Millanen päivä sulla on huomen?

Miulla on lomapäivä! Johonkin päivään asti lomaillaan meijjän lomaosakkeella. Asteen Normipäivä on soinut ärsyttävästi päässä kiitos Summerin, joka tuli eilen ja tänään. Minnuu rupes hymyilyttämään, kun eilen Gallerian Turmion Kätilöt -ryhmässä joku mainitsi et "eikös negatiivinen plus negatiivinen oo positiivinen?", kun puhui ihmisten kanssa miten paikka X on perseestä, mutta sentään hän on siellä. Rupesin miettimään sitten tuota kavereiden osuutena. Jos mie oon vittuuntunu, ja kaveri on vittuuntunu, eli ollaan negatiivisia, meijjän jutut on sit ainakin vähän päästä positiivisia kuten fiiliskin. Tai ainakin se vitutus on positiivisempaa kun ei ole ainoo joka tuntee niin tai saa tukea tai jotain. Mut taas jos mie ja joku kaveri, ei siis ystävä, ollaan toistemme seurassa ja toinen on vittuuntunut, niin kyllä kummankin fiilis on entistä vittuuntuneempi, eli negatiivinen. Sitä positiivistakin alkaa yleensä siis vituttaa, ja negatiivista vituttaa enemmän kun toinen yrittää väkisin piristää. Ystävien kanssa on eri asia, kun ne yleensä onnistuu piristämään oloa niin ettei vituta enää. En oikein tiedä mitä järkeä tossa miun mietinnässä oli, mutta se tuntui jotenkin järkevältä. En oikein tiedä.

Kohta olen toisen hammaslapasen puolessa välissä, jei! Saan ne varmaan valmiiksi viimeistään torstaina, jonka jälkeen pitää kuvata ne, kuten Rikkipää-pipokin, ja laittaa kuvatusta tänne, Stam1na-foorumille ja ehkä facebookiin. Ainakin kahteen ensimmäiseen. Niistä tulee niin hienot!

Ei miulla oikein ole asiaa. Tuo neg. + neg. = pos. ajatus vaan piti tuoda julki ja miun mietinnät siitä.

PS. Mie saan oman mobiililaajakaistaliittymän! Pitää selvittää pystyykö sen avulla surrata kännyllä netissä ilman ylimääräisiä maksuja.

Psychopath's lair

Koska miulla ei oo ollu pitkään aikaan mitään kunnollista asiaa, josta turinoida täällä, mie päätän tunkea teille runojani! Tai oikeastaan nää on lyriikoita, sävel ja kaikki muu on vielä ihan hukassa. Kommentoikaa tai älkää. Aion aktivoitua höpisemisen osalta, nyt on ollu vähän köyhää...


Ensin tulee Mustavalkoista. Tän kirjoitin nupin naksahduksen tuloksena koululla aurinkoisen päivän välituntina linnunpesässä istuen. Runkku onkin jo lukenu tän. Tää jotain outoa progeilusysteemiä, emmie tiijjä. Noi naksahduksien tulokset on välillä jänniä.


En ole korulauseiden laulaja; valheiden piilotettujen kertoja
Haluan todesta, synkästä kertoa
En satuilla sanoilla utuisilla
Jotka valheen verkkoa mieliimme kutoo

Mikä täällä on enää totta
Vai onko yhtään mikään?
Valheita, juoruja kertoo jo lapsenkin suu
Elämmekö todessa vai näemmekö unta?
Unen ja todellisuuden raja hämärtyy

En suostu laulamaan rakkaudesta
Illuusiosta johon uskomme
Muistamme vain kauniit hetket
Näemme kuvasta vain puolet

Tunteemme maailman mustavalkoiseksi muuttaa
Värit pois haihtuu, jää jäljelle ilo ja suru
Kaikki ääripäistä muodostuu
Entä jos asialla ei olekaan vastakohtaa?


