Heaven forbid that my heart is for sale / Hope in the end, truth prevails

Nyt sitä Within Temptation -postausta!!! Elikkäs siis, lähdettiin 25.2. Kristiinan kanssa junalla kohti Helsinkiä. Koska ei saatu tutuilta yöpaikkaa, päätettiin kokeilla Eurohostelia, koska siellä yöpyminen maksaa 2hh 20€/naama opiskelijakortilla. Ei paha! Paikka oli ihan siisti, henkilökunta hirmuisen mukavaa ja tykättiin kyllä siellä oleilusta. Tuolla hinnalla ei paljon parempaa olisi kyllä voinut toivoakaan.

Käveltiin yheksän jälkeen hostellille, ja Uspenskin katedraali (+ moni muukin rakennus & paikka) näytti kyllä todella upealta hämärässä valaistuksessa! Nm. turistina Stadissa...

Keskiviikkona lähettiin yhdeksän jälkeen etsiytymään Ruoholahteen ja Kaapelitehtaalle. Oli vähän työn ja tuskan kanssa löytää oikea paikka, kun infopisteessäkään ei ollut kuin harjoittelija paikalla... Noh, oikealle ovelle löydettiin kyllä, ja yllätyttiin kun oltiin ensimmäisiä paikalla. Kerta se on ensimmäinenkin tuollaisella isommalla paikalla...

Ennen linnottautumista ovien eteen pyörittiin Kaapelitehtaan ympäri ja löydettiin Within Temptationin rekka! Niillä kirjaimellisesti on koko rekallinen tekniikkaa mukana keikkaa varten, ei kyllä käy kateeksi roudareita... Huh huh mikä homma purkaa niitä.

Tosiaan, kymmenen hujakoilta asti jonoteltiin keikalle. Meillä oli kunnon retkeilyvarustus mukana, oli vilttiä, housua, takkia, sukkia, hanskoja, mulla pressu jonka päällä istuskeltiin (ja nukuttiin) ja silleen. Oli ihanaa, kun Kaapelitehtaan sisällä pystyi käydä vessassa ja ruokataukokin pidettiin sisällä! Luksusta. Ei edes ollut kovin kylmä, vaikka oltiinkin meren rannalla, ja lämpötila oli siellä nollan-parin plussa-asteen hujakoilla. Aikakin meni yllättävän nopeasti, oli mukavaa jutella uusille kivoille ihmisille! Että kiitoksia vaan seurassa olleille jos tätä eksytte lukemaan.

En oo tainnu ikinä juosta niin kovaa (ja pitkään) eturiviin kuin tuolla keikalla. Jumalauta, että Kaapelitehtaan Merikaapelihalli on valtavan pitkä! Ei sillä, sai ollakin koska porukkaahan tuolla oli aivan valtavasti. Luojan kiitos jonoteltiin ajoissa jne, viime hetkellä tulleet jäivät kyllä sinne jäätävän kauas. Vaikka varmasti vaikuttava keikka on ollut sieltäkin, uskomaton screeni oli käytössä ja äänentoisto oli huippuluokkaa.

Setti oli alussa pelkkää Hydran sisältöä, ei ihan päässyt heti tunnelmaan mukaan kun ei oikein pystynyt kuunnella levyä ennen keikkaa. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään, aivan mahtavia noi uudet biisit, ja hienosti toteutettu feat. biisit, nimittäin kuulosti aivan siltä kuin toinenkin laulaja olisi ollut paikalla, sen verta hyvät nauhat oli, ja screeniltä näkyi musiikkivideolta artistien naamatkin.

Meinasin kuolla kateudesta Sharonin kävellessä lavalle tämä mekko päällä. Aivan jäätävän upea!! Tahtoo itselle. Mulla on meneillään nyt joku outo blingbling-kausi, kun kaikki tuollaiset hieman erikoisemmat paljettijutut ja muut iskevät aivan tuhannella. 

