keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Asetta puristavat sormesi, liipaisinherkät

Koska blogini on tämmöinen yleispätevä ja kaikenkestävä materiaaliltaan, ja miun tekee nyt mieli avautua ja kertoa mielipiteistäni, niin aion nyt puhua miusta ja suhteestani aseisiin. Ainakin tästä yritän aloittaa, katsotaan mikä lopputulos on.

Jokelan, Kauhajoen ja nyt Norjan ampumistapausten tiimoilta on mediassa aina pauhattu siitä, kuinka aselakeja pitäisi tiukentaa. Mitään merkittäviä muutoksia ei kuitenkaan ole tehty. Miksi?

Jatkuvasti saa lukea uutisia siitä, kuinka joku on ampunut jonkun. Kännissä tai selvinpäin, puolustukseksi tai tappamistarkoituksessa, yhden tai useamman, Suomessa tai ulkomailla. Ei tarvitse miettiä kovin kauaa, että pääsee siihen lopputulokseen, ettei aseista ole mitään muuta kuin harmia. Tarkoitan tällä siis aseita siten, että niitä säilytetään vaikka kotona siellä lipastossa tai vaatekaapin peränurkassa tai vaikka varaston seinällä.

Suurin osa aselakien tiukentamista vastustavista ihmisistä, joita olen itse kohdannut, vetoavat useimmiten siihen, että ampuminen on superhieno harrastus, jota lakien tiukentaminen haittaisi, metsästyksen kohdalla sama.
Mitä haittaa siitä olisi, jos nämä harrastuskäytössä ampuradoilla tai metsissä metsästystarkoituksessa käytettävät aseet pitäisi lukita harrastuspaikalle tai metsästysmajaan turvallisiin säilytyspaikkoihin? Yhtä lailla ne ihmiset saisivat harrastettua ammuntaa ja metsästystä, aseet vaan eivät kulkeutuisi koteihin, joissa säilytettyinä ne ovat miusