähäkin raha on rahaa.

Dødkvltin uusi levy pitäisi ilmestyä joskus tässä tulevaisuudessa, en malta odottaa että saan sen sitten! Siinä tulee olemaan ihania namupaloja, kuten Taival Vailla Valoa ja Kun Kuolema Meidät Korjaa, Saatana Meidät Ottaa. Musiikkiorgasmit <3

maanantai 8. marraskuuta 2010

Lick my piparkakku!

Nyt on Oulugospel takana, ja voi herranjumala millanen meno oli! Tässä tulee epämääräinen ja sekava selostus tapahtumista ja muusta sellaisesta. Kuvia ei valitettavasti ole, kun miulla ei ollu kameraa.

Lauantai-aamuna mie nousin ylös viideltä, pakkailin, kävin suihkussa, laitoin hiukset papiljoteille tarkotuksena saada korkkiruuvikiharat, joita ei tullu kun tukka ei ehtiny kuivaa tarpeeks ja sit siinä oleskelin. Seittämältä mie istuin jo bussissa ja lähdettiin hakemaan Kuopiosta ihmisiä kyytiin. Alavalaiset osoittautui ärsyttäviksi teineiksi, ainakin päällisin puolin suurin osa ja niin. Matka Ouluun taittu varsin normaalisti, pysähdyttiin Iisalmen ABC:llä ja katottiin Mamma Mia!, toki mukana laulaen.

Heti kun saavuttiin Ouluun, mentiin kaupunginteatterille konserttiin. Siellä soitti ihan jees sellanen jännää musaa, hieman ehkä SMG muistuttanu yhtye, tosin sanotukset oli enemmän hengelliset. Kuten nyt ehkä arvata saatto. Sit katottiin Lumina Polarista, joka muuten oli ihan jees, mut biisit kuulosti ihan törkeesti Stam1nalta ja Mokomalta, ja se laulaja ei osannu olla paikallaan. Ihan viihdyttävää kuitenkin.

Noiden kahden välissä oli väliaika, jollon mie ja Miia alotettiin hevisetäbongaus. Tänä vuonna oli paaaaaljon vähemmän hevimiehiä, ja myö hieman mietittiin, et mitä vittua myö ite asiassa tehtiin Oulussa. Sit mentiin Raxiin syömään LP:n keikan jälkeen ja kyllähän niitä pitkälettejä näky. Riittävästi. Syömisessä meni ikuisuus, kun pitsa oli koko ajan loppu ja jono aivan valtava. Sit mentiinkin takas teatterille, jossa me tehtiin jotain jännää. Laura, mie ja Mulkku käytiin kristillisen street dance -ryhmän edustajien majakassa (sellanen workshop) ja oli ihan törkeen hienoo! Minihameet heilu ja raajat liikku.

Koko viikonlopun pelastajaidea tuli sit tanssimisen jälkeen. Istuttiin teatterin aulassa lattialla, kun meillä välähtää, et tehään free hugs -kyltit. Siihen tais olla innoittajana yks blondi hevimies.. Kyltit tehtiin ja kiinnitettiin tis... paitoihin ja edustettiin niillä loppuaika, tosin seuraavana aamuna tehtiin uudet kyltit. Ensin halittiin toki toisemme, mutta sit Mulkku ja mie halittiin Jalmari, tuitui. Se on ihan törkeen söpö pikkuinen! Okei, minnuu isompi jne mut silti pieni. Sitten mentiin randomin männistöläisen hevimiehen luo ja kysyttiin saadaanko halata, ja sit myö halittiin sitä.

Jaakko Löytyn ja Pekka Simojoen konsertti oli sitten. Siellä oli niin täyttä, että me ei päästy istumaan penkeille, vaan jouduttiin istumaan portaille. Mikäs siinä, kun portaat oli pehmeet ja sain makoilla Lauran jalkojen välissä nojaillen sen mahaan ja tisseihin. Siinä tuli nukuttua sitten ainakin puoli tuntia, oli maittavat unet! Sen jälkeen jaksettiinkin hillua upeasti. Käytiin kuuntelemassa vielä Mustarastasta yhessä kappelissa, siellä oli ihan jännää. Nyt ei pyöriny horisontti päässä ja en ollu kuin aineissa, kuten viime vuonna. Ihmeteltiin, kun meidän edessä istuneet männistöläiset ravas jatkuvasti poissa sieltä salista sen jälkeen, kun Jalmari oli lähteny jonnekin. Myöhemmin selvis, et siellä oli ollu jotain draamaa, tytöksi luultu poika oli itkeny ja asioita oli pitäny selvitellä. Mie veikkaan, että se oli Jalmis joka oli itkeny, se kun on tytöksi luultava pitkäletti ja se oli tänään ihan maassa, ei suostunu ees halimaan miuta ja Mulkkua, syynä se, että se ei voinu kovin hyvin tmv.

