Asetta puristavat sormesi, liipaisinherkät

Koska blogini on tämmöinen yleispätevä ja kaikenkestävä materiaaliltaan, ja miun tekee nyt mieli avautua ja kertoa mielipiteistäni, niin aion nyt puhua miusta ja suhteestani aseisiin. Ainakin tästä yritän aloittaa, katsotaan mikä lopputulos on.

Jokelan, Kauhajoen ja nyt Norjan ampumistapausten tiimoilta on mediassa aina pauhattu siitä, kuinka aselakeja pitäisi tiukentaa. Mitään merkittäviä muutoksia ei kuitenkaan ole tehty. Miksi?

Jatkuvasti saa lukea uutisia siitä, kuinka joku on ampunut jonkun. Kännissä tai selvinpäin, puolustukseksi tai tappamistarkoituksessa, yhden tai useamman, Suomessa tai ulkomailla. Ei tarvitse miettiä kovin kauaa, että pääsee siihen lopputulokseen, ettei aseista ole mitään muuta kuin harmia. Tarkoitan tällä siis aseita siten, että niitä säilytetään vaikka kotona siellä lipastossa tai vaatekaapin peränurkassa tai vaikka varaston seinällä.

Suurin osa aselakien tiukentamista vastustavista ihmisistä, joita olen itse kohdannut, vetoavat useimmiten siihen, että ampuminen on superhieno harrastus, jota lakien tiukentaminen haittaisi, metsästyksen kohdalla sama.
Mitä haittaa siitä olisi, jos nämä harrastuskäytössä ampuradoilla tai metsissä metsästystarkoituksessa käytettävät aseet pitäisi lukita harrastuspaikalle tai metsästysmajaan turvallisiin säilytyspaikkoihin? Yhtä lailla ne ihmiset saisivat harrastettua ammuntaa ja metsästystä, aseet vaan eivät kulkeutuisi koteihin, joissa säilytettyinä ne ovat miusta kaikista eniten harmiksi.

Nyt varmasti jollekulle nousee mieleen kysymys siitä, miten tuo säilytyspaikka vaikuttaisi kovinkaan paljoa, voisihan sen aseen sieltäkin kaapista hakea ja lähteä ammuskelemaan. Koska olen vielä pieni ja tyhmänpuoleinen, en osaa tarjota tähän vastalauseita selättävää vastausta, mutta uskon, että miuta viisaammat ihmiset saisivat varmasti kehitettyä järjestelmän, joka ainakin hankaloittaisi aseen mukanaviemistä.

Vaikka aseiden liikuttelua muualla kuin harrastuspaikoilla ei voi luultavasti täysin estää, kaikki niiden kanssa vapaata liikkumista vaikeuttava olisi mielestäni hyödyllistä. Mitä vaikeampaa aseeseen tarttuminen ja sillä tuhon aiheuttaminen olisi, sitä useamman luulisi pyörtyvän päätöksessään ampua ihmisiä. Hetken mielijohde tai sekoaminen ei olisi enää niin tuhoisaa, koska ihmiset eivät voisi heti vain tehdä sitä, mikä yhtäkkiä tuntuu hyvältä idealta. Omalta kannaltani esimerkiksi Kuopion toriammunta oli juuri tällainen.

Ylipäätään nykyinen meno lietsoo mielestäni sitä, että jos voit huonosti ja haluat kostaa kokemasi vääryydet, on asioiden ratkaisu aseen kanssa suhteellisen helppo ratkaisu. Senkun kiskaiset sen puoliautomaattipistoolisi tai haulikkosi esiin ja vähän piupiu. Anders Breivikin kaltaisten ihmisten toimintaa olisi luultavasti vaikea tulla estämään. Jos ihminen on niin sekaisin, että haluaa oikeasti ampua melkein sata ihmistä, aselakien tiukennukset tuskin tulisivat auttamaan, mutta teon vakavuus nousisi paljon sen takia, miten pitkälle tuollaisten ihmisten täytyisi mennä, jotta he pääsisivät toteuttamaan suunnitelmansa. Ei voisi vedota siihen, että surmatyö olisi harkitsematon. Tekijä vastuuton teoistaan mielentilansa takia. Nou nou.

Mutta joo, mie hiljenen. Seuraavaksi tulossa postausta tulevasta rastaoperaatiosta ja kaikesta mahdollisesta kivasta. Tsau!