Keikan loppupuolella alkoi tulla niitä omia rakkauskappaleitakin sitten ihan urakalla. Memoriesin soidessa meinasin itkeä, jotenkin livenä iski biisin sanoma vielä syvemmälle kuin tavallisesti. Our Solemn Hour oli aivan mahtava livenä! Rakastan sitä biisiä muutenkin. Angelskin taisi tulla, ja What have you done, eivätkä ne todellakaan jättäneet kylmäksi. Encorena kuultu coveri Lana del Rey:n Summertime Sadnessistä oli aivan mahtava! Rakastuin siihen biisiin kyllä Sharonin laulamana, ehkä hieman enemmän vielä kuin alkuperäiseen esitykseen. Viimeisenä tuli Mother Earth, aivan mahtava Sharonin nykyisellä lauluäänellä. Tuosta biisistä kyllä huomaa laulutekniikan eron ensimmäiseen levyyn, toki melodiatkin ovat aika paljon muuttuneet noista ajoista. 

Sharonin viimeinekin mekko oli aivan upea! Keikka oli kyllä mahtava, täysin kaiken sen rahan arvoinen, mutta ei tuollaista reissua kyllä hetkeen heitä. Olen nykyisin aika mukavuudenhaluinen, eikä Ruoholahdesta Katajanokkaan talsiminen puolikuolleena yhden maissa ollut mitään herkkua. Eikä sen puoleen valvominen viiteen, jolloin junamme lähti takaisin Kuopioon. Jatkossa ei kyllä tuollaista valvotaan aamujunaan -meininkiä... Alun perin suunniteltiin vielä, että istuttaisiin jossakin baarissa lähtöön asti. Muuten hyvä, mutta tavaroita ei saanut minnekään rautatieaseman lähelle säilöön, eikä niiden kanssa olisi kyllä baarissa voitu istua. Olokin oli niin puolikuollut, että ei se olisi ollut hirmu nannaa. Ikimuistoinen reissu kyllä oli!

Pakkokaste, päivärukous / Itkumuurilla kyynelten putous

Hei vain! Nyt on niin kiireistä ollut tämä arki, että pieneltä naiselta meinaa kunto loppua kesken. On ollut palautettavaa työtä x ja y ja z, miljoona erilaista sanakoetta, autokoulua, keikkaa, kavereiden näkemistä, sitä tätä ja tuota. Jossain välissä pitäisi vielä salillakin juosta ja tuloksia saada aikaan. Noh, onneksi se tästä alkaa pikkuisen tasoittua, ensi jakson pitäisi jo olla kevyempi. Koeviikko alkaa onneksi keskiviikkona, niin koulupäivätkin ovat lyhyempiä. Jää aikaa muullekin kuin lukemiselle.

Kuten (hieman failanneessa) videopostauksessa mainitsin, tämän viikon maanantaina alkoi autokoulu! Parilla teoriatunnilla on jo tullut istuttua, ja torstaina pääsin ajelemaan hienolla mersulla! Yllättävän helpolta puuhalta tuo autoilu (vielä) tuntui, suuresta ennakkopaniikista huolimatta. Ehkä mustakin vielä oikeesti autokuski saadaan!

Lauantaina suuntasin Rock the Clubiin Kristiinan kanssa! Hilluttiin ennen keikkaa keskustassa ja jonoteltiin vajaa parisen tuntia Kulttuuriareena 44:n edessä. Oli yllättävän lämmintä!

Jonkin neronleimauksen seurauksena päätettiin yksissä tuumin pistää kivat jalantappokengät jalkaan. Noh, pitäähän sitä niitäkin välillä ulkoiluttaa, eikä se nyt niin pahalta tuntunut (vielä keikan jälkeen)... Vasemmalla mun Pleaserin Electrat, oikeella Krissen Demoniat.

Sitten itse keikkaan! Turmion Kätilöitähän sitä mentiin katsomaan, ja lämppääjänä toimi Black Light Discipline. Aivan helvetin kiva bändi! Sangen mukava industrial metal -bändi kyseessä, on nuo pari kertaa aiemminkin tullut nähtyä. Yleisökin oli yllättävän hyvin mukana, ainakin verrattuna suurimpaan osaan lämppäribändeistä! Illan päätteeksi sain bändin Aggressor-singlenkin kotiin!

