Heaven forbid that my heart is for sale / Hope in the end, truth prevails

Nyt sitä Within Temptation -postausta!!! Elikkäs siis, lähdettiin 25.2. Kristiinan kanssa junalla kohti Helsinkiä. Koska ei saatu tutuilta yöpaikkaa, päätettiin kokeilla Eurohostelia, koska siellä yöpyminen maksaa 2hh 20€/naama opiskelijakortilla. Ei paha! Paikka oli ihan siisti, henkilökunta hirmuisen mukavaa ja tykättiin kyllä siellä oleilusta. Tuolla hinnalla ei paljon parempaa olisi kyllä voinut toivoakaan.

Käveltiin yheksän jälkeen hostellille, ja Uspenskin katedraali (+ moni muukin rakennus & paikka) näytti kyllä todella upealta hämärässä valaistuksessa! Nm. turistina Stadissa...

Keskiviikkona lähettiin yhdeksän jälkeen etsiytymään Ruoholahteen ja Kaapelitehtaalle. Oli vähän työn ja tuskan kanssa löytää oikea paikka, kun infopisteessäkään ei ollut kuin harjoittelija paikalla... Noh, oikealle ovelle löydettiin kyllä, ja yllätyttiin kun oltiin ensimmäisiä paikalla. Kerta se on ensimmäinenkin tuollaisella isommalla paikalla...

Ennen linnottautumista ovien eteen pyörittiin Kaapelitehtaan ympäri ja löydettiin Within Temptationin rekka! Niillä kirjaimellisesti on koko rekallinen tekniikkaa mukana keikkaa varten, ei kyllä käy kateeksi roudareita... Huh huh mikä homma purkaa niitä.

Tosiaan, kymmenen hujakoilta asti jonoteltiin keikalle. Meillä oli kunnon retkeilyvarustus mukana, oli vilttiä, housua, takkia, sukkia, hanskoja, mulla pressu jonka päällä istuskeltiin (ja nukuttiin) ja silleen. Oli ihanaa, kun Kaapelitehtaan sisällä pystyi käydä vessassa ja ruokataukokin pidettiin sisällä! Luksusta. Ei edes ollut kovin kylmä, vaikka oltiinkin meren rannalla, ja lämpötila oli siellä nollan-parin plussa-asteen hujakoilla. Aikakin meni yllättävän nopeasti, oli mukavaa jutella uusille kivoille ihmisille! Että kiitoksia vaan seurassa olleille jos tätä eksytte lukemaan.

En oo tainnu ikinä juosta niin kovaa (ja pitkään) eturiviin kuin tuolla keikalla. Jumalauta, että Kaapelitehtaan Merikaapelihalli on valtavan pitkä! Ei sillä, sai ollakin koska porukkaahan tuolla oli aivan valtavasti. Luojan kiitos jonoteltiin ajoissa jne, viime hetkellä tulleet jäivät kyllä sinne jäätävän kauas. Vaikka varmasti vaikuttava keikka on ollut sieltäkin, uskomaton screeni oli käytössä ja äänentoisto oli huippuluokkaa.

Setti oli alussa pelkkää Hydran sisältöä, ei ihan päässyt heti tunnelmaan mukaan kun ei oikein pystynyt kuunnella levyä ennen keikkaa. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään, aivan mahtavia noi uudet biisit, ja hienosti toteutettu feat. biisit, nimittäin kuulosti aivan siltä kuin toinenkin laulaja olisi ollut paikalla, sen verta hyvät nauhat oli, ja screeniltä näkyi musiikkivideolta artistien naamatkin.

Meinasin kuolla kateudesta Sharonin kävellessä lavalle tämä mekko päällä. Aivan jäätävän upea!! Tahtoo itselle. Mulla on meneillään nyt joku outo blingbling-kausi, kun kaikki tuollaiset hieman erikoisemmat paljettijutut ja muut iskevät aivan tuhannella. 

Keikan loppupuolella alkoi tulla niitä omia rakkauskappaleitakin sitten ihan urakalla. Memoriesin soidessa meinasin itkeä, jotenkin livenä iski biisin sanoma vielä syvemmälle kuin tavallisesti. Our Solemn Hour oli aivan mahtava livenä! Rakastan sitä biisiä muutenkin. Angelskin taisi tulla, ja What have you done, eivätkä ne todellakaan jättäneet kylmäksi. Encorena kuultu coveri Lana del Rey:n Summertime Sadnessistä oli aivan mahtava! Rakastuin siihen biisiin kyllä Sharonin laulamana, ehkä hieman enemmän vielä kuin alkuperäiseen esitykseen. Viimeisenä tuli Mother Earth, aivan mahtava Sharonin nykyisellä lauluäänellä. Tuosta biisistä kyllä huomaa laulutekniikan eron ensimmäiseen levyyn, toki melodiatkin ovat aika paljon muuttuneet noista ajoista. 