Polta jo pois ahdinko, mä haluun sut mun elämään

Pari viimeistä päivää olen tehnyt sähkötarvikeinventaariota isän apuna tämän varastolla, hyvin tylsää ja puuduttavaa puuhaa, mutta pakko sitä on ollut olla apuna, pitäisi kai vieläkin jaksaa vähän. Varastolla on soinut YleX, kun jostakin syystä radio ei siellä maan uumenissa löydä muita kuin Ylen kanavat. Tuon pakkosoitannan tuloksena olen ihastunut Reino & The Rhinos -kokoonpanon biisiin Aurinko, josta tuo otsikkokin tulee. Ihanan lempeää ja hyväntuulista musiikkia! Sisäinen suomireggaeta rakastava otukseni taas on vähän vallassaan, kesä kun on. En malta odottaa, että viiden päivän päästä pääsee fiilistelemään Kuopion hämyisään yöhön Jukka Poikaa! Kyseinen artisti on tullut missattua kahdesti vuoden aikana, kun kummalekaan keikalle, jonka tämä heitti Kulttuuriareena 44:sessa, en päässyt kyytiongelmien takia näkemään. Höh.

Ainakin täällä Savon korpimaassa on oudon trooppinen ilma, ilmeisesti muuallakin. Ilma on kostea, kuuma ja lamaannuttava. Juoksemisesta ei tule mitään, kun happea ei saa otettua. Ärsyttää hieman, koska laiskuuden takia melkein kuukauden pituinen tauko on muutenkin ollut, mutta jos sitten syksymmällä jaksaa jatkaa taas.

Kaikenlainen musiikki potkii kyllä nyt lujaa. Korviahivelevät metallimätöt, letkeät reggaen sulosoinnut, sheikkausta aiheuttava poppijytke, kaikki semmoinen mukava. Ylipäätään elämä potkii lujaa, vaikka osaa ahdistaakin, lähinnä ilman takia. Positiivisia asioita on kuitenkin paljon luvassa, ihmiset ovat kivoja ja niin.

Miussa on kyllä jotakin vialla, kun Reckless Loven Hot on osoittautunutkin ihan kivaksi popitettavaksi... Ja taidan olla menossa katsomaan sitä Rokkimunassa. Hupsista perkele.

PS. Viisi päivää ♥

Rakasta minua kuiskaan hiljaa sillä minulla on vain tämä likainen parketti

 

heikkopeikko ja takkutukka

Tänään Juhon kanssa vaunutellessa tuli semmonen fiilis, että mie haluan piirtää peikon. takkutukan. Sitten kotiin saavuttua kaivoin mustan Stabilon esille ja rupesin piirtelemään. Satu peikoista soi taustalla, ja päätin että kyllä siihen se heikkopeikkokin pitää saada. Siinä ne sitten on.

Aamulla päätin, että nyt alkaa herkkulakko, mutta miten siinä kävikään, kun äiti käski tehdä mansikkakakun ja kaapista löytyi kahden värin brownieita... Tää itsekuri on aika olematon. No, lakko alkaa sitten huomenna.

Eilen koin suuren valaistuksen ollessani Sonjan luona Miian ja Sonjan kanssa; Rockcock on reilun viikon päästä! Pitää käydä ostamassa lippu ylihuomenna, kun menen kaupunkiin rippikuvaa varten. Aivan valtava vaate- ja ulkonäkökriisi on jo alkanut. Pitää varmaan ommella yksi tai kaksi uutta hamosta, sitten joko ostaa tai ommella joku paitahärpäke (tai kaksi) ja äää. Meikit pitää suunnitella ja ostaa ehkä tekoripset ja kaikkea sellaista pientä kivaa. Haluan näyttää jumalattoman hyvältä!

Rokkimunan aikatauluja katsellessa tuli huomattua se, että perse ainakin tulee jo perjantain jälkeen olemaan aika kuollut, kun illasta olisi tiedossa bileputki Stam1na -> Turmion Kätilöt -> Ruoska. Heti Ruoskan jälkeen olisi Jukka Poikaa ja Palefacea, eli vähän rauhallisempaa reggae- ja hiphopfiilistelyä sinne yön puolelle. Tänä vuonna ei tule luultavasti nähtyä hirvittävän montaa artistia eturivistä, koska nuo keikat ovat suurin osa peräkkäin ja eri lavoilla, eikä niitä keikkoja voi jättää käymättä. No, tuleepahan vähän erilaista fiilistelyä olemaan!