Tämä syntyi, kun kuuntelin Antti Hyyrysen ja Palefacen haastattelua Yle Areenasta. Miehet pohtivat kantaaottavaa musiikkia ja muuta sellaista. Inspiroiduin valtavasti, laitoin Pariisin kevättä soimaan ja rupesin kirjoittamaan. Ehkä _lievät_ Stam1na-vaikutteet huomaa? Joten Hukumme paskaan. (Nää nimet on vaan jotain randomeita lyriikantallenusnimiä)


864 päivää aikaa muuttaa kaikki
Kääntää maailmankaikkeuden suunta päinvastoin
Kasvattaa uudelleen sademetsät
Puhdistaa maailma omasta paskastamme

Kello käy, muutosta ei näy
Suuret vallanpyörät vain kiihdyttää tahtiaan
Tuhonpäivä lähestyy
Ihmiset omaan tyhmyytensä tuhoutuu

Materia ja valta; ne ihmisyytemme määrittää
Kauniita kuoria vailla sisusta
Olemmeko tosiaan sellaisia?

Ahnehdimme vain lisää ja lisää
Puremme itse ruokkivaa kättä
Myrkytämme itsemme rahaa saadaksemme
Halveksimme puhdasta, kaunista, aitoa
Ne koitamme keinotekoisella korjata
Itsemme väkisin haluamme hengissä pitää
Taistella väistämätöntä vastaan
Kuvitella kaiken olevan täällä meitä varten
Todellisuus on hämärtynyt
Elämme itse luomassamme kuplassa

Katsomme eteenpäin näkemättä mitään
Kuuloaisti huomiotta jätetään
Aistitaan sitä mitä halutaan
Eletään elämää joka mielestämme on hyvää


Tää tuli Bloodbathia kuunnellessa mr. Iisalmen vituttaessa. Halusin kokeilla rytmittää tekstiä vähän erikoisemmin, samaan tapaan kuin joissakin Stam1nan biiseissä. Haluan lobotomian.


Keskittymistä haittaa, hermoja raastaa
Saa karjumaan raivosta
Tunteita on vaikea ilmaista
Saada aikaan järkeviä sanoja, lauseita
En pysty maalata, kirjoittaa, soittaa
Olen värien sekamelskaa

Palapelin paloja, sekaisin lattialla
Kuva ei muodostu, vääristyy
Ajatus, katkeaa kulku hermoradoilla

Olen kuin aurinko, räjähdän
Palasiksi, en hajoa
Vetovoima pitää kasassa vaikken
Sitä halua

Haluan lobotomian, kuriin saada
Mieleni, ajatukseni, tunteeni
Olla tuntematta raivoa, intohimoa
Surffata laineilla rauhan, uida
Virran mukana siitä poikkeamatta

Suuni huutoon väännän, mutten
Saa ulos ääntä; sanaakaan


Tää on joku random kesällä tehty, ilmeisesti joku meikän "teenpä punkkia, perkele" -fiiliksen tuotos. Vaikken punkkia kuuntelekaan. Nosta se perkeleen roskasi maasta


Nosta se perkeleen roskasi maasta
Senkin perkeleen roskaajasaasta
Luontoäiti haudassaan kääntyy
Kun näkee miten maailma vääntyy
Omien jätteidemme alle

Me emme tätä maata omista
Meillä ei ole oikeutta tuhota
Systeemiä loistavaa
Tänne tarvittaisiin jumalaa
Paikat pistämään järjestykseen
Ihmiset ruotuun

Kierrätä, ekoile, niin v*t*u tee
Muuten jäljelle jää vain
Kasa roskaa, omaa paskaa
Niiden alle maailma hautautuu
Tuonelan rannoille ihmiset rantautuu

Sinulla ei ole oikeutta
Leikkiä maailman valtiasta
Kuvittelet olevasi niin vitun tärkeä, jopa jumala
Totuuden tajuat tilasi ollessa humala

Ihmiskunta tuhoutuu
Omaan paskaansa hukkuu
Näin emme enää voi elää
Meidät on tuomittu tuhoon