Sitten itse kärmiöllisiin tutiloihin! Hieno keikka oli taas kerran, vaikka tällä kertaa MC ja Speggeli oli yllättävän rauhallisia molemmat. Välispiikit oli kyllä yhtä hienoa settiä kuin aina, ainakin Speggelin havaintotanssit ja molempien rap battle! Uusista biiseistä kuultiin ainakin Pyhä maa, Silmät sumeat ja Technodiktator heti ensimmäisenä. Hades oli nannaa kuulla taas livenä, samoin Minä määrään. 

Kaksi koottisaatanaa, SpellKoth goes Cheek ja kätilösetiä.

Puolenyön maissa kotiutuessa olikin sitten pieni satanus jo aivan poikki. Jalat huusi halleluujaa niskojen kanssa ja kyllä muuten nukutti hyvin! Mutta palailkaamme asiaan taas myöhemmin, nyt lähden muokkaamaan blogille uutta banneria.

Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin

Syysloma koitti vihdoin ja viimein, tätä onkin odotettu! Ensimmäinen koeviikko meni paremmin kuin hyvin, suurimmasta osasta aineita tipahteli ysejä, vain yksi kasi tuli ja sekin historiasta, ja lisäksi sain musiikista ja äidinkielestä kympin! Olen siis hyvin tyytyväinen.

Hiukset tuli värjättyä, ja nyt meikä on sitten toden teolla punapää! Värinpoisto/vaalennus, punasta ja ColorMask pepperiä niin johan alkaa pää hehkua punasena. Tykkään ♥

Vapaa-ajan puhteena tuli neulottua itselle uusi myssy ja lapaset mummon antamasta iiiihanasta langasta. Myssystä tuli ihan kiva, samoin lapasista, vaikka ne tuollaiset supersimppelit ovatkin. Mustan pitsituubihuivinkin olen väsännyt, mutta sitä en näköjään ollut muistanut kuvailla ja esitellä. Noh, joku toinen kerta sitten. Alhaalla kuva myssystä ja lapasista, viimeisimpänä lähikuva lapasesta, joka hahmottaa langan väriä ja olemusta vähän paremmin, kun kamera vetäisi luomuskuvat ihmeellisen tummiksi.

Syysloma koitti vihdoinkin, mutta valitettavasti se ei sisällä pelkkää löhöilyä. Keskiviikkona otan suunnaksi Tampereen, ja menen lavalle osana nuorisokuoroa ja Kerkko Koskinen Kollektiivia. Silleen vaatimattomasti aloitan tuon kuoron kanssa keikkailun Tampere-talolla muutaman julkkiksen kanssa... Toivottavasti menee hyvin.

Keskiviikolta keikkarundi jatkuu, mutta siten, että suuntaan Jyväskylään Lutakkoon katsomaan Turmion Kätilöitä ja Painia! It's going to be legen... wait for it... DARY! 

Keikoista puheenollen; hurja keikkaputki ollut taas päällä. Torstaina jouduin koulun kautta katsomaan Kuopion kaupunginorkesterin esitystä, perjantaina oli Hard Days Night Kuopiohallissa, eli Black Light Disciplinen loppukeikka, 2 Times Terror, Sonata Arctica ja Los Bastardos Finlandeses tuli tsekkailtua. Eilen olin taasen katsomassa Bloodred Hourglassia ja Verjnuarmua 44:sessa. Oli ihan hienoja keikkoja kaikki, vaikka nuokkarilla oli tavallista vaisumpi meno... Kiitoksia kaikille seurana olleille, ootte ihania!

Keikkalook jälkikäteen kuvattuna... Huulet oli lähtiessä mustat ja hiukset suorat, mutta no, pikkuvikoja... Värit on kyllä ihan ihmeelliset, mutta johtuu ehkä keinovalosta, kun yhdentoista maissa on tuo kuva napattu.

Ei soisi tämän koskaan päättyvän, ei soisi kellot kolkot murhenäytelmän

Kolmen kimppa. Rockcock 2010, 2011, 2012. 

Taas oli se aika, että koitti Rockcock ja pyhiinvaellus Väinölänniemelle. Aiemmista vuosista poiketen nukuin kerrankin kaupungissa, omalla kämpälläni tietysti, kun Vänäri-koti-väli on vain 4km. Kyllä se silti tuntui aika maratonilta yön pimeydessä, mutta siihen sitten myöhemmin.