Eilen tuli myös puhe Kivikyrvässä esiintyvistä artisteista, kuten Stam1nasta. Mie kerroin haaveilevani siitä, että kuulisin Likaisen parketin livenä, ja Jani sanoi, että kuulemma sitä ovat pojattaret soitelleet jonkin verran keikoilla. Se voisi tarkoittaa sitä, että otsikon lyriikat voisivat kaikua ympäri Vänäriä, ja voi vittu miten hienoa se olisi! Aivan sanoinkuvaamattoman mahtavaista olisi se.

Koska tuosta eilisestä jo vähän höpisin, niin voisin avata sen verran sitä, että puolen päivän jälkeen lähdin Sonjan luokse, jossa miittailin aluksi Sonjaa ja Miiaa, myöhemmin messiin liittyi myös Jani (jonka mie onnistuneesti herätin, kun kyseltiin sitä sinne). Oli mukavaa, vaikka aikamoinen koomameininki oli kaikilla. Fishcock and.

Tämä on aivan loistava, katsokaa!

You make me scream and shout

Kahvintuoksuista huomenta! Enää ei kyllä ole aamu, mutta mitäs pienistä.

Konffiksesta tuli selvittyä hengissä, kuten myös rippijuhlista, vaikka olikin ihan törkeän kuuma. Rahaa tuli, etu- ja jälkikäteen saadut setelit mukaanlukien 410e, eli turhan vähän, mutta no, kyllä niillä + säästöillä saa ostettua edes jotkut hyvät koskettimet jos sitä haitaria en ostakaan, ei nimittäin huvittas tunkee joka ikistä senttiä jonka omistaa niin yhteen vitun soittimeen.

Maanantai-aamuna lähdettiin Tuuriin isotädin, sen miehen ja pikkusiskoni kanssa. Maanantai ja tiistaiaamu kierreltiin siellä, tuli ostettua mm. pitsiminihame, pvc-koristekorsetti, hienot mustat pöksyt, joissa on vähän koristenyöriä ja niittiä ja sit semmoset hienot henkselit, jotka roikkuu jalkojen päällä silleen hienosti, Stam1nan Viimeinen Atlantis (on hävettänyt niin paljon, etten aiemmin ole saanut hankittua tätä levyhyllyyn, koska teos on yksi upeimmista ikinä, mutta olen vain ollut rahaton paska), kaksi The Sims 2 lisäosaa, 3 tietokonepeliä alelaarista, kosteuttava suihke tukalle ja tissivyö ainakin.

Hiustököttini. Saa luvan kosteuttaa hyvin miun tukan!

Tiistaina aiottiin olla vielä tädillä yötä, mutta kotiin tuli muutaman nukutun tunnin jälkeen lähtö, kun isä soitti ja kertoi, että tulee hakemaan siskon ja miut pienten vahdiksi, se lähtee äidin kanssa sairaalaan. Puoli kuuden maissa keskiviikkoaamuna olikin jo sitten maailmassa suloinen tyttölapsi, joka näyttää ihan samalta kuin mie pienenä! Sillä on oikein tumma, paksu ja kihara tukka, go go! Tähän mennessä olen ollut ainoa lapsista jolla on tummat hiukset luonnostaan, niin hyvä että tääkin osasto saa kannatusta (ja mie pienen kaksoisolennon, pikkusiskosta ja pikkuveljestä kun on jo).

Keskiviikosta tähän päivään on tullutkin vahdittua lähinnä pieniä, mitä nyt keskiviikkona kävin katsomassa viimeisen Potterin siskon ja toisen siskon kummitädin kahden tytön kanssa, kun ei siskon kanssa onnistuttu saamaan kavereita seuraksi. Melkein koko leffan ajan oli silmät vetiset, se lopullisuuden tunne vain oli niin voimakas ettei uskoisikaan. Tunnelmaa vähän latisti toisen noista tytöistä kommentit kesken elokuvan. Se oli muuten 3D-leffa, ja mie näin sen niin kuin se kuuluikin nähdä! Vähänkö siistiä.

Pitkästä aikaa nyt on semmoinen tauko, ettei ole ihan vähään aikaan suunnitelmia. Koko ensi viikko on tyhjä, jos keskiviikon valokuvausaikaa ei lasketa - mummo ja äiti haluaa että rippikuvat otetaan semmosessa studiossa, jäiks. Pitäisi kai siihen mennessä opetella hymyilemään edustavasti. Mutta niin. Kahden viikon päästä mennään luultavasti käymään mummolassa, mie tosin olen siellä vain pari päivää, kun pitää palata viikonlopuksi Kuopiohoodseille, koska Rockcock! Pitäisi muuten käydä ostamassa lippu heti kun pääsen kaupungille seuraavan kerran, nyt kun on rahaakin ja kaikkee.