Sharonin viimeinekin mekko oli aivan upea! Keikka oli kyllä mahtava, täysin kaiken sen rahan arvoinen, mutta ei tuollaista reissua kyllä hetkeen heitä. Olen nykyisin aika mukavuudenhaluinen, eikä Ruoholahdesta Katajanokkaan talsiminen puolikuolleena yhden maissa ollut mitään herkkua. Eikä sen puoleen valvominen viiteen, jolloin junamme lähti takaisin Kuopioon. Jatkossa ei kyllä tuollaista valvotaan aamujunaan -meininkiä... Alun perin suunniteltiin vielä, että istuttaisiin jossakin baarissa lähtöön asti. Muuten hyvä, mutta tavaroita ei saanut minnekään rautatieaseman lähelle säilöön, eikä niiden kanssa olisi kyllä baarissa voitu istua. Olokin oli niin puolikuollut, että ei se olisi ollut hirmu nannaa. Ikimuistoinen reissu kyllä oli!

Pakkokaste, päivärukous / Itkumuurilla kyynelten putous

Hei vain! Nyt on niin kiireistä ollut tämä arki, että pieneltä naiselta meinaa kunto loppua kesken. On ollut palautettavaa työtä x ja y ja z, miljoona erilaista sanakoetta, autokoulua, keikkaa, kavereiden näkemistä, sitä tätä ja tuota. Jossain välissä pitäisi vielä salillakin juosta ja tuloksia saada aikaan. Noh, onneksi se tästä alkaa pikkuisen tasoittua, ensi jakson pitäisi jo olla kevyempi. Koeviikko alkaa onneksi keskiviikkona, niin koulupäivätkin ovat lyhyempiä. Jää aikaa muullekin kuin lukemiselle.

Kuten (hieman failanneessa) videopostauksessa mainitsin, tämän viikon maanantaina alkoi autokoulu! Parilla teoriatunnilla on jo tullut istuttua, ja torstaina pääsin ajelemaan hienolla mersulla! Yllättävän helpolta puuhalta tuo autoilu (vielä) tuntui, suuresta ennakkopaniikista huolimatta. Ehkä mustakin vielä oikeesti autokuski saadaan!

Lauantaina suuntasin Rock the Clubiin Kristiinan kanssa! Hilluttiin ennen keikkaa keskustassa ja jonoteltiin vajaa parisen tuntia Kulttuuriareena 44:n edessä. Oli yllättävän lämmintä!

Jonkin neronleimauksen seurauksena päätettiin yksissä tuumin pistää kivat jalantappokengät jalkaan. Noh, pitäähän sitä niitäkin välillä ulkoiluttaa, eikä se nyt niin pahalta tuntunut (vielä keikan jälkeen)... Vasemmalla mun Pleaserin Electrat, oikeella Krissen Demoniat.

Sitten itse keikkaan! Turmion Kätilöitähän sitä mentiin katsomaan, ja lämppääjänä toimi Black Light Discipline. Aivan helvetin kiva bändi! Sangen mukava industrial metal -bändi kyseessä, on nuo pari kertaa aiemminkin tullut nähtyä. Yleisökin oli yllättävän hyvin mukana, ainakin verrattuna suurimpaan osaan lämppäribändeistä! Illan päätteeksi sain bändin Aggressor-singlenkin kotiin!

Sitten itse kärmiöllisiin tutiloihin! Hieno keikka oli taas kerran, vaikka tällä kertaa MC ja Speggeli oli yllättävän rauhallisia molemmat. Välispiikit oli kyllä yhtä hienoa settiä kuin aina, ainakin Speggelin havaintotanssit ja molempien rap battle! Uusista biiseistä kuultiin ainakin Pyhä maa, Silmät sumeat ja Technodiktator heti ensimmäisenä. Hades oli nannaa kuulla taas livenä, samoin Minä määrään. 

Kaksi koottisaatanaa, SpellKoth goes Cheek ja kätilösetiä.

