I will always love you, you, my darling, you.

03: Kuva siitä, mitä teet tänään.

Kipeily jatkuu, ja tänään bongasin taas tylsyyksissäni hippeilyraamattuni, Luonnonkaunis-nimisen kirjan, jonka on kirjoittanut Virpi Raipala-Cormier. Kirjoitettu ehkä eniten sellaista keski-ikää lähestyvää naista varten, mutta ohjeet, joita kirjasta löytyy, on kyllä ihan joka ikiselle ihmiselle sopivia. Tätä kamalaa olotilaa kun on jatkunut pitkään, niin Do-in -hieronta pongahti silmiini vaikuttaen siltä, että voisi testata. Lähinnä siinä mielessä, että jos aukoisi kehoa vähän, niin paranisiko olo. Do-in on siis shiatsuun, akupunktioon ja muuhun, pääasiassa kiinalaiseen lääketieteeseen perustuvaa määrätietoista, koko kehon käsittävää hierontaa. Kirjasta löytyy siihen 31-vaiheinen yksityiskohtainen opastus, ja arvioitu kesto oli n. 10-15min. Kun siinä hieroin pään seutua, niin kasvot rupesivat hehkumaan, tuli ihan jumalattoman kuuma ja posket oli yhtä punaiset kuin semmoisen tunnin tappotreenin jälkeen. Tuonneko se miun kasvojen värikkyys oli jäänyt jumiin?

Tänään oli laulutunnilla vuorossa rentoutumisharjotuksia, ja oli jännä huomata, että kuinka paljon tulee jännitettyä täysin huomaamatta, kun muodostaa ääntä ja laulaa. Pitäisi noitakin harjotuksia vain muistaa tehdä, että alkaisi ääni pikkuhiljaa kehittyä ja ilmaisu parantua jne. Armoton pääsykoetreenaus on jo alkanut, lähinnä näin aluksi kuunteluoppilaana olemalla, eli Whitney Houstonin I will always love you ja Julie Londonin Cry me a river pauhaavat kaiuttimista usein ja kovaa, siihen päälle vielä oma laulu, niin alkaa siskoltakin tulla jo FB:n aikajanalle tällaista linkkiä:

Sisko on kuulemma tuo oikeanpuoleinen leijona ja mie vasemman puoleinen... Ei se nyt noin pahalta voi kuulostaa?!? Tosiaan, päätin, että laulan toissalauantaina menehtyneen Houstonin muistoksi tämän suurimman hitin, joka ainakin menee kategorian "pop/rock-klassikko" alle, hehe.

Huomenna on edessä Taitava osaaja 9 -kilpailu Savonialla, jossa olis tarkoitus kokata kolmen ruokalajin ateria luokkakaverini Annin kanssa. Tästä tulee kuvamateriaalia! Luultavasti niin kokkikolmosista kuin ruuistakin. Tarkoituksena olisi tehdä alkukeitoksi bataatti-kookosmaitokeitto, pääruuaksi porsaan sisäfilepihvit kermaisella salsakastikkeella, lisukkeena perunaporkkanamuusi ja höyrytettyjä kasviksia, jälkiruokana vadelma-lime-kermaviilipiirakka. Namnam! Sitä sit pistellään itsekin poskeen.

Huomiseen! Nyt kun olen jo sen verran tolpillani, että olen pystynyt käydä koulussa ja näyttänyt jopa suhteellisen ihmiseltä, niin yritän postailla ainakin melkein joka päivä tuota haastetta, jonka silloin muinoin alotin, ja saada höpistyä muutakin mukavaa tänne!

PS. Erosin poikaystävästä. Sattuu. Oma vika, kun oli oma aloite, mutta ei sitä tajunnut silloin oikeasti sitä, kuinka tärkeä se toinen on. Kaksi viikkoa on jo erosta, viikkoon ei olla puhuttu, ekan viikon aikana nihkeästi vaikka eropäätös oli sellainen "ollaan vaan ystäviä ettei pilata välejä riitelemällä". Bonnie Tyler ja Whitney Houston soi ja mieliala on otsikon mukainen. Also it's a heartache.