Olisin halunnut laittaa kuvia kaikesta mahdollisesta, alkaen rippimekosta (jonka tein itse!) jatkuen ostosten kautta uuteen pikkusiskoon, mutta en ole saanut pakotettua siskoa ottamaan tarpeeksi hyviä kuvia ostoksista, rippijuhlapäiväkuvat eivät oo vielä miulla koneella ja vauvan kanssa ei ole vielä ehtinyt posettaa kuin pikaisesti keskiviikkona, murunen kun tuli vasta tänään kotiin. Ehkä taas joskus kuvaspämmään hirmuisesti sitten! Pitää kyllä yrittää ruveta kirjoittelemaan tänne jostakin muustakin kuin aina kaikesta siitä mitä mie oon tehny kun en oo kirjottanu.

Sun silmäs aina mä muistan, niin yltäin murheen puistan

Ripari oli ja ripari meni, otsikkokin siihen viittaa. Tuu mun vaimoksein oli paljon laulannassa, se oli meijjän koko porukan lempibiisi. 32 oli porukkaa yhteensä, josta meitä pikkusia 23, 9 uutta naamaa. Tyypit olivat mukavia, ihan jees tultiin koko iso porukka juttuun ainakin loppuviikosta eikä kellekään tainnut jäädä huono fiilis.

Heti ekalla oppitunnilla oli niin tylsää, että piti ruveta käsi töhertelemään täyteen tekstiä... Yksi sormi on sensuroitu, koska niin.

Heti ekana iltana oli kauheet teinipeiliposet. On tuo palapeilin kanssa aika hankalaa saaha kunnollinen kuva... Huomatkaa ihana otusyöpuku ♥

Day number three. Askel kerrallaan -paita oli päivän juttu, letit ja minishortsit myös innostivat. Olevinaan otatutin joka päivä kaverilla päivän asu -kuvan miusta, mutta ne tais jäähä kaverin kameraan ja sitä ei saa nyt kii. Voi möhkö.

Päivä numero neljä! Paita on siskolta pöllitty löllerö, joka ei kyllä taida olla ihan paras miulle...

Miten tätä ajetaan?! Allekirjoittanut ei edelleenkään hallihe teinipeilikuvien saloja.

Paljon hienoja kuvia jäi nyt näyttämättä kun ne on muiden kameroissa eikä ihmiset suostu olee online. No, joka tapauksessa oli ihan positiivinen kokemus sittenkin tuo ripari, isosten iltaohjelmat oli parhaita kuten myös pihatuokiot ennen nukkumaanmenoa, poikien puolialastomat päivät, painisessiot, gaalailta & siihen valmistautuminen, viimeinen ilta... Aijai. Viimeisenä iltana itkettiin kaikki yhdessä, halittiin paljon, pojat oli meijjän huoneessa yöllä ja jäivät pariin otteeseen kiinni. Lähtöpäivä oli jo haikea, mutta täynnä iloa, koska hei, pääsee kotiin! Kotona ehdin olla kyllä vain pikku hetken, ennen kuin kiisin mopolla kylälle näkemään kaveria. Kotiin palattua värjättiin tukka, tämä on nyt tämmöinen hyvinhyvin tumma. Kuvaa tulee joskus.

Eilinen meni lähinnä kotona, tädin ja mummon luona loikoilussa. Yö meni datatessa, menin nukkumaan ehkä kahdelta, niin se tiesi sitä, että pommiin nukuin sitten tänään.... Yhdeksältä olisi pitänyt olla riparimiitingissä, mie heräsin ysiltä, kun äiti tuli herättämään (olin tyhmänä laittanut hälytyksen maantaiksi... Miten niin päivistä sekaisin?) ja suunnilleen 5min valmistautumistuokion jälkeen kiidin mopoillen kylälle, tein loppukokeen (joka meni läpi), etsin sopivan alban ja sitten harjoteltiin konffista varten. Kyllä mie taidan ihan oikeasti päästä ton riparihomman läpi, huii.

Nyt jatkan kuumuudesta hulluksitulemista ja koomailua, tsau!