torstai 29. maaliskuuta 2012

Bittersweet memories, that is all I'm takin' with me

07: Kuva lempipaikastani.

Kuvan nappasin Googlen avulla, ja siinähän on tienpätkä Väinölänniemestä aka Vänäristä Kuopiosta. Juuri tuo kohta ei nyt mitenkään ole erityinen, mutta se on hyvä esimerkki siitä, miksi Vänäri tulee ensimmäisenä mieleen lempipaikkaa miettiessä: se on Rockcockin pitopaikka, sieltä on järkyttävän hienoja muistoja, uskomattomia keikkoja ja ihmisiä, se on Kuopiossa, joka on allekirjoittaneelle aina se rakkain kaupunki, koska täällä olen koko ikäni asunut, löytänyt itseni ja oman tyylini, kokenut parhaimmat hetket jne. Rockcockissa on saanut räväyttää jollain lailla ulkonäöllään, on tavannut uusia ihmisiä, nähnyt parhaimpien bändien uskomattomia keikkoja, ja ollut ensimmäistä kertaa ilman porukoita tuhansien ihmisien seassa, ja mikä parasta: mie oon aina maksanut itseni sinne ansaitsemillani rahoilla (keskiarvostipendillä...). Mie en vaihtaisi Rockcock-muistoja mihinkään, kannan rannekkeita vieläkin ylpeänä ranteessa, enkä niistä tule luopumaan pitkään aikaan. Muutenkin nautin kesästä, ystävistä, keikoista, vapaudesta ja kaikesta muusta, mitä Rockcock ja Vänäri symboloi.

Eilen tuli värjättyä hiukset, nää on aika kivat, vaikkei äiti taaskaan totellut käskyä "MUSTAKSIII!!!". No, ehkä joskus kesällä viimeistään tämän letin voisi vetäistä tr00-goottimustaksi ja sitten tunkea iloisena mahdolliset musta-pinkit rastalisäkkeet letinjatkeeksi, mitkä ajattelin vääntää itselleni joskus kun saan rahaa. Ehkä sitten, jos käy hyvin ja saan kesätöitä, joita muuten pitäisi jaksaa etsiä... Hakemuksia olen lähetellyt vaikka ja minne, mutta se todennäköisyys, joilla töitä olisi tiedossa 16-vuotiaalle, jolla ei kovin hirveästi ole työkokemusta, on aika pieni. Pitää vain toivoa, että ihme käy, ja en kuole syksyllä rahattomuuden aiheuttamaan nälkään (etenkin jos en saa opiskelupaikkaa).

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Sun silmäs aina mä muistan

06: Kuva lempinäyttelijästäni.

Johnny Depphän se siinä. Saksikäsi Edward, Pirates of the Caribbean, Public Enemies, ja monet muut leffat, joissa mies on näytellyt, ovat parhautta. Depp on sellainen herra, jota olen koko elämäni kuolannut, eikä ole yhtään leffaa, josta en pitäisi. Rakkautta. Purr.

Ripari tuli ja meni, ja vaikka siellä oli aivan järkyttävän kamalaa välillä, niin isosporukka oli aivan paras ♥ Uusia ystäviä sain ja tuli vietettyä huippuhetkiä. Päivätaukojen aikaiset ostos-tv-tuokiot, iltaohjelmien suunnittelut, isosten mässyhetki, Kielletyn hedelmän katsominen, juorutuokiot huonekavereiden kanssa... Joitakin järjettömiä natsisääntöjä oli (kuten toisten huoneisiin menokielto ja isosiakin koskenut kännyparkki), mutta silti leiristä jäi vain hyvinhyvin positiivinen kuva käteen. Viikko mennyt siitä kun palasin kotiin, ja järjetön ikävä on ollut kaikkia koko ajan! No, kaksi viikkoa ja saa nähdä kaikkia konffisharjoituksissa, joihin pitäisi Juankoskelle raahautua.

Kameran kanssa heiluminen vähän jäi, mutta pari asukuvaa tuli otettua.

Niin tylsää peruspukeutumista. Lämpimät legginsit + H&M-perustoppi + Stockerin pitkä neuletakki. Hiuksia jaksoin suoristella riparilla yllättävän paljon. Mukana kuvassa ihanat villasukat ♥
Kuvan laadusta ei sit puhuta...

Peruspukeutumista versio kaks. Ne legginsit + Seppälän kauluspaita + tissivyö. Ja taas ne suorat hiukset. Huomaa taustalla vaaleanpunaiset Lomamuumi-lakanat. Ne on parhaat!