Perjantain asu. Kaulakoru: Krakova, toppi: H&M, korsetti: BackStreet, hame: kirppari, rannekoru: Glitter,  laukku: kirppari, maiharit: Halonen

Perjantaina vaaputtelin siskoni kanssa alueelle jossakin hieman ennen neljää, ja suuntasimme rantalavalle katsomaan Tarotia. Vaikka en hirveämmin ole bändin musiikkia kuunnellut, niin keikka oli varsin mukava. Marcon välispiikit olivat huippuja. "Ulkoavaruuden oliot tulevat tökkimään teitä hanuriin, ja millä? Kuusimetrisillä peniksillään!"

Sitten kuunneltiin hetki Lord Estiä ja Eläkeläisiä. Itse vaapuin odottelemaan Korpiklaania, se tuli katseltua toisesta rivistä. Keikka oli hieno, oli mahtavaa huudella Vodkaa ja Tequilaa. Korpiklaanin lopetettua valtasin paikan eturivistä keskeltä, ja jäin odottelemaan Viikatetta ja Stam1naa. Viikatteen keikka oli taas varsin hyvä. Aaveissa vainko olet mun nousi yhdeksi lempparibiisiksi bändiltä keikan aikana.

Apulannan jouduin uhraamaan Stam1nan eturivipaikan vuoksi, mutta kun Lemin pojat täräyttivät keikkansa, niin tuntui tuo aika pieneltä uhraukselta, kun tunnelma oli niin järkyttävän loistava, hikinen ja eritoten tiivis. Olin eturivissä aivan keskellä, ja sellainen perseraiskaus oli tuo tunnin euforinen setti, ettei mitään rajaa. Perseeni oli oikeesti turta, kun vaaputtelin kotiin. Sitten siihen keikkaan. Tuli Tavastia palamaan!, Lepositeet, Merestä maalle, Eloonjäänyt, mitähän muuta... Pojat soittivat äärettömän hyvin, Kaikka oli ihana vaatiessaan Wall of deathia, Hipin tissit olivat somat ja Hyrde yhtä ihana kuin aina. Vaikken Pexistä niin pidäkään, niin yhtä lailla muiden kanssa tuli Sexi-Pexiä huudeltua jostain syystä x...

Stam1nan jälkeen kävelin sitten yksinäni kämpilleni, kun yövieraani olivat hipsineet aiemmin syömään Mäkkäriin ja odottelivat jo oven takana. Näytti muuten todella kauniilta kaupungin valot ponttoonisillalta kävellessä!

Lauantailta ei olekaan kuvia, ei joutanut sellaisia ottamaan. Tuli katseltua Petri Nygård yövieraideni (sisko, sen poikaystävä ja poikaystävän veli) kanssa, samoin Klamydia, jota kuuntelimme nurmikolta käsin. Sen jälkeen suuntasin odottelemaan Verjnuarmua, ja pääsin onnekseni eturiviin. Odotteluaika oli varsin mukava, kun lavalla soundcheckiä oli tekemässä mm. paidaton Tervapiru, grrrrrrr.... *kuolaa sankotolkulla* Nuarmu veti taas loistavan keikan, ja yllärinä Savon Surma soitti parin biisin ajan mukana! Lentävä kalakukko oli mahtava kuulla livenä. Settilistassa ei muutenkaan valittamista, oli kova meno, vaikka yleisö oli ympärilläni yllättävän vaisua suurimman osan keikasta... Ihmiset vaan seisoskelivat paikallaan, eivät yhtään tanssineet eivätkä laulaneet biisien mukana, taputtaneetkaan eivät tainneet... Onneksi eturiviin tuli sitten keikan kuluessa tilaa ja siihen pääsi tuttuja, niin fiilikset parani. Alkukeikasta pystyi vielä moshaamaan, mutta sitten niskat teki tenän eikä sekään enää onnistunut, nyt muuten sattuu.