Puolenyön maissa kotiutuessa olikin sitten pieni satanus jo aivan poikki. Jalat huusi halleluujaa niskojen kanssa ja kyllä muuten nukutti hyvin! Mutta palailkaamme asiaan taas myöhemmin, nyt lähden muokkaamaan blogille uutta banneria.

Koko kesä festaroidaan, vaikka rahaa ei oo.

Ajattelin, että kirjoittamisen sijaan tekisin videopostauksen aiheesta Ruisrock '13, mutta totesin, että tätä jäätävää post-festival-naamaa en kyllä kehtaa näyttää. Vaikka se olisikin ehkä havainnollistanut fiiliksiä kaikista parhaiten.

Tosiaan. Perjantaina seitsämän kolkyt lähti bussi Musiikkikeskukselta kohti Turkua. Kahen maissa oltiinkin jo siellä, saatiin artistipassit kaulaan, rannekkeet käteen ja ruissipaidat päälle. Kamat heitettiin jumppasaliin ja sit lähettiin laulamaan Kauppatorille Queenia flashmobin muodossa. Siitä sit festarialueelle. Ilta meni Stam1nan, Huoratronin, Samuli Putron, Hurtsin ja Knife Partyn tahdissa fiilistellen. Kavereihin tuli törmäiltyä, mikä oli varsin kivaa! Oli sangen luksusta päästä vesibussilla festarialueelle ja takaisin.

Lauantain vapaa-ajan asu! Pitsiä ja Poizen Industriesin korsetti ja hame.

Lauantaina oltiin virkeinä Rantalavan backstagella jo menen maissa. Meidän osuuttamme soundcheckissa odotellessa tuli nautittua kauniista auringonpaisteesta ja hyvästä safkasta. Tollaisesta kohtelusta voisi nauttia useamminkin! Aika ennen keikkaa meni katsellessa Ricky Tick Big Band & Julkinen Sana -kokoonpanoa, CMX:ää ja Soilworkia. Käytiin myös vähän laulelemassa pääporttien luona Queenia. Oma keikka vetäistiin, meni aivan uskomattoman hyvin ja oli helvetin hienoa! Keikan voi katsoa täältä. Se siis kuvattiin telkkariin. Ja se korkeavyötäröisessä hameessa oleva punapää on siis allekirjoittanut. Eipä voi sanoa, että hirveästi edustaisin tuossa keikkatallenteessa, mutta pikkuvikoja. Keikan jälkeen piti käydä taas tankkaamassa bäkkärillä safkaa, ja sen jälkeen tuli katseltua Amorphista ja PMMP:tä. Molemmat hirmu hyviä. PMMP:n jälkeen lähdettiin punaisella Petteri-bussillamme takaisin kohti Kuopiota. Kotona olin kuudelta aamulla. Koomassa olen vieläkin sen jäljiltä.

Oli kyllä aika helvetin hieno reissu. Ja siistiä, että ensimmäinen esiintyminen festareilla tuli heitettyä näin 17-vuotiaana. Saa nähdä tuleeko vielä samanlaisia tilaisuuksia eteen.

Loppuun pari muiden ottamaa porukkakuvaa.

(c) Tomi Palsa, kuva Ruisrockin sivuilta

(c) Manna. Meidän pieni taustalaulajajoukko!

Sometimes you must be a little crazy

Nyt kerron teille pienen tarinan meikäläisen tästä viikosta. Sain keskiviikkona puhelun kaverin äidiltä. "Hei sähän osaat laulaa? Mitä teet lauantaina? Meillä ois keikka ja tarvittas laulaja." Pitäisi varmaan käväistä joissakin mielenterveyttä testaavissa kokeissa kun menin hulluna tuohon heti suostumaan. Biisilista pärähti sähköpostiin ja meikä meni Spotify-surffailemaan. Voi sitä tuskan määrää. "Tätä oo koskaan kuullu... Tätäkään koskaan kuullu... Voi apua." No, siinä koitti sitten torstai, ja ensimmäiset treenit osalla kokoonpanosta. Helpotti kuulla, että muutkaan eivät olleet ainakaan kaikkeja biiseistä aiemmin soitelleet. Treenailtua ei hirveämmin silloin saatu, kun laulukamoja ei vielä paikalle ollut tullut, joten sovittiin, että perjantai on sitten treenipäivä. Niinhän se olikin, ja vaikka sitä taisteltiinkin hieman joidenkin kappaleiden kohdilla, niin pelot haihtuivat kyllä hommasta ilmaan. Hyviä tyyppejä muut, ja itsekin alkoi jopa uskoa, että suunnilleen muistaa, miten biisien melodiat menevät.

