Nyt on menossa hurja industrialvaihe. Turmion Kätilöt on soinu todella paljon, nyt yritän tehdä uusia tuttavuuksia erilaisten industrialbändien kanssa, mm. Zeromancerin. Tuota ylläolevaa biisiä olen popitellut jo aiemmin paljon, nyt testailen bändin muutakin tuotantoa. Vielä on vaikea sanoa mitään mielipidettä bändistä, mutta jos se iskee, niin siitä tulette kyllä kuulemaan.
Viime lauantai oli aikamoinen päivä. Heräsin viideltä meikkaamaan, lyhensin myös otsatukkani, pakkasin kassin päivää varten ja seitsemän jälkeen lähdin matkaan. Edessä oli raskas rippikoulurallipäivä. Siellä oli oikeastaan ihan mukavaa, itse Jumalasta ja uskonnosta ja muusta ei puhuttu paljoakaan. Naurettua tuli monen asian takia, mm. Popo Salamin (Google kertoi, että se oli se heebo joka oli Kristiina Braskilla vierailevana tähtenä kuorosodassa sillon) takia. Se siis oli afrikkalainen, keltaisessa puvussa ollut gospelmuusikko, joka tanssitti meitä. Tosi hienosti tanssittiin joo..
Vaille neljä mie suuntasin bussiin. Kuski oli myymässä miulle aikuisten lippua, ja pitkänmatka nlinkeissä aikuisia on 17+ vuotiaat! Mie siis näytin ilmeisesti aika vanhalta, tsih. Sain puhumalla kuitenkin sen nuorisolipun, mikä oli kiva juttu, maksoihan se jopa euron vähemmän.
Kaupan kautta menin seisomaan Kulttuuriareena 44:sen eteen. Kello oli silloin 17.01. Parikymmentä minuuttia mie siinä ehdin olla, kun joku mies tuli jonoon kanssa, ja sitten sisältä kiltti järjestäjä tuli antamaan meille narikkalaput jonotusnumeroina. Olin nro 1, jee! Kiitollisena tuosta lähdin kaupungille lämmittelemään ja samalla myös vähän siistimään meikkejä jne.
Koska kaupat kuitenkin menivät kiinni kuudelta, enkä jaksanut hengata yksin Mäkkärillä kahtakymmentä yli kuutta pidempään, suuntasin sitten 44:selle. Kylmähän siellä oli, mutta söpöjen, tuttujen ihmisten tarkkailu lämmitti, heh.
Vähän ennen sisällemenoa sain tietää, ettei miun vakkari eturivihuorakaverini, Miia, ollutkaan tulossa keikalla. Olo oli outo. Mie tajusin, että pitää olla yksin eturivihuorailemassa. Ovet aukesivat, ja pääsin rauhassa yksin kävellen eturiviin keskelle. Ennen lämppäribändiä ehti pää käydä läpi vaikka mitä tuntemuksia, mie meinasin niin lähteä eturivistä kavereiden luo, jotka olivat sivummalla. Päätin kuitenkin jäädä ainakin lämppäriin asti.
Vermillion (ex. Raven Claw, kuopiolainen bändi) toimitti lämppärin vikaa, ja voi jumala, että se oli hyvä! Ne synamelodiat aiheutti lieviä musiikkiorgasmeja peräkkäin pitkän aikaa.
Oiskohan ollut yhdeksän seuduilla, kun Kätilöt sitten astuivat lauteille, ja jumalauta, että oli kova setti! Ääni katosi monta kertaa keikan aikana, yhdesti oli pakko kumartua hetkeksi kaivamaan Juissi-purkki laukusta ja ottaa pitkä kulaus. Speggeli auttoi kyllä myös nesteytyksessä, se antoi vesipullon vieressäni olleelle pojalle, ja pullo pistettiin kiertämään.
Muistot keikasta on pieniä, uskomattoman fiiliksen ja energian täytteisiä välähdyksiä. Speggeli anto miun välillä karjua mikkiin (kuten myös monen muun), miljoonan dollarin käyttötarkoituksesta kysellessä kerroin kaikille et ostaisin sillä vitusti soittimia, joululahjoja kysellessä piti tuoda esille vaaleanpunaiset muumilakanat jne.
Tuon paremmalla keikalla en oo ennen ollut. Toki Rokkimunan veto oli _uskomaton_, mutta silloin oli häiritseviä tekijöitä paljon.
Mut takas asiaan. Keikan jälkeen juttelin kavereiden kera Speggelin kanssa aika pitkään ja toki syvällisesti. Sen jälkeen seurasi sisällä möllötystä, naureskelua yksikseen, randomhuutelua, sain Speggelin nimmarin (muut oli ehtiny jo lähteä) ja sit isän oottelua.
Se oli ehkä paras päivä ikinä.
Tuossa on todiste kaikille jotka joskus mahdollisesti epäilevät meikäläisen ruuanlaittotaitoja! Tein *lunttaa kuvanottopäivästä* 30.1. tonnikalapastaa. Se oli niin herkullisen näköistä ja herkullista, että piti ottaa siitä ihan kuva. Ajattelin jo aiemmin laittavani sen tänne, mutta en millään muistanut lisätä kuvaa koneelle niin se sitten jäi.
Tämmöiset mie olen ehtinyt shopata bänditreenejä varten. Vaikka nuo näyttää aika jänniltä, niin ne on aivan loistavat! Yksissä bänditreeneissä olen niitä ehtinyt pitää, ja Kätilöiden keikalla nuo oli myös käytössä. Aiemmin olen hieman vältellyt (tyhmä kun olen) korvatulppien käyttöä keikoilla, koska se soundi menee niin tyhmäksi puuroksi ja laulajan ääni usein häviää liikaa, niin ettei enää saa sitä kunnon fiilistä keikallaolosta. Noilla se kuitenkin onnistui! Ne olivat myös varsin mukava apu bussissa, kun se taustamöly kävi hermoille. Ihana hiljaisuus (omaa kohinaa lukuunottamatta). Hintaa tulpilla oli 29e, mikä kuulostaa luultavasti paljolta, mutta nuo ovat silikonia, niin ne voi pestä ja ne kestävät hyvin käytössä. Suosittelen itse niin soittajille kuin keikoilla kävijöillekin! Nuo pysyvät lisäksi hirmu hyvin korvissa, moshatessakaan ne eivät valuneet edes pienesti pois paikoiltaan.
Tekisi mieli laittaa tähän kuvia miun ostamista ihananvärisistä sukkahousuista, kivoista tekoripsistä ja luomiväristä, mutta kamerastani on valitettavasti patterit loppu, enkä ole vielä saanut siihen uusia, joten ne jäävät nyt puuttumaan. Samasta syystä miulla ei ole tarjota kuvia keikkalookista enkä saanut kuvia keikalta enkä yhteiskuvia soittajien kanssa. Se harmittaa hieman.
Nyt olen höpissyt tarpeeksi kaikesta mahdollisesta yhdeksi kerraksi. Sen vielä kerron, että olen kipeänä, mikä on hieman tyhmää. Nuhasta ja kurkkukivusta olen kärsinyt melkein koko tämän lukuvuoden (siis viime syksystä alkaen) mutta nyt oli ensimmäistä kertaa melkein vuoteen myös kuumetta, joten olo on siis aika voimaton ja vedoton. Mutta kyllä tää tästä. Aion olla perjantaina terve ja päästä kaverin kanssa limudiscoon ja sen jälkeen kaverille.
