Koko kesä festaroidaan, vaikka rahaa ei oo.

Ajattelin, että kirjoittamisen sijaan tekisin videopostauksen aiheesta Ruisrock '13, mutta totesin, että tätä jäätävää post-festival-naamaa en kyllä kehtaa näyttää. Vaikka se olisikin ehkä havainnollistanut fiiliksiä kaikista parhaiten.

Tosiaan. Perjantaina seitsämän kolkyt lähti bussi Musiikkikeskukselta kohti Turkua. Kahen maissa oltiinkin jo siellä, saatiin artistipassit kaulaan, rannekkeet käteen ja ruissipaidat päälle. Kamat heitettiin jumppasaliin ja sit lähettiin laulamaan Kauppatorille Queenia flashmobin muodossa. Siitä sit festarialueelle. Ilta meni Stam1nan, Huoratronin, Samuli Putron, Hurtsin ja Knife Partyn tahdissa fiilistellen. Kavereihin tuli törmäiltyä, mikä oli varsin kivaa! Oli sangen luksusta päästä vesibussilla festarialueelle ja takaisin.

Lauantain vapaa-ajan asu! Pitsiä ja Poizen Industriesin korsetti ja hame.

Lauantaina oltiin virkeinä Rantalavan backstagella jo menen maissa. Meidän osuuttamme soundcheckissa odotellessa tuli nautittua kauniista auringonpaisteesta ja hyvästä safkasta. Tollaisesta kohtelusta voisi nauttia useamminkin! Aika ennen keikkaa meni katsellessa Ricky Tick Big Band & Julkinen Sana -kokoonpanoa, CMX:ää ja Soilworkia. Käytiin myös vähän laulelemassa pääporttien luona Queenia. Oma keikka vetäistiin, meni aivan uskomattoman hyvin ja oli helvetin hienoa! Keikan voi katsoa täältä. Se siis kuvattiin telkkariin. Ja se korkeavyötäröisessä hameessa oleva punapää on siis allekirjoittanut. Eipä voi sanoa, että hirveästi edustaisin tuossa keikkatallenteessa, mutta pikkuvikoja. Keikan jälkeen piti käydä taas tankkaamassa bäkkärillä safkaa, ja sen jälkeen tuli katseltua Amorphista ja PMMP:tä. Molemmat hirmu hyviä. PMMP:n jälkeen lähdettiin punaisella Petteri-bussillamme takaisin kohti Kuopiota. Kotona olin kuudelta aamulla. Koomassa olen vieläkin sen jäljiltä.

Oli kyllä aika helvetin hieno reissu. Ja siistiä, että ensimmäinen esiintyminen festareilla tuli heitettyä näin 17-vuotiaana. Saa nähdä tuleeko vielä samanlaisia tilaisuuksia eteen.

Loppuun pari muiden ottamaa porukkakuvaa.

(c) Tomi Palsa, kuva Ruisrockin sivuilta

(c) Manna. Meidän pieni taustalaulajajoukko!

Ei soisi tämän koskaan päättyvän, ei soisi kellot kolkot murhenäytelmän

Kolmen kimppa. Rockcock 2010, 2011, 2012. 

Taas oli se aika, että koitti Rockcock ja pyhiinvaellus Väinölänniemelle. Aiemmista vuosista poiketen nukuin kerrankin kaupungissa, omalla kämpälläni tietysti, kun Vänäri-koti-väli on vain 4km. Kyllä se silti tuntui aika maratonilta yön pimeydessä, mutta siihen sitten myöhemmin.

Perjantain asu. Kaulakoru: Krakova, toppi: H&M, korsetti: BackStreet, hame: kirppari, rannekoru: Glitter,  laukku: kirppari, maiharit: Halonen

Perjantaina vaaputtelin siskoni kanssa alueelle jossakin hieman ennen neljää, ja suuntasimme rantalavalle katsomaan Tarotia. Vaikka en hirveämmin ole bändin musiikkia kuunnellut, niin keikka oli varsin mukava. Marcon välispiikit olivat huippuja. "Ulkoavaruuden oliot tulevat tökkimään teitä hanuriin, ja millä? Kuusimetrisillä peniksillään!"

Sitten kuunneltiin hetki Lord Estiä ja Eläkeläisiä. Itse vaapuin odottelemaan Korpiklaania, se tuli katseltua toisesta rivistä. Keikka oli hieno, oli mahtavaa huudella Vodkaa ja Tequilaa. Korpiklaanin lopetettua valtasin paikan eturivistä keskeltä, ja jäin odottelemaan Viikatetta ja Stam1naa. Viikatteen keikka oli taas varsin hyvä. Aaveissa vainko olet mun nousi yhdeksi lempparibiisiksi bändiltä keikan aikana.