Heti Nuarmun lopetettua juoksin laukkalaukka kohti Stadionlavaa, jossa aloittaisi Turmion Kätilöt. Päädyin suhteellisen lähelle lavaa, ja keikan edetessä tilaa tuli niin, että olin jossakin neljännessä rivissä. Oli aivan uskomattomat fiilikset vaikken ihan edessä ollutkaan, tuli tanssittua ja hypittyä niin paljoa ettei mitään rajaa, ääni oli aivan hukassa, nyrkki takoi ilmaa koko keikan ajan ja musiikki vei niin täydellisen mukanaan. Rakastan Kätilöitä livenä. Todella paljon. MC Raaka Pee ja Spellgoth osaavat ottaa puheillaan yleisön haltuun ja viihdyttää äärimmäisen hyvin. "Kaikki naiset, jotka ovat mielestään antaneet maailmalle kaikkensa, mehustaa vaginansa juuri nyt. Oho, siellähän keskiosa humahti puoli metriä alaspäin!" Settilista oli mahtava, tuli niitä omia lempparibiisejä, mm. Minä määrään, Suolainen kapteeni (?), Grand ball, Teurastaja, Million Dollar Business, Hades... Gootti-Kaija oli aika mahtava!

Kätilöiden jälkeen koitti pikainen parin minuutin ruuanlappamistauko, jonka jälkeen juoksujalkaa Kotiteollisuutta katsomaan. Settilista oli ihana, itketti kun tuli Satu peikosta ja Lemminkäisen laulu. Hyvin ne miehet veti, ekaa kertaa kun näin yhtyeen. Tykkäsin. Kotiteollisuuden keikan jälkeen siirryin sitten katsomaan Nightwishiä. Aluksi katselin jostakin miksauspöydän lähistöltä (Tuplen vierestä!) keikkaa, mutta sitten totesin, ettei maksa vaivaa, kun en näe mitään, ja siirryin kauemmas katselemaan keikkaa. Sieltä näki paljon paremmin komean valoshow'n, soittajista toki vain etäiset hahmot. Mahtavia biisejä vetivät, mm. Ever Dream, Come Cover Me, Planet Hell, Wish I Had An Angel... Ihan koko keikkaa miun ei annettu katsella, kun muilla oli nälkä, niin piti lähteä vaappumaan Mäkkäriä kohti, mutta kuulimme kävellessä ne viimeiset 10-15min, joten ei asia ei haitannut. Harmitti vain, kun jäi näkemättä komea, keikan päättänyt ilotulitus, jonka äänet kyllä kuultiin.

Kokonaisuudessaan sai ainakin vastinetta rahoilleen. Joka bändiltä oli aivan mahtava keikka, pari uutta yhtyettä tuli nähtyä (Kotiteollisuus ja Nightwish). Suurin harmitus on ruma ranneke, josta tosiaan n. 4/5 on niitä mainoksia. En nyt oikein tiedä jätänkö tämän ranteeseen vai en. Perinnettä en haluaisi rikkoa mutta vihaan noita mainoksia. Niitä on siis rannekkeen molemmilla puolilla.

Helvettiä on tämä olevinaan, tämä jatkuva toipumisprosessi

Se oli semmonen keikkalook, asukuvaa ei tullu otettua.

Viime perjantaina kutsui Liekkirock rakkaan ystäväiseni Janin kyydin ja seuran ansiosta. Lähtö vähän viivästyi, ja sitten tuli kiidettyä aika tujua tahtia kohti Tulenliekkiä - ja ehdittiin juuri sopivasti Ruoskan aloitellessa alueelle sisään! Hienon keikan vetäisi tuo suomalainen industrialpoppoo, jota kerran aiemminkin olen ollut katsomassa. Tuli Pure minua ja Lihaa vasten lihaa sekä muita klassikkobiisejä.

Keikan jälkeen käytiin jututtamassa Ruoskan soittajia, sitten suunnattiinkin jo eturiviin odottamaan Stam1naa. Siinä seisoskellessa bongattiin Kaikka, ja käytiin herraa moikkaamassa, yhteiskuvia räpsittiin. Jostain syystä kamerat ei ikinä pidä miusta sen vertaa, että saisi otettua selkeän ja tärähtämättömän yhteiskuvan Kaiggelsin kanssa, joten sellaiseen lievästi tärähtäneeseen täytyi taas tyytyä. Hmph.