Puolilta öin me oltiin majoituskoululla, laitettiin pedit kuntoon, hoidettiin iltapuuhia ja pelattiin vähän pullonpyöritystä. Oli ihan kivaa. Sit nukuttiinkin ainakin kuusi tuntia, mikä oli ihan jees! Perjantain ja lauantain välisenä yönä nukuin kaksi tuntia...

Heti aamusta lähtien meidän FH-laput edusti, ja mie sain halin randomisti täysin tuntemattomalta tytöltä kirkon jälkeen! Oli hieman jännää, kun juttelin Mulkulle, sit yhtäkkiä huomaan et miuta halataan ja huomaan et en tunne tyyppiä. Sit tajusin lappuni ja olin vaan aww. Seuraava aww oli, kun mentiin bussiin, ja huomattiin, et Männistön bussista, joka oli vieressä, vilkutteli kaksi tyttöä meille. Mie ja Laura vilkutellaan takas, ilmeillään yms., sit mutkan kautta ruvetaan lappuilemaan, saadaan niiden Galleria-nickit ja annetaan omat. Sit hommaan liitty muut vehmeriläiset ja männistöläisiä, Annika laitto meiltä ensin niille "Kohta on teidän ikkuna ihan räässä ku luette näitä noin :D". Sit sieltä tuli "Haluutteko nähä maailman rumimman perseen?" Peukuteltiin kyllä-vastaus ja sit joku männistöläinen jätkä näytti persettään! Oli aika nätti. Sit Annika heilutteli 5e:n seteliä, ja Panu, männistöläinen kanssa, näytti myös persettään. Oli hienoa, oi kyllä!

Teatterilla miittailtiin niitä vilkuttelijoita, olivat varsin hauskoja ja suloisia. Halittiin niin monta kertaa ihmisiä, etten mie pystyny laskemaan. Miljoonasti randomia hevimiestä, joka osoittautui kylläkin tutuksi, se olikin Julkku, läski joka oli käyny Nikon seurassa Vehmerin discossa tässä joskus. Varsin jännää. Sit mie halin miun haaremin naikkosia ja niin.

Kaksi konserttia kuunneltiin, ensimmäinen veti jotain afrikkalaishenkistä gospelmusaa, nimeltään Amani. Väliajalla oli kanssa halimista, varsin paljon. Toinen esiintyjä oli Jouko Mäki-Lohiluoma ja Teppo Nuorva yhdessä. Oli ihan kiva keikka sen osalta, että kuopiolaiset oli seonnu, ja huuteli kaikkee hienoo. Julkku istu koko keikan miun ja Mulkun välissä, tuitui! Yhden valssin aikana sai mennä lavalle valssaamaan jos huvitti, ja mie, Mulkku ja Laurahan mentiin kolmestaan, kun ei saatu Julkkua jonkun pariksi. Oltiin tyylikkäitä! Ja ennen keikkaa oli sanottu, että mennään sit lavalle tanssimaan, ja miten kävikään... No oli hienoa!

Keikkojen jälkeen lähdettiin busseilla Tupokselle, jossa syötiin seisovasta pöydästä. Syönnin jälkeen tehtiin mitäpä muutakaan, kuin halittiin ihmisiä. Julkku on oikeesti suloisin ikinä, purr. Oli ihanaa, että se suostu halimaan minnuu monesti. Oli ihan törkeen ärsyttävää, että me jouduttiin mennä samalla bussilla alavalaisten ja nepalilaisten kanssa, kun oltais voitu mennä männistöläisten kanssa. Niiden porukassa oli oikeesti kaikki kivat ja ihanat tyypit, mm. vilkuttelijat, Julkku ja Jalmari. Ei sillä, et jälkimmäisin ois halunnu olla meijjän seurassa, mut kuitenkin.