Apulannan jouduin uhraamaan Stam1nan eturivipaikan vuoksi, mutta kun Lemin pojat täräyttivät keikkansa, niin tuntui tuo aika pieneltä uhraukselta, kun tunnelma oli niin järkyttävän loistava, hikinen ja eritoten tiivis. Olin eturivissä aivan keskellä, ja sellainen perseraiskaus oli tuo tunnin euforinen setti, ettei mitään rajaa. Perseeni oli oikeesti turta, kun vaaputtelin kotiin. Sitten siihen keikkaan. Tuli Tavastia palamaan!, Lepositeet, Merestä maalle, Eloonjäänyt, mitähän muuta... Pojat soittivat äärettömän hyvin, Kaikka oli ihana vaatiessaan Wall of deathia, Hipin tissit olivat somat ja Hyrde yhtä ihana kuin aina. Vaikken Pexistä niin pidäkään, niin yhtä lailla muiden kanssa tuli Sexi-Pexiä huudeltua jostain syystä x...

Stam1nan jälkeen kävelin sitten yksinäni kämpilleni, kun yövieraani olivat hipsineet aiemmin syömään Mäkkäriin ja odottelivat jo oven takana. Näytti muuten todella kauniilta kaupungin valot ponttoonisillalta kävellessä!

Lauantailta ei olekaan kuvia, ei joutanut sellaisia ottamaan. Tuli katseltua Petri Nygård yövieraideni (sisko, sen poikaystävä ja poikaystävän veli) kanssa, samoin Klamydia, jota kuuntelimme nurmikolta käsin. Sen jälkeen suuntasin odottelemaan Verjnuarmua, ja pääsin onnekseni eturiviin. Odotteluaika oli varsin mukava, kun lavalla soundcheckiä oli tekemässä mm. paidaton Tervapiru, grrrrrrr.... *kuolaa sankotolkulla* Nuarmu veti taas loistavan keikan, ja yllärinä Savon Surma soitti parin biisin ajan mukana! Lentävä kalakukko oli mahtava kuulla livenä. Settilistassa ei muutenkaan valittamista, oli kova meno, vaikka yleisö oli ympärilläni yllättävän vaisua suurimman osan keikasta... Ihmiset vaan seisoskelivat paikallaan, eivät yhtään tanssineet eivätkä laulaneet biisien mukana, taputtaneetkaan eivät tainneet... Onneksi eturiviin tuli sitten keikan kuluessa tilaa ja siihen pääsi tuttuja, niin fiilikset parani. Alkukeikasta pystyi vielä moshaamaan, mutta sitten niskat teki tenän eikä sekään enää onnistunut, nyt muuten sattuu.

Heti Nuarmun lopetettua juoksin laukkalaukka kohti Stadionlavaa, jossa aloittaisi Turmion Kätilöt. Päädyin suhteellisen lähelle lavaa, ja keikan edetessä tilaa tuli niin, että olin jossakin neljännessä rivissä. Oli aivan uskomattomat fiilikset vaikken ihan edessä ollutkaan, tuli tanssittua ja hypittyä niin paljoa ettei mitään rajaa, ääni oli aivan hukassa, nyrkki takoi ilmaa koko keikan ajan ja musiikki vei niin täydellisen mukanaan. Rakastan Kätilöitä livenä. Todella paljon. MC Raaka Pee ja Spellgoth osaavat ottaa puheillaan yleisön haltuun ja viihdyttää äärimmäisen hyvin. "Kaikki naiset, jotka ovat mielestään antaneet maailmalle kaikkensa, mehustaa vaginansa juuri nyt. Oho, siellähän keskiosa humahti puoli metriä alaspäin!" Settilista oli mahtava, tuli niitä omia lempparibiisejä, mm. Minä määrään, Suolainen kapteeni (?), Grand ball, Teurastaja, Million Dollar Business, Hades... Gootti-Kaija oli aika mahtava!

Kätilöiden jälkeen koitti pikainen parin minuutin ruuanlappamistauko, jonka jälkeen juoksujalkaa Kotiteollisuutta katsomaan. Settilista oli ihana, itketti kun tuli Satu peikosta ja Lemminkäisen laulu. Hyvin ne miehet veti, ekaa kertaa kun näin yhtyeen. Tykkäsin. Kotiteollisuuden keikan jälkeen siirryin sitten katsomaan Nightwishiä. Aluksi katselin jostakin miksauspöydän lähistöltä (Tuplen vierestä!) keikkaa, mutta sitten totesin, ettei maksa vaivaa, kun en näe mitään, ja siirryin kauemmas katselemaan keikkaa. Sieltä näki paljon paremmin komean valoshow'n, soittajista toki vain etäiset hahmot. Mahtavia biisejä vetivät, mm. Ever Dream, Come Cover Me, Planet Hell, Wish I Had An Angel... Ihan koko keikkaa miun ei annettu katsella, kun muilla oli nälkä, niin piti lähteä vaappumaan Mäkkäriä kohti, mutta kuulimme kävellessä ne viimeiset 10-15min, joten ei asia ei haitannut. Harmitti vain, kun jäi näkemättä komea, keikan päättänyt ilotulitus, jonka äänet kyllä kuultiin.