Vain hieman tärähtäneet.

Suunnilleen kaksi tuntia ennen Stam1nan vetoa armas vesisade saapui. Siinä sitä kököteltiin se kaksi tuntia vaihtelevassa vesisateessa hytisten ja niitä näitä jutellen, Jari Tapanainen vetäisi miekannielentä ja tulishow'n odotteluaikaviihdykkeenä. Olihan se aika pelottavan näköistä, kun toiselta törröttää suusta puolen metrin miekka.

Puoli yhdeltä päästiin sitten kuuntelemaan aivan läpimärkinä vihdoin Stam1naa, joka kyllä veti niin hienon keikan, ettei se kolmen tunnin yhteisseisoskelu haitannut yhtään. Tuli Rikkipäätä, Rabiesta, Pakkolaskua, Kananmunankeltuaista ja muuta mukavaa viihdykettä. Kaiken kruunasi illan viimeinen hidas. Puolikkaan ihmisen sanojen karjuminen vesisateessa itkien on hetki, joka jää kyllä ikuisesti mieleen. Biisi kun on noussut yhdeksi suosikeistani yhtyeen tuotannosta ja siihen nyt liittyy jo aika vahvasti muistoja, jotka kulminoituvat yhteen henkilöön ja niin. Ikimuistoinen ilta kaikkine kommelluksineen.

Täytyy muuten nyt tuon perjantain jäljiltä sanoa, että Wet 'n Wildin H2O Proof Liquid Eyeliner on maailman täydellisin keikkaeyeliner. Vuosia olen hikoillut/itkenyt/saanut rajat pitkin poskia jo keikkojen alkutaipaleella, mutta perjantaina, ensin 10km pyörämatkan, sitten kolmen tunnin sateessa seisoskelun ja itkeskelyn jälkeen rajat olivat vieläkin - tadaa! - TÄYDELLISET. Ei minkäänlaista kulumista havaittavissa, kerrankin ei tarvinnut oksentaa pelkästään sen takia, että näytti ojasta vuoden lojumisen jälkeen nousseelta. Rakastanrakastanrakastan. Vaatiihan tuolla rajaaminen hieman enemmän kärsivällisyyttä ainakin kuivamista odotellessa, mutta on kyllä vaivan arvoista.

Jos vain tahdot, tähän viereesi istumaan jään

Whoah. Nyt on takana nuo kauan odotetut kaksi päivää, eli 29.-30.7., jolloin oli Kuopio Rockcock!

Perjantaina oli vähän paskat fiilikset lähteä, kun isä pakotti heti aamusta töihin ja olin saanut nukuttua 3h, kun miun huoneessa vilistänyt hiiri valvotti. Festarialueelle päädyin pikkasen Ruoskan aloittamisen jälkeen pikaisen pukemis- ja meikkaamisoperaation jälkeen, joka tuli toteutettua Prisman vessassa... Ja aika kauhealta tuli näytettyä, kun ihoa ei saanut laitettua kuumuuden takia. Ruoska, Stam1na (toinen rivi), Turmion Kätilöt (toinen rivi) ja Paleface (eturivi) tuli nähtyä, samoin paljon ihania ihmisiä ja muutamaan uuteen tutustuttua. Hieno päivä.

Lauantaina piti käydä taas aamulla vähän töissä, mutta enää se ei haitannut niin paljoa. Vähän paremmalta pohjalta lähti festaritkin käyntiin, olin jopa ennen ensimmäistä katsottavaa bändiä, eli FM2000, sisällä alueella! Lauantain bändikattauksesta katsottaviin kuului FM2000 (toka rivi ja eturivi), Mokoma (eturivi), Klamydia (eturivi) ja ministi Sparzanza. Pariisin Kevättä olisin halunnut katsoa, mutta en saanut ketään seuraksi, niin menin sit mielummin katsomaan Klamydiaa kavereiden kanssa, eikä PK:n missaaminen harmittanut niin paljoa, kun tuo Klamydia heitti hyvin mukavan keikan! Narkkarirakkautta ♥

Rockcockista tuli myös ostettua suloinen sininen minihame (miulla on nyt joku sinisyysbuumi) silleen "Joo, tää näyttäs semmoselta et vois mahtua miulle". Hamonen oli juuri hyvä, ja varmasti tulen tätä paljon pitämään! Ite en oo jaksanu ottaa kuvia yhtään mistään, niin tässä tulee Leatherheavenin sivuilta kuvat hamosesta.