Muuten. Riparilla sattui eeppisin asia ikinä. Miulla meni käsidesiä silmään, kiitos ihanan luokkakaverini, joka sitä ystävällisesti päätti päälleni purskauttaa (ei kyllä tarkotuksella sinne silmään). Sattui aivan saatanasti, nousi sekunnissa päähän (pojat joutu taluttamaan kämpille kun en pysynyt pystyssä) ja kolme päivää silmä näytti kamalalta, onneksi vain kahtena oli kipeä. Huuhtomalla parantui, mutta otsikon lause (joka on Tuu mun vaimoksein -biisistä) sai täysin uuden merkityksen, kiitos Eliaksen, joka viittasi sillä hyvin punaiseen ja kammottavaan silmääni. HV.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Ois paratiisi meillä täällä näin, jos elettäisiin aina lähekkäin

05: Kuva, joka kuvailee aamujani.

Toi on niin totta. Kuva netistä. Tykkään aamuista, jolloin herään itse, mut auta armias jos joku tulee herättämään.. Kahvia ja äkkiä! Joskus on pirteitä herätysaamujakin ja juoksen ympäriinsä ihan innoissani, mut yleensä vaadin sen tunnin heräämisaikaa ennen kuin kaikki toimii normaalisti.

Tänään, kahdeksan tunnin päästä olisi edessä lähtö riparille isoseksi Hirvijärvelle. En tunne yhtään isosista kunnolla, pikkusistakin vain yhden, että hyvin menee... No, pitää toivoa, että tulee kiva leiri eikä ne ihmiset siellä vihaa miuta tai mitään.

Kokkikisapäivän ostoksia; Alekynsilakka, Lumenen mineraalipuuteri, meikkivoide.

Parempi kuva kynsilakasta.

Lakatut kynneet

Miun luokan Murski lähti pois meijän koulusta, joten näppäränä tyttönä tein Annin kaa sille kotsassa kakun.

Emma ja Jenna tekivät toisen.

Pojat teki kortin, johon myö kaikki raapusteltiin nimet. Huomaa Joonan ihana suomennos Murskia varten, tämä kun ei englannissa mikään paras ole!

Fysiikan tunti, mie ja Emma and.

Emma laitto miun ohtaan ihanan lapun ♥

Olin posliininmaalauksessa, jossa ihanainen Runkku piti seuraa! Ja maalasi itsekin.


Tommosii omenoita mie oon tehny.

Ihanin hyvinhyvin myöhäinen synttärikortti Runkulta miulle!

Piirsin lautaselle keijun, tuo lähtee toteutukseen sit ens kerralla. Raapustelin siihen myös lyriikoita yksinäisen keijun tarinasta:

Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
Että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollut hällä takana
Mut kuka uskois et on olemassa 
Surullisia keijuja?

Ois paratiisi meillä täällä näin
Jos elettäisiin aina lähekkäin

Ainoa Chisun biisi, jota voin sanoa rakastavani. Nyt lähden nukkumaan, ja huomisaamuna riparille, joten palaillaan eeppisen kuvamateriaalin kanssa sit viikon päästä! Tsau!

Ehkä ois helpompaa olla jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja

04: Kuva jostain, jonka olen menettänyt

Niin. Mie oon menettänyt miun pikkuveljen, yli kuusi vuotta sitten, tulipalon ja häkämyrkytyksen takia. Se oli kova pala, ja kyllä siitä seuranneet asiat vaikuttaa vieläkin, ei tosin välttämättä suuressa osin, joka ikiseen päivään. Tapahtuneen jälkeen piti rakentaa maailma uudestaan itselle, eikä se kovin helppoa ole ollut. Operaatio on vieläkin kesken.

Sitten iloisempiin asioihin!

Kokkikisassa ei mennyt mitenkään hyvin... Tultiin parini kanssa vikoiksi kahdeksan parin joukkiosta, jossa muuten oli kaksi poikaparia, joista toinen (jonka toinen osapuoli näytti ihan ex-säädöltä...) sanoi, että hyvä ettei kukaan tuomareista kuollut niiden pöperöihin...

Alkuruoka: Bataatti-kookosmaitokeitto

Pääruoka: Porsaan sisäfilepihvit kermaisella salsakastikkeella porkkana-perunamuusin kera

Jälkiruoka: Vadelma-limepiirakka


Tässä oli kokkikisakuulumiset näin viikkoo myöhässä, mut I keep on posting! En kehtaa rykästä kaikkee samaan.