Psychopath's lair

Ajattelin esitellä oman pesäkoloni, jossa olen viimeiset kuusi vuotta oleskellut, mutta enää reilut puoli vuotta tulen majailemaan, ennen kuin vanhempani valtaavat tämän ja mie joudun nukkumaan korvessa käydessä sohvalla. Ihanaa, kun vanhemmistaan voi havaita, että vanhimman tyttären poismuutto tuntuu hyvin kurjalta ja aivan liian pian tulevalta tapahtumalta... *sarkasmi* No ei sentään, mutta itse en malta odottaa, että pääsen asumaan lähelle keskustaa, ja ihmisten ilmoille, oikeasti! Mutta nyt tähän tämänhetkiseen valtakuntaani.

Sänky ja Nalle Puh, Cosmopolitanin mieskalenteri, Children Of Bodomin juliste x2, Cheekin juliste. Sängyn alle oon tunkenu lankoja ja kankaita neljään isoon muovilaatikkoon, on muuten käteviä!

 Pönttöuuni, puulaatikko, X-pole vielä pakkauksissaan, vaatekaappi, liinavaatekaappi. Eragon-juliste, vaatekaapin ovessa Verjnuarmun nimmareita, Spellgothin nimmari, Rock the Club -juliste, jonka takana 2 Times Terrorin nimikirjoitukset, Laihon kuva.

Vitriinikaapit, joissa miun tekemiä posliinitöitä, hiustököttejä, kirjoja, kaapin päällä platformkokoelmani, joka on vielä hyvin pieni (yksi pari tosin on kenkätelineessä), takana näkyy Apulannan ja Mikael Granlundin julisteet, Lady Gaga oli aiemmin MG:n vieressä, mutta irtosi, pitäisi kiinnittää se uudelleen.

Telkkari, miun ihana Casio CTK-601, nuotteja, haitari, meikkaus- ja hiustenlaittopaikka peilin kohdalla. Meikkipöytänä toimii syntikka...

Koulupöytä, jossa on ihana tietokoneeni, koulukirjat, vihkot, kaikki miun naamatökötit, CD-levyjä, ulkoinen äänikortti ja kaikkea mahdollista sälää. Huomaa näytöllä aukioleva Turmiottaren blogi ja  aamiasmurokulho...

Kaunistautumispiste... Yläpuolella kuva miun 2-vuotiaasta pikkuveljestä, Juhosta. Tui ♥

 Kuvien ottopäivän jälkeisenä päivänä pykäsin pystyyn käytettynä ostamani X-Pole Xpert 45mm kromi-tangon, joka on aivan ihana ♥ Pito tällaisella tahmatassulla on hyvä, tanko lämpeää nopeasti, kattopalkki löytyi onneksi juuri huoneen keskikohdasta, joten tilaa ympärillä on ihan mukavasti, vaikka ei ihan sitä puoltatoista metriä, jota suositellaan, mutta olen niin lyhyt, että kyllä tuokin tila varmasti riittää kaikenlaisissa liikkeissä, kun tuskin puolessa vuodessa niin loistavaksi tulen, että tilantarve hurjasti lisääntyisi...

Seuraavaksi tuleekin sitten muutama kuva miusta ja tangosta, jotka on otettu toisena niistä kahdesta päivästä, kun koin olevani terve ja uskalsin kevyesti tehdä tuttavuutta tankoni kanssa, kunnes olo taas romahti "pystyn kattoo vain BBT:tä ja istumaan koneella"-tasoon...

Salama vääristi jotenkin tuon tangon yläosan näyttämään kultaiselta, mutta kyllä se ihan hopea koko matkalta on..

Totinen ilme naamalla tehty etukoukku.

Mie ja miun uusi paras kaveri ♥

No, nyt on esitelty miun valtakunta, joka sijaitsee korvessa, on talvella kylmä loukko, jos ei lämmitä uunia, ja kesällä polttavan kuuma. On täällä silti ihan mukava viettää n. 90% vapaa-ajasta...