Lauantaina sitten raahauduttiin keikkapaikalle, ja pistettiin bändisetti pystyyn. Basistikin saapui paikalle, ja päästiin ensimmäistä kertaa treenaamaan yhdessä hurjalla neljän hengen porukalla. Tässä vaiheessa alkoi jo itseäkin ihmetyttää, kuinka hyvin meillä meni! Pikkaisen alkoi korvia kyllä kuumottaa kanssaolijoiden ylistyspuheet, en kai mie nyt niin hyvä sentään ole...

Pakollinen esiintymisasukuva.

Keikka oli yksi ohjelmanumero sukujuhlissa, joten niissä siis oleiltiin hieman ulkopuolisina bändiläisten kanssa lauantai. No, hyvää ruokaa sai, ja rumpalin ja kahden kaverini seurassa oli varsin mukavaa hengailla. Treenailimme toki välissä, ja se nyt oli mitä mukavinta puuhaa, vaikka hiki tulikin. Lämmintähän oli vain +28 astetta tai enemmänkin, sekä ulkona että sisällä...

Mie ja Roosa. Aina niin vakavina.

Illan alkaessa hämärtää olikin meidän vuoromme viihdyttää yleisöä, ja noin tunnin setti klassisia rockbiisejä heille vetelimmekin.  Pakko sanoa, että meni kyllä aivan uskomattoman hyvin! Toki ottaen huomioon harjoitteluajan, hieman hiomatontahan se meno oli, mutta biisit kulkivat eteenpäin, jokainen hoiti hommansa uskomattoman hienosti, ja itsekin yllättyi siitä, minkälaista mökää meikästäkin lähtee. Tuollaiset rockbiisit kun eivät oikein meikän äänialaa ole, ne menevät niin keskirekkarissa/suht alhaalla, joten mukavuusalueelta tuli kyllä täydellisesti poistuttua, ja se teki kyllä terää. Pakko vielä mainita, että yleisö oli aivan mahtavaa, ne tanssi mukana joka biisissä aivan innoissaan! Sitä menoa oli mahtava katsoa.
Loppuilta meni sitten kuunnellessa sitä, kuinka miusta tulee vielä suuri rocktähti ja että saan sitten varata nääääääin monelle paikkaa bäkkäriltä ja nimmareita jaella sit myöhemmin samanlaisen pinon. Pojat vielä meinas, että CV:hen pitää sitten lisätä, että "Olen soittanut NEAN bändissä". Hehhehhee. Pakko kyllä sanoa, että helvetin hyvin se rytmiryhmäkin veti. Ei ilman niitä olisi tullut omasta suorituksesta yhtään mitään.

Biisilista!

Nea & Sekasikiö. Jälkimmäinen osa oli alunperin Pikapano, mutta ei kuulemma ollut asiallinen.

 Loppuun täytyy kyllä vain todeta, että olen iloinen siitä, että olen näin hullu että uskalsin lähteä tuohon touhuun mukaan. Sai tutustua mukaviin ihmisiin, tuli sitä aina niin tarpeellista esiintymiskokemusta, läjä helvetin hyviä muistoja ja ainakin jotakin, mitä voi sitten vanhuksena kiikkutuolissa hymyillen muistella. Muistakaa siis tekin heittäytyä mukaan kaikkeen hölmöön ex-tempore-juttuun, varmasti löydätte itsestännekin aivan uusia puolia, kuten minä tein. Ja vieläkin jos tätä sattuu joku hommassa osallisena ollut, niin iso käsi teille! Ootte parhaita ♥

Vaiti pysyy puhelin, lehti kolahtaa, ja kaupunki takana ikkunan alkaa elää.

Morjesta arvon kaikenkarvaiset turriaiset! Meikäläinen selvis syysloman meiningeistä hengissä, ja hyvä niin! Oli aivan mahtava pieni keikkareissu, ja sen jälkeen häivyinkin porukoille chillailemaan viikonlopuksi. Mukavan rauhallista oli, ja tänään sai lähteä hyvillä mielin kouluun, kun sai lepäiltyä jne. 

Keskiviikkona klo 8 lähti bussi musiikkikeskukselta matkaamaan kohti Tamperetta. Päivä vietettiin Tampere-talon bäkkärillä laulellen ja laittautuen. Aika kului rattoisasti eikä ensiesiintyminen osana nuorisokuoroa jännittänyt ollenkaan, vaikka yleisönä oli lähes loppuunmyty Tampere-talon suuri salillinen porukkaa.