Etupuoli

Takana on sit tommoset pienet nyörihommelit.

Tuommonen tukka miulla nyt on! Rastat tilasin Cybershopista ja siskon kanssa ne kiinniteltiin viime torstaina. Tykkään! Niskat vaan eivät hirveämmin, mutta pikkuvikoja.

Tämmönen pieni päivitys tällä kertaa, mie jatkan koomailua.

Put your lips to my fist

np: Zeromancer - Doctor Online

Nyt on menossa hurja industrialvaihe. Turmion Kätilöt on soinu todella paljon, nyt yritän tehdä uusia tuttavuuksia erilaisten industrialbändien kanssa, mm. Zeromancerin. Tuota ylläolevaa biisiä olen popitellut jo aiemmin paljon, nyt testailen bändin muutakin tuotantoa. Vielä on vaikea sanoa mitään mielipidettä bändistä, mutta jos se iskee, niin siitä tulette kyllä kuulemaan.

Viime lauantai oli aikamoinen päivä. Heräsin viideltä meikkaamaan, lyhensin myös otsatukkani, pakkasin kassin päivää varten ja seitsemän jälkeen lähdin matkaan. Edessä oli raskas rippikoulurallipäivä. Siellä oli oikeastaan ihan mukavaa, itse Jumalasta ja uskonnosta ja muusta ei puhuttu paljoakaan. Naurettua tuli monen asian takia, mm. Popo Salamin (Google kertoi, että se oli se heebo joka oli Kristiina Braskilla vierailevana tähtenä kuorosodassa sillon) takia. Se siis oli afrikkalainen, keltaisessa puvussa ollut gospelmuusikko, joka tanssitti meitä. Tosi hienosti tanssittiin joo..

Vaille neljä mie suuntasin bussiin. Kuski oli myymässä miulle aikuisten lippua, ja pitkänmatka nlinkeissä aikuisia on 17+ vuotiaat! Mie siis näytin ilmeisesti aika vanhalta, tsih. Sain puhumalla kuitenkin sen nuorisolipun, mikä oli kiva juttu, maksoihan se jopa euron vähemmän.
Kaupan kautta menin seisomaan Kulttuuriareena 44:sen eteen. Kello oli silloin 17.01. Parikymmentä minuuttia mie siinä ehdin olla, kun joku mies tuli jonoon kanssa, ja sitten sisältä kiltti järjestäjä tuli antamaan meille narikkalaput jonotusnumeroina. Olin nro 1, jee! Kiitollisena tuosta lähdin kaupungille lämmittelemään ja samalla myös vähän siistimään meikkejä jne.
Koska kaupat kuitenkin menivät kiinni kuudelta, enkä jaksanut hengata yksin Mäkkärillä kahtakymmentä yli kuutta pidempään, suuntasin sitten 44:selle. Kylmähän siellä oli, mutta söpöjen, tuttujen ihmisten tarkkailu lämmitti, heh.
Vähän ennen sisällemenoa sain tietää, ettei miun vakkari eturivihuorakaverini, Miia, ollutkaan tulossa keikalla. Olo oli outo. Mie tajusin, että pitää olla yksin eturivihuorailemassa. Ovet aukesivat, ja pääsin rauhassa yksin kävellen eturiviin keskelle. Ennen lämppäribändiä ehti pää käydä läpi vaikka mitä tuntemuksia, mie meinasin niin lähteä eturivistä kavereiden luo, jotka olivat sivummalla. Päätin kuitenkin jäädä ainakin lämppäriin asti.
Vermillion (ex. Raven Claw, kuopiolainen bändi) toimitti lämppärin vikaa, ja voi jumala, että se oli hyvä! Ne synamelodiat aiheutti lieviä musiikkiorgasmeja peräkkäin pitkän aikaa.
Oiskohan ollut yhdeksän seuduilla, kun Kätilöt sitten astuivat lauteille, ja jumalauta, että oli kova setti! Ääni katosi monta kertaa keikan aikana, yhdesti oli pakko kumartua hetkeksi kaivamaan Juissi-purkki laukusta ja ottaa pitkä kulaus. Speggeli auttoi kyllä myös nesteytyksessä, se antoi vesipullon vieressäni olleelle pojalle, ja pullo pistettiin kiertämään.
Muistot keikasta on pieniä, uskomattoman fiiliksen ja energian täytteisiä välähdyksiä. Speggeli anto miun välillä karjua mikkiin (kuten myös monen muun), miljoonan dollarin käyttötarkoituksesta kysellessä kerroin kaikille et ostaisin sillä vitusti soittimia, joululahjoja kysellessä piti tuoda esille vaaleanpunaiset muumilakanat jne.
Tuon paremmalla keikalla en oo ennen ollut. Toki Rokkimunan veto oli _uskomaton_, mutta silloin oli häiritseviä tekijöitä paljon.
Mut takas asiaan. Keikan jälkeen juttelin kavereiden kera Speggelin kanssa aika pitkään ja toki syvällisesti. Sen jälkeen seurasi sisällä möllötystä, naureskelua yksikseen, randomhuutelua, sain Speggelin nimmarin (muut oli ehtiny jo lähteä) ja sit isän oottelua.
Se oli ehkä paras päivä ikinä.


