Tavastia palamaan!

Nyt aiheeseen jota en liikaa voi hehkuttaa!! Läheiset on varmaan jo kyllästyneet niin etu- kuin jälkikäteen tapahtuneeseen hehkutteluun, mutta ai taivas että oli mahtavaa olla Tavastian lavalla Nuorisokuoron ja Kerkko Koskinen Kollektiivin (johon nuorisokuoro siis kuuluu) kanssa! Aivan upea kokemus vailla vertaa; pääsin sekä alaikäisenä sisään Tavastialle että alaikäisenä esiintymään Tavastialle! Se bäkkäri on aivan ihana täynnä bändien kirjoituksia ♥ Vaikkakin seinään nojaillessa pelotti, että paita tuhriutuu...

Perjantaina 10.5. suunnattiin siis Helsinkiin, armaaseen pääkaupunkiimme. Harjoteltiin ahkerasti, taas vaihteeks saatiin päivän varotusajalla pari biisiä opeteltavaksi keikalle. Kivaa! Helsingin musiikkitalo on omituisen lasinen mesta. Tein villin reissun Porvooseen bussilla kummitädin luo, jossa yövyin, kun majapaikkaa ei lähempääkään löytynyt. Oli ihanaa kyllä nähdä kummitätiä ja serkkuja pitkästä aikaa!

Lauantaina örvelöin itseni bussilla takaisin stadiin, ja meijän reeniputki sen kun jatku. Saatiin väliin muutama vapaa tuntikin, jotka kuluivat totta kai Kamppia ja Foorumia eestaas ravatessa. Ainoaksi ostoksesi safkojen lisäksi kylläkin jäi permanenttitussit Tigeristä... Mutta ei tän ostosreissu pitänytkään olla.

Kyllä pienen metallitytön sydän vähän väpätti, kun ensi kertaa asteli Tavastian ovista sisään. Aina kun kaihomielisenä on tullut katseltua, että jahas, siellä taas on nämä ja nämä ihanat bändit keikalla ja bäkkärikuvia löytyy netistä ja yhyy. Sinne kuitenkin pääsin miekin! Ensin hengailtiin pari tuntia soundcheckissä, sitten valloitettiin taas vähän Helsingin keskustaa aikaa tappaen ennen keikkaa (päädyttiin vetämään pienellä kokoonpanolla [oliks meitä viis?] kuorobiisejä Mannerheiminaukiolle mm. Marco Bjurströmin katsellessa hieman ihmeissään ohikulkumatkalla) ja lopulta sitten mentiin laittautumaan takas Tavastialle ja odottamaan keikan alkua.

Kun vihdoin päästiin lavalle, tuntui siltä, että vasta mentiin siihen, kun koko keikka ihanuuksineen oli jo ohi. Tuntui taivaalliselta laulaa, kun koko tupa oli täynnä ja tunnelma mitä mahtavin ♥ Tahtoo jo uudestaan!!

Tähän pari videota, jotka joku oli yleisöstä kuvannut. Bongaa punapää kitaran kaulan kohdalta ylärivistä Laura Palmer -videolla! Mitennii erotun joukosta...

Keikan kokoonpano lavalla! Taas erittäin vaikeaa punapään bongailua...

Nuutunut kuorolainen Tavastian edessä! Toi valkoinen läntti on siis klubin kyltti.

.. Ja tän takiahan me sinne Tavastialle suunnattiin!

Julma artistielämän raakuus sitten yllätti hipin, kun keikkabussi oli Kuopiossa puoli viideltä sunnuntai-aamuna, ja ainoa kulkuneuvo takaisin nukkumistukikohtaan aka kämpälle oli polkupyörä. Noh, yhdessä hujauksessa se kolme kilsaa taittui, ja tunnelman ollessa seesteinen, väsäsin mielessäni runoa jonka sitten näpyttelin kotona puhelimella Facebookiin. Vaikka aamulla en sitä enää muistanutkaan tehneeni. Jaan sen tässä kanssanne.

Puoli viideltä
Pyöräilee kotiin onnellinen hippi
On tie yllättävän mutkainen
Ja lintujen sirkutuskin päätä ärsyttää

Tasavallankadun Mäkkäri melkein kiinni on
Silloin tuntee hippi
Väsymyksensekaista onnea
Muistaessaan mitä on takana
Keikka. Aika pähee.

Sanomalehti odottaa kotiovella
Vitut
Hippi toteaa
Ja eteisen matolle nukahtaa

Sunnuntai olikin sitten julma päivä, kun ei päässyt katsomaan pelkästään HIMYMiä koko päiväksi sohvalle, vaan piti taas suunnata keikalle. Ja järjettömän hyvä oma keikka vedettiinkin Nuorisokuoron kanssa Kuopion kaupungintalolla äitienpäivän kunniaksi. Loppuviikko meni kyllä tunneille nukahdellessa ja voimia kerätessä. Lapset, älkää halutko muusikoiksi. Se on vaan rankkaa, vaikka olisitkin vain kuorolainen.

PS. Ei oikeesti. Se on parasta ikinä.

It's a beautiful day and I can't stop myself from smiling

Kesäisen ihanaa huomenta kaikille! On sangen ihana lauantaiaamu, täällä Kuopiossa on todella kuuma ja aurinko paistaa. Vähän varjopuolia tästä kesäsäästä löytyy myös, tuo kun meinaa aiheuttaa migreeniä ja ihoni palaa äärettömän helposti (eilen ulkona vietetyn matikan tunnin osan aikana ehdin polttaa käsivarteni ja decoltee-alueeni...), mutta lääkkeitä vaan naamaan ja aurinkorasvaa kehiin niin eiköhän se siitä!

Siitä onkin taas vierähtänyt hetki kun olen tänne kirjoittanut, joten aloitetaan läpikäynti kronologisesti! Vappuaatto meni mukavasti ystäväni kanssa American Horror Storya katsellessa ja jumalattomia pannupitsoja tuhotessa. Kun tilattiin (yhteiseksi) perhekokoinen pannupitsa, totesi pitsamieskin "oijoijoi" ja pudisteli päätään. Ei sitten.

Varsinaisena vappupäivänä mie olin harvinaisen tylsistynyt, joten päätin tehdä itsestäni Moiran (hahmo American Horror Story Murder Housesta). Löysin kivan hius- ja meikkitutorialvideon (jossa soi taustalla Type O Negativea, my soulsister!!) ja siitä sitten ryhdyttiin tuumasta toimeen. Lopputulos:

Viime viikko olikin sitten todellakin arjesta poikkeava, mutta se ansaitsee ihan oman päivityksensä, niin palailkaamme siihen sitten.