Nuorisokuoro ja muu Kollektiivin porukka, ihkun gif löyty Googlesta.

Meikäläisen esiintymislook! Jeee. Valkoinen kauluspaita + korkeavyötäröiset mustat pillihousut -> kerrankin tyylikäs takkutukka!

Keskiviikkona tapahtui siirtyminen Jyväskylään, jossa yövyin kaverin luona. Torstaina koitti keskustan valloittaminen ja erään hyvän ystäväiseni näkeminen vihdoinkin, oli sangen mukavaa ♥

Illansuussa koitti sitten Lutakon eteen astelu ja tunnin jonottelun jälkeen päästiin sisälle lämpimään. Painia (näyttääpäs vammaselta taivutettuna... onko Pain:ia parempi?) odotellessa näytti hetken epätoivoiselta, kun ihmisiä ei meinannut millään ilmestyä lavan lähistölle, mutta jostakin niitä kuitenkin sitten tupsahti koko salin täydeltä aivan yhtäkkiä. Pain veti varsin hyvän keikan ja setin, Bye/Die oli mahtava lopetusbiisi. Sain Michaelilta ihan käteen asti ojennettuna plektran! How cool is that.

Sitten kun Kätilöt pääsi lavalle, niin voin sanoa että räjähti... Jotenkin yleisö lyttäytyi paaaljon tiiviimmäksi, miekin sain koko keikan ajaksi perseeseeni kiinni muijan (?) jolla oli helvetin kova vyönsolki (?), jolla miut somasti perseraiskattiin. Tuli huudettua muiden fiiliksestä öristessä ihan silkasta kivusta, kun turhan kova esine porautui suoraan persaukseen. Noh, se on sitä keikkameininkiä... Jotenkin Kätilöiden keikoilta löytyy eniten näitä muijia, jotka väen vängällä koittavat päästä siihen eturiviin sillä muutaman minuutin varoitusajalla ennen keikan alkua, kun on ollut kiire kitata kaljaa tmv. anniskelualueella sen nätin odottelun sijaan. Ääliömäistä. Sitten ne ahdistelevat viattomia eturiviläisiä fyysisesti esim. perseraiskauksella tai tissien kyynerpäällä hajottamisella. No, ehkä nekin vielä oppii. Keikka oli kyllä yksi parhaimmista, jonka olen bändiltä nähnyt. Parhautta.

Keikan jälkeen menin kaverini Hazen kanssa jututtamaan mr. Speggeliä ja Bobbya. Oli loistavaa, ja päästiin vähän setien kainaloihinkin.

Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin

Syysloma koitti vihdoin ja viimein, tätä onkin odotettu! Ensimmäinen koeviikko meni paremmin kuin hyvin, suurimmasta osasta aineita tipahteli ysejä, vain yksi kasi tuli ja sekin historiasta, ja lisäksi sain musiikista ja äidinkielestä kympin! Olen siis hyvin tyytyväinen.

Hiukset tuli värjättyä, ja nyt meikä on sitten toden teolla punapää! Värinpoisto/vaalennus, punasta ja ColorMask pepperiä niin johan alkaa pää hehkua punasena. Tykkään ♥

Vapaa-ajan puhteena tuli neulottua itselle uusi myssy ja lapaset mummon antamasta iiiihanasta langasta. Myssystä tuli ihan kiva, samoin lapasista, vaikka ne tuollaiset supersimppelit ovatkin. Mustan pitsituubihuivinkin olen väsännyt, mutta sitä en näköjään ollut muistanut kuvailla ja esitellä. Noh, joku toinen kerta sitten. Alhaalla kuva myssystä ja lapasista, viimeisimpänä lähikuva lapasesta, joka hahmottaa langan väriä ja olemusta vähän paremmin, kun kamera vetäisi luomuskuvat ihmeellisen tummiksi.

Syysloma koitti vihdoinkin, mutta valitettavasti se ei sisällä pelkkää löhöilyä. Keskiviikkona otan suunnaksi Tampereen, ja menen lavalle osana nuorisokuoroa ja Kerkko Koskinen Kollektiivia. Silleen vaatimattomasti aloitan tuon kuoron kanssa keikkailun Tampere-talolla muutaman julkkiksen kanssa... Toivottavasti menee hyvin.

Keskiviikolta keikkarundi jatkuu, mutta siten, että suuntaan Jyväskylään Lutakkoon katsomaan Turmion Kätilöitä ja Painia! It's going to be legen... wait for it... DARY! 