Tuossa on todiste kaikille jotka joskus mahdollisesti epäilevät meikäläisen ruuanlaittotaitoja! Tein *lunttaa kuvanottopäivästä* 30.1. tonnikalapastaa. Se oli niin herkullisen näköistä ja herkullista, että piti ottaa siitä ihan kuva. Ajattelin jo aiemmin laittavani sen tänne, mutta en millään muistanut lisätä kuvaa koneelle niin se sitten jäi.


Tämmöiset mie olen ehtinyt shopata bänditreenejä varten. Vaikka nuo näyttää aika jänniltä, niin ne on aivan loistavat! Yksissä bänditreeneissä olen niitä ehtinyt pitää, ja Kätilöiden keikalla nuo oli myös käytössä. Aiemmin olen hieman vältellyt (tyhmä kun olen) korvatulppien käyttöä keikoilla, koska se soundi menee niin tyhmäksi puuroksi ja laulajan ääni usein häviää liikaa, niin ettei enää saa sitä kunnon fiilistä keikallaolosta. Noilla se kuitenkin onnistui! Ne olivat myös varsin mukava apu bussissa, kun se taustamöly kävi hermoille. Ihana hiljaisuus (omaa kohinaa lukuunottamatta). Hintaa tulpilla oli 29e, mikä kuulostaa luultavasti paljolta, mutta nuo ovat silikonia, niin ne voi pestä ja ne kestävät hyvin käytössä. Suosittelen itse niin soittajille kuin keikoilla kävijöillekin! Nuo pysyvät lisäksi hirmu hyvin korvissa, moshatessakaan ne eivät valuneet edes pienesti pois paikoiltaan.

Tekisi mieli laittaa tähän kuvia miun ostamista ihananvärisistä sukkahousuista, kivoista tekoripsistä ja luomiväristä, mutta kamerastani on valitettavasti patterit loppu, enkä ole vielä saanut siihen uusia, joten ne jäävät nyt puuttumaan. Samasta syystä miulla ei ole tarjota kuvia keikkalookista enkä saanut kuvia keikalta enkä yhteiskuvia soittajien kanssa. Se harmittaa hieman.

Nyt olen höpissyt tarpeeksi kaikesta mahdollisesta yhdeksi kerraksi. Sen vielä kerron, että olen kipeänä, mikä on hieman tyhmää. Nuhasta ja kurkkukivusta olen kärsinyt melkein koko tämän lukuvuoden (siis viime syksystä alkaen) mutta nyt oli ensimmäistä kertaa melkein vuoteen myös kuumetta, joten olo on siis aika voimaton ja vedoton. Mutta kyllä tää tästä. Aion olla perjantaina terve ja päästä kaverin kanssa limudiscoon ja sen jälkeen kaverille.