I'm beautiful in my way, 'cause God makes no mistakes

Tänne kirjoittelu on taas vaihteeks jääny, miljoona kertaa oon jo meinannu postailla kaikkee kivaa, mutta en vaan oo saanu aikaiseksi, kun yleisolotilani on ollut aika romahtanut tammikuun alusta lähtien. On flunssaa ja kaikkea selvittämätöntä vaivaa, yksi sairaalareissukin tuli heitettyä ja nyt odotellaan jatkotutkimuksia. Tällä viikolla selvisin kouluun jopa yhtenä päivänä, ja heti sen jälkeen olin niin voimaton, ettei mitään toivoa siitä, että siellä olisi enempää heilunut.

Alkuun sen haasteen, jota ajattelin työstää, toinen osa:

02: Kuva siitä mitä sinulla oli tänään.

Kuva on Googlesta. Miulla on siis ollut väsy, kuten viimeisimmän kuukauden. Koko ajan väsyttää, nukun päiväunia, mikä on miulle luonnotonta, eikä kellonympäri vedetyt yöunetkaan auta siihen, ettei väsyttäisi. Zzzz...

Tää on otettu miun kotipihalta. Taustalla näkyy ikivanha, aiemmin navettana, nykyään varastona toimiva tönö.

24.1. kolahti ikämittariin 16 vuotta täyteen, ja samaisen viikon lauantaina pidin sit synttärijuhlat, jotka meni lievästi sanottuna perseelleen, kun kutsutusta kuudesta ihmisestä vain kaksi pääsi paikalle, ja hekin silleen, että kolmestaan ehdittiin olla ehkä puoli tuntia? No, olihan se mukavaa jutustella Emman kanssa muutaman tunnin, ja sit loppuilta vametettiin Miian kanssa, meillä oli vähän fail leffankatseluyritys, ladattiin kolme tuntia Trollhunters-nimistä leffaa, joka kertoo Norjassa olleista peikonmetsästäjistä. Leffa on kuvattu silleen "todenmukaisesti", että siinä näyttää siltä että oikea, harrastelijatason kameramies heiluisi. Ihan kivahan se oli. Höpöteltiin kaikkea randomia, yöllä kuolattiin Tumblr:ista hevimiehiä ja kaikkea sellaista.

Emma!

Fail ryhmäkuva nro. 23498. Miia, mie, Emma.

Edustava kuutinpoikaskaksikko ollaan Miian kanssa.

Emmalta lahjaksi saatu gerbera, joka on vieläkin hengissä, jee!

Sain kummitädiltä tällaisen Marimekon Karakola-kankaasta tehdyn kukkaron, olen rakastunut ♥ Olen halunnut varmaan pari vuotta siirtyä tuollaiseen kukkaroon, mutta pihinä en ole raaskinut sellaista ostaa, kun superkivaa ei ole vastaan tullut, mutta täytyy sanoa, että odottaminen kannatti! Kuva Googlesta.

Olen ehtinyt tässä viikkojen aikana koukuttua The Big Bang Theoryyn, kun muutamia jaksoja tuli katsottua sitä telkkarista, niin nyt olen sitten seurannut sitä netistä jo kolme ensimmäistä tuotantokautta, neljäs lähti juuri tänään tulille... Kun katsoo englanniksi puhuttua sarjaa ilman tekstejä, niin huomaa, että se kielitaito on oikeasti yllättävän hyvä! Aluksi toki tuntui siltä, että jeesus, tästä tule mitään, mutta jo muutaman jakson jälkeen sitä tottui siihen että pitää vain itse ymmärtää mitä ohjelmassa puhutaan.

The Big Bang Theory

Nyt jatkan isoäidinneliöiden virkkausta (siitä projektista lisää myöhemmin!) ja BBT:n katsomista, adios!

PS. Postaus omasta pesäkolostani tulossa piakkoin!