Keikoista puheenollen; hurja keikkaputki ollut taas päällä. Torstaina jouduin koulun kautta katsomaan Kuopion kaupunginorkesterin esitystä, perjantaina oli Hard Days Night Kuopiohallissa, eli Black Light Disciplinen loppukeikka, 2 Times Terror, Sonata Arctica ja Los Bastardos Finlandeses tuli tsekkailtua. Eilen olin taasen katsomassa Bloodred Hourglassia ja Verjnuarmua 44:sessa. Oli ihan hienoja keikkoja kaikki, vaikka nuokkarilla oli tavallista vaisumpi meno... Kiitoksia kaikille seurana olleille, ootte ihania!

Keikkalook jälkikäteen kuvattuna... Huulet oli lähtiessä mustat ja hiukset suorat, mutta no, pikkuvikoja... Värit on kyllä ihan ihmeelliset, mutta johtuu ehkä keinovalosta, kun yhdentoista maissa on tuo kuva napattu.

Ei soisi tämän koskaan päättyvän, ei soisi kellot kolkot murhenäytelmän

Kolmen kimppa. Rockcock 2010, 2011, 2012. 

Taas oli se aika, että koitti Rockcock ja pyhiinvaellus Väinölänniemelle. Aiemmista vuosista poiketen nukuin kerrankin kaupungissa, omalla kämpälläni tietysti, kun Vänäri-koti-väli on vain 4km. Kyllä se silti tuntui aika maratonilta yön pimeydessä, mutta siihen sitten myöhemmin.

Perjantain asu. Kaulakoru: Krakova, toppi: H&M, korsetti: BackStreet, hame: kirppari, rannekoru: Glitter,  laukku: kirppari, maiharit: Halonen

Perjantaina vaaputtelin siskoni kanssa alueelle jossakin hieman ennen neljää, ja suuntasimme rantalavalle katsomaan Tarotia. Vaikka en hirveämmin ole bändin musiikkia kuunnellut, niin keikka oli varsin mukava. Marcon välispiikit olivat huippuja. "Ulkoavaruuden oliot tulevat tökkimään teitä hanuriin, ja millä? Kuusimetrisillä peniksillään!"

Sitten kuunneltiin hetki Lord Estiä ja Eläkeläisiä. Itse vaapuin odottelemaan Korpiklaania, se tuli katseltua toisesta rivistä. Keikka oli hieno, oli mahtavaa huudella Vodkaa ja Tequilaa. Korpiklaanin lopetettua valtasin paikan eturivistä keskeltä, ja jäin odottelemaan Viikatetta ja Stam1naa. Viikatteen keikka oli taas varsin hyvä. Aaveissa vainko olet mun nousi yhdeksi lempparibiisiksi bändiltä keikan aikana.

Apulannan jouduin uhraamaan Stam1nan eturivipaikan vuoksi, mutta kun Lemin pojat täräyttivät keikkansa, niin tuntui tuo aika pieneltä uhraukselta, kun tunnelma oli niin järkyttävän loistava, hikinen ja eritoten tiivis. Olin eturivissä aivan keskellä, ja sellainen perseraiskaus oli tuo tunnin euforinen setti, ettei mitään rajaa. Perseeni oli oikeesti turta, kun vaaputtelin kotiin. Sitten siihen keikkaan. Tuli Tavastia palamaan!, Lepositeet, Merestä maalle, Eloonjäänyt, mitähän muuta... Pojat soittivat äärettömän hyvin, Kaikka oli ihana vaatiessaan Wall of deathia, Hipin tissit olivat somat ja Hyrde yhtä ihana kuin aina. Vaikken Pexistä niin pidäkään, niin yhtä lailla muiden kanssa tuli Sexi-Pexiä huudeltua jostain syystä x...

Stam1nan jälkeen kävelin sitten yksinäni kämpilleni, kun yövieraani olivat hipsineet aiemmin syömään Mäkkäriin ja odottelivat jo oven takana. Näytti muuten todella kauniilta kaupungin valot ponttoonisillalta kävellessä!