Bussimatka meni lepposasti, siinä höpöteltiin, katottiin vähän madagaskaria ja mie yritin saada yhtä tyyppiä kiinni, jota ois voinu olla mahdollisuus nähdä, muttei sit onnistunu. Oli yllättävän vaikeeta saada se kiinni (piti pitkän kirosanaliudan kanssa mennä fb:n chattiin ebuddyllä miljoonasti yrittäen kun puhelin vammas) ja sit tuli jätettyä mm. aika helvetin "hieno" vastaajaviesti. Voi minnuu tyhmää ja pientä. Sit pelailtiin totuutta ja tehtävää, angstattiin Iisalmen ABC:lla pysähtyessä sitä, ettei Julkku ollu tullu bussista ulos ja niin. Kohta oltiinkin jo Kuopiossa, missä meillä alko bileet, kun jätettiin alavalaiset pois kyydistä. Höpöteltiin Lauran kanssa kaikesta jännästä jne. Oli kivaa.

Tulipas siitä pitkä, mutta sain selitettyä ainakin toivonmukaan lähes kaiken. Nyt lähden nukkumaan. En tiijjä vieläkään miten selviän, kun ei oo omia haneja joita halia jne, Nalle Puh joutuu kovaan käyttöön. Oli parasta, oikeesti. Miljoonat halit kaikille kivoille jotka oli matkassa! ♥

perjantai 5. marraskuuta 2010

Sekopäänä hulluna heilua

Marraskuun viides päivä. Huomenna lähtö Oulugospeliin aamu seitsemältä, jei! Neljä päivää nanoa takana, joista tosin vain kolmena olen kirjoittanut. Ensimmäisenä n. 3400, kolmantena päälle 2500 ja eilen vain reilut 1100. Tänään pitäis yrittää kirjoittaa tämän päivän ja viikonlopun sanat, uskon etten tule kuitenkaan onnistumaan siinä.

Jotenkin miun sosiaalinen tilanne on tällä hetkellä ristiriitainen. Normaalisti oon koneella sosiaalinen, IRL taas en. Nyt koulussa meinaa olla valinnanvaikeus sen suhteen, kenen seurassa haluaisin olla (lähinnä et oonko oman luokan tyyppien kanssa vai Runkun). Irkissä ja mesessä taas ihmiset on vaan hiljaa, jälkimmäisessä ainakin yksi ihminen, jolle haluaisin jutella, on estäny miut. Se suututtaa ja mie kyselen jatkuvasti itseltäni, että miksi se on tehny niin. En jaksa ymmärtää. Pitäs vaan ehkä tajuta, ettei se henkilö halua olla tekemisissä miun kanssa, mutkunmutkun... Niin.

Huomasin juuri, että Messengerin plussaversiolla on omat loginsa tallessa kaikista keskusteluista, joita miun puolella tietokoneessa ollaan käyty oli kuka tahansa kirjautuneena meseen sisälle. Luin äsken kahen kaverin välisiä keskusteluja, ja voi vittu toisen perseennuolemista. Aaa.

On ollu tässä pidemmän aikaa jotenkin hölmö fiilis. On hassua, kun ihmiset sanoo minnuu söpöksi, ja aattelen jopa itse, että perkele, nehän saattaa olla jollain tasolla oikeessa. Onko se itserakkautta, jos joskus kokee, että voiskin olla ihan kelvollinen? Mie ainakin toivon ettei, kun en jaksa sitä jatkuvaa itsesääliä ja huonoa itsetuntoa ja kaikkee mahdollista. Nyt oon jaksanu taas olla miettimättä vaatteita valitessa sitä "mitä ihmiset nyt sannoo kun miun pohkeet näyttää tässä asukokonaisuudessa näin isoilta?!" jne. Se ei oikeesti auta.

Vaatekriiseilen. Pakkaaminen ei onnistu, kun en tiijjä miltä haluun näyttää ja tuntuu, ettei oo mitään mitä laittaa päälle. Äää.

Tää oli aika turha ja random postaus, mut pitää rikkoa jää ja jatkossa sit tuottaa vähän laadukkaampaa tekstiä useammin.

PS. Ylppö, Zen Café, Maj Karma, 2 Times Terror ja kaikki kiva iskee taas ihan vitun lujaa.