Kokonaisuudessaan sai ainakin vastinetta rahoilleen. Joka bändiltä oli aivan mahtava keikka, pari uutta yhtyettä tuli nähtyä (Kotiteollisuus ja Nightwish). Suurin harmitus on ruma ranneke, josta tosiaan n. 4/5 on niitä mainoksia. En nyt oikein tiedä jätänkö tämän ranteeseen vai en. Perinnettä en haluaisi rikkoa mutta vihaan noita mainoksia. Niitä on siis rannekkeen molemmilla puolilla.

Helvettiä on tämä olevinaan, tämä jatkuva toipumisprosessi

Se oli semmonen keikkalook, asukuvaa ei tullu otettua.

Viime perjantaina kutsui Liekkirock rakkaan ystäväiseni Janin kyydin ja seuran ansiosta. Lähtö vähän viivästyi, ja sitten tuli kiidettyä aika tujua tahtia kohti Tulenliekkiä - ja ehdittiin juuri sopivasti Ruoskan aloitellessa alueelle sisään! Hienon keikan vetäisi tuo suomalainen industrialpoppoo, jota kerran aiemminkin olen ollut katsomassa. Tuli Pure minua ja Lihaa vasten lihaa sekä muita klassikkobiisejä.

Keikan jälkeen käytiin jututtamassa Ruoskan soittajia, sitten suunnattiinkin jo eturiviin odottamaan Stam1naa. Siinä seisoskellessa bongattiin Kaikka, ja käytiin herraa moikkaamassa, yhteiskuvia räpsittiin. Jostain syystä kamerat ei ikinä pidä miusta sen vertaa, että saisi otettua selkeän ja tärähtämättömän yhteiskuvan Kaiggelsin kanssa, joten sellaiseen lievästi tärähtäneeseen täytyi taas tyytyä. Hmph.

Vain hieman tärähtäneet.

Suunnilleen kaksi tuntia ennen Stam1nan vetoa armas vesisade saapui. Siinä sitä kököteltiin se kaksi tuntia vaihtelevassa vesisateessa hytisten ja niitä näitä jutellen, Jari Tapanainen vetäisi miekannielentä ja tulishow'n odotteluaikaviihdykkeenä. Olihan se aika pelottavan näköistä, kun toiselta törröttää suusta puolen metrin miekka.

Puoli yhdeltä päästiin sitten kuuntelemaan aivan läpimärkinä vihdoin Stam1naa, joka kyllä veti niin hienon keikan, ettei se kolmen tunnin yhteisseisoskelu haitannut yhtään. Tuli Rikkipäätä, Rabiesta, Pakkolaskua, Kananmunankeltuaista ja muuta mukavaa viihdykettä. Kaiken kruunasi illan viimeinen hidas. Puolikkaan ihmisen sanojen karjuminen vesisateessa itkien on hetki, joka jää kyllä ikuisesti mieleen. Biisi kun on noussut yhdeksi suosikeistani yhtyeen tuotannosta ja siihen nyt liittyy jo aika vahvasti muistoja, jotka kulminoituvat yhteen henkilöön ja niin. Ikimuistoinen ilta kaikkine kommelluksineen.

Täytyy muuten nyt tuon perjantain jäljiltä sanoa, että Wet 'n Wildin H2O Proof Liquid Eyeliner on maailman täydellisin keikkaeyeliner. Vuosia olen hikoillut/itkenyt/saanut rajat pitkin poskia jo keikkojen alkutaipaleella, mutta perjantaina, ensin 10km pyörämatkan, sitten kolmen tunnin sateessa seisoskelun ja itkeskelyn jälkeen rajat olivat vieläkin - tadaa! - TÄYDELLISET. Ei minkäänlaista kulumista havaittavissa, kerrankin ei tarvinnut oksentaa pelkästään sen takia, että näytti ojasta vuoden lojumisen jälkeen nousseelta. Rakastanrakastanrakastan. Vaatiihan tuolla rajaaminen hieman enemmän kärsivällisyyttä ainakin kuivamista odotellessa, mutta on kyllä vaivan arvoista.