Lauantailta ei olekaan kuvia, ei joutanut sellaisia ottamaan. Tuli katseltua Petri Nygård yövieraideni (sisko, sen poikaystävä ja poikaystävän veli) kanssa, samoin Klamydia, jota kuuntelimme nurmikolta käsin. Sen jälkeen suuntasin odottelemaan Verjnuarmua, ja pääsin onnekseni eturiviin. Odotteluaika oli varsin mukava, kun lavalla soundcheckiä oli tekemässä mm. paidaton Tervapiru, grrrrrrr.... *kuolaa sankotolkulla* Nuarmu veti taas loistavan keikan, ja yllärinä Savon Surma soitti parin biisin ajan mukana! Lentävä kalakukko oli mahtava kuulla livenä. Settilistassa ei muutenkaan valittamista, oli kova meno, vaikka yleisö oli ympärilläni yllättävän vaisua suurimman osan keikasta... Ihmiset vaan seisoskelivat paikallaan, eivät yhtään tanssineet eivätkä laulaneet biisien mukana, taputtaneetkaan eivät tainneet... Onneksi eturiviin tuli sitten keikan kuluessa tilaa ja siihen pääsi tuttuja, niin fiilikset parani. Alkukeikasta pystyi vielä moshaamaan, mutta sitten niskat teki tenän eikä sekään enää onnistunut, nyt muuten sattuu.

Heti Nuarmun lopetettua juoksin laukkalaukka kohti Stadionlavaa, jossa aloittaisi Turmion Kätilöt. Päädyin suhteellisen lähelle lavaa, ja keikan edetessä tilaa tuli niin, että olin jossakin neljännessä rivissä. Oli aivan uskomattomat fiilikset vaikken ihan edessä ollutkaan, tuli tanssittua ja hypittyä niin paljoa ettei mitään rajaa, ääni oli aivan hukassa, nyrkki takoi ilmaa koko keikan ajan ja musiikki vei niin täydellisen mukanaan. Rakastan Kätilöitä livenä. Todella paljon. MC Raaka Pee ja Spellgoth osaavat ottaa puheillaan yleisön haltuun ja viihdyttää äärimmäisen hyvin. "Kaikki naiset, jotka ovat mielestään antaneet maailmalle kaikkensa, mehustaa vaginansa juuri nyt. Oho, siellähän keskiosa humahti puoli metriä alaspäin!" Settilista oli mahtava, tuli niitä omia lempparibiisejä, mm. Minä määrään, Suolainen kapteeni (?), Grand ball, Teurastaja, Million Dollar Business, Hades... Gootti-Kaija oli aika mahtava!

Kätilöiden jälkeen koitti pikainen parin minuutin ruuanlappamistauko, jonka jälkeen juoksujalkaa Kotiteollisuutta katsomaan. Settilista oli ihana, itketti kun tuli Satu peikosta ja Lemminkäisen laulu. Hyvin ne miehet veti, ekaa kertaa kun näin yhtyeen. Tykkäsin. Kotiteollisuuden keikan jälkeen siirryin sitten katsomaan Nightwishiä. Aluksi katselin jostakin miksauspöydän lähistöltä (Tuplen vierestä!) keikkaa, mutta sitten totesin, ettei maksa vaivaa, kun en näe mitään, ja siirryin kauemmas katselemaan keikkaa. Sieltä näki paljon paremmin komean valoshow'n, soittajista toki vain etäiset hahmot. Mahtavia biisejä vetivät, mm. Ever Dream, Come Cover Me, Planet Hell, Wish I Had An Angel... Ihan koko keikkaa miun ei annettu katsella, kun muilla oli nälkä, niin piti lähteä vaappumaan Mäkkäriä kohti, mutta kuulimme kävellessä ne viimeiset 10-15min, joten ei asia ei haitannut. Harmitti vain, kun jäi näkemättä komea, keikan päättänyt ilotulitus, jonka äänet kyllä kuultiin.

Kokonaisuudessaan sai ainakin vastinetta rahoilleen. Joka bändiltä oli aivan mahtava keikka, pari uutta yhtyettä tuli nähtyä (Kotiteollisuus ja Nightwish). Suurin harmitus on ruma ranneke, josta tosiaan n. 4/5 on niitä mainoksia. En nyt oikein tiedä jätänkö tämän ranteeseen vai en. Perinnettä en haluaisi rikkoa mutta vihaan noita mainoksia. Niitä on siis rannekkeen molemmilla puolilla.

Helvettiä on tämä olevinaan, tämä jatkuva toipumisprosessi

Se oli semmonen keikkalook, asukuvaa ei tullu otettua.

Viime perjantaina kutsui Liekkirock rakkaan ystäväiseni Janin kyydin ja seuran ansiosta. Lähtö vähän viivästyi, ja sitten tuli kiidettyä aika tujua tahtia kohti Tulenliekkiä - ja ehdittiin juuri sopivasti Ruoskan aloitellessa alueelle sisään! Hienon keikan vetäisi tuo suomalainen industrialpoppoo, jota kerran aiemminkin olen ollut katsomassa. Tuli Pure minua ja Lihaa vasten lihaa sekä muita klassikkobiisejä.

