Sometimes you must be a little crazy

Nyt kerron teille pienen tarinan meikäläisen tästä viikosta. Sain keskiviikkona puhelun kaverin äidiltä. "Hei sähän osaat laulaa? Mitä teet lauantaina? Meillä ois keikka ja tarvittas laulaja." Pitäisi varmaan käväistä joissakin mielenterveyttä testaavissa kokeissa kun menin hulluna tuohon heti suostumaan. Biisilista pärähti sähköpostiin ja meikä meni Spotify-surffailemaan. Voi sitä tuskan määrää. "Tätä oo koskaan kuullu... Tätäkään koskaan kuullu... Voi apua." No, siinä koitti sitten torstai, ja ensimmäiset treenit osalla kokoonpanosta. Helpotti kuulla, että muutkaan eivät olleet ainakaan kaikkeja biiseistä aiemmin soitelleet. Treenailtua ei hirveämmin silloin saatu, kun laulukamoja ei vielä paikalle ollut tullut, joten sovittiin, että perjantai on sitten treenipäivä. Niinhän se olikin, ja vaikka sitä taisteltiinkin hieman joidenkin kappaleiden kohdilla, niin pelot haihtuivat kyllä hommasta ilmaan. Hyviä tyyppejä muut, ja itsekin alkoi jopa uskoa, että suunnilleen muistaa, miten biisien melodiat menevät.

Lauantaina sitten raahauduttiin keikkapaikalle, ja pistettiin bändisetti pystyyn. Basistikin saapui paikalle, ja päästiin ensimmäistä kertaa treenaamaan yhdessä hurjalla neljän hengen porukalla. Tässä vaiheessa alkoi jo itseäkin ihmetyttää, kuinka hyvin meillä meni! Pikkaisen alkoi korvia kyllä kuumottaa kanssaolijoiden ylistyspuheet, en kai mie nyt niin hyvä sentään ole...

Pakollinen esiintymisasukuva.

Keikka oli yksi ohjelmanumero sukujuhlissa, joten niissä siis oleiltiin hieman ulkopuolisina bändiläisten kanssa lauantai. No, hyvää ruokaa sai, ja rumpalin ja kahden kaverini seurassa oli varsin mukavaa hengailla. Treenailimme toki välissä, ja se nyt oli mitä mukavinta puuhaa, vaikka hiki tulikin. Lämmintähän oli vain +28 astetta tai enemmänkin, sekä ulkona että sisällä...

Mie ja Roosa. Aina niin vakavina.

Illan alkaessa hämärtää olikin meidän vuoromme viihdyttää yleisöä, ja noin tunnin setti klassisia rockbiisejä heille vetelimmekin.  Pakko sanoa, että meni kyllä aivan uskomattoman hyvin! Toki ottaen huomioon harjoitteluajan, hieman hiomatontahan se meno oli, mutta biisit kulkivat eteenpäin, jokainen hoiti hommansa uskomattoman hienosti, ja itsekin yllättyi siitä, minkälaista mökää meikästäkin lähtee. Tuollaiset rockbiisit kun eivät oikein meikän äänialaa ole, ne menevät niin keskirekkarissa/suht alhaalla, joten mukavuusalueelta tuli kyllä täydellisesti poistuttua, ja se teki kyllä terää. Pakko vielä mainita, että yleisö oli aivan mahtavaa, ne tanssi mukana joka biisissä aivan innoissaan! Sitä menoa oli mahtava katsoa.
Loppuilta meni sitten kuunnellessa sitä, kuinka miusta tulee vielä suuri rocktähti ja että saan sitten varata nääääääin monelle paikkaa bäkkäriltä ja nimmareita jaella sit myöhemmin samanlaisen pinon. Pojat vielä meinas, että CV:hen pitää sitten lisätä, että "Olen soittanut NEAN bändissä". Hehhehhee. Pakko kyllä sanoa, että helvetin hyvin se rytmiryhmäkin veti. Ei ilman niitä olisi tullut omasta suorituksesta yhtään mitään.

Biisilista!

Nea & Sekasikiö. Jälkimmäinen osa oli alunperin Pikapano, mutta ei kuulemma ollut asiallinen.

 Loppuun täytyy kyllä vain todeta, että olen iloinen siitä, että olen näin hullu että uskalsin lähteä tuohon touhuun mukaan. Sai tutustua mukaviin ihmisiin, tuli sitä aina niin tarpeellista esiintymiskokemusta, läjä helvetin hyviä muistoja ja ainakin jotakin, mitä voi sitten vanhuksena kiikkutuolissa hymyillen muistella. Muistakaa siis tekin heittäytyä mukaan kaikkeen hölmöön ex-tempore-juttuun, varmasti löydätte itsestännekin aivan uusia puolia, kuten minä tein. Ja vieläkin jos tätä sattuu joku hommassa osallisena ollut, niin iso käsi teille! Ootte parhaita ♥

Summer breeze makes me feel fine

Nyt myönnän, ettei miulla ole oikein mitään sanottavaa, mutta haluan kertoa maailman parhaasta tekeleestäni: korsettitavalla kaavoitetusta bandeau-topista, joka istuu täydellisesti, ei valu, ja on muutenkin mm. paras. Kaavat piirtelin eilen ja käväisin kangaskaupassa, tänään sitten vietin muutaman tunnin ompelukoneen ääressä ja ta-daa! Ajattelin vielä tehdä korsettikirjan ohjeilla kuppimallisen bandeaun myös, koska kohta on sitä mahaa jota esitellä! Tapout toimii. 

Videopostaus!

Nyt on palattu sivistyksen aka tietokoneen pariin, niin vihdoin _tässä_ tulee videopostaukseni! Sama pätkä, mutta nyt sen pitäisi jopa näkyä teille asti. Pahoittelen aiempaa, Youtuben latausasetuksissa oli jäänyt näkyvyydeksi yksityinen, enkä saanut sitä tabletilla muutettua. Tässäpä tämä kuitenkin tulee!