Keikan jälkeen käytiin jututtamassa Ruoskan soittajia, sitten suunnattiinkin jo eturiviin odottamaan Stam1naa. Siinä seisoskellessa bongattiin Kaikka, ja käytiin herraa moikkaamassa, yhteiskuvia räpsittiin. Jostain syystä kamerat ei ikinä pidä miusta sen vertaa, että saisi otettua selkeän ja tärähtämättömän yhteiskuvan Kaiggelsin kanssa, joten sellaiseen lievästi tärähtäneeseen täytyi taas tyytyä. Hmph.

Vain hieman tärähtäneet.

Suunnilleen kaksi tuntia ennen Stam1nan vetoa armas vesisade saapui. Siinä sitä kököteltiin se kaksi tuntia vaihtelevassa vesisateessa hytisten ja niitä näitä jutellen, Jari Tapanainen vetäisi miekannielentä ja tulishow'n odotteluaikaviihdykkeenä. Olihan se aika pelottavan näköistä, kun toiselta törröttää suusta puolen metrin miekka.

Puoli yhdeltä päästiin sitten kuuntelemaan aivan läpimärkinä vihdoin Stam1naa, joka kyllä veti niin hienon keikan, ettei se kolmen tunnin yhteisseisoskelu haitannut yhtään. Tuli Rikkipäätä, Rabiesta, Pakkolaskua, Kananmunankeltuaista ja muuta mukavaa viihdykettä. Kaiken kruunasi illan viimeinen hidas. Puolikkaan ihmisen sanojen karjuminen vesisateessa itkien on hetki, joka jää kyllä ikuisesti mieleen. Biisi kun on noussut yhdeksi suosikeistani yhtyeen tuotannosta ja siihen nyt liittyy jo aika vahvasti muistoja, jotka kulminoituvat yhteen henkilöön ja niin. Ikimuistoinen ilta kaikkine kommelluksineen.

Täytyy muuten nyt tuon perjantain jäljiltä sanoa, että Wet 'n Wildin H2O Proof Liquid Eyeliner on maailman täydellisin keikkaeyeliner. Vuosia olen hikoillut/itkenyt/saanut rajat pitkin poskia jo keikkojen alkutaipaleella, mutta perjantaina, ensin 10km pyörämatkan, sitten kolmen tunnin sateessa seisoskelun ja itkeskelyn jälkeen rajat olivat vieläkin - tadaa! - TÄYDELLISET. Ei minkäänlaista kulumista havaittavissa, kerrankin ei tarvinnut oksentaa pelkästään sen takia, että näytti ojasta vuoden lojumisen jälkeen nousseelta. Rakastanrakastanrakastan. Vaatiihan tuolla rajaaminen hieman enemmän kärsivällisyyttä ainakin kuivamista odotellessa, mutta on kyllä vaivan arvoista.

Rock the Club: Rockama & Apulanta, 14.4. @ Kulttuuriareena 44

 

Tällaisena oltiin liikkeellä.. Ilme on perseestä ja hiukset näyttää oudon värisiltä, mutta taivas että rakastan tuota Living Dead Soulsin minihametta! Sitä täytyy ulkoiluttaa enemmänkin.

 

Miia ja mie!

Poseeraaminen on taitolaji...

Siellä sitä oltiin, ystävien kanssa livemussiikkia kahtelemassa. Eturivistä tuli tsekattua Rockama, ihan kivaa hyvänpäinmusiikkia, bändin jätkät oli lavalla ihan viihdyttäviä ja keikkaseura oli mukavaa. Väliajalla menin sitten käymään ystävän luona, joka katseli keikkaa sivummalta, ja sinne tuli sitten jäätyä, kun olo oli järkyttävän huono ja porukkaa oli hirveästi.

 Kuvatuksia:

Apulannan keikka oli hieno, valoshow viihdyttävä, toiveita soitettiin hyvin, settilista oli toiveiden myötä hieno, tuli Anna mulle piskaa, Ilona, Armo, Pihtiote, Vasten mun kasvojani... Tykkäsin! Toinen kerta oli, kun näin Apulannan, ja tykkäsin kyllä hurjasti. Kiva livebändi, vaikkei niin tärkeä itselle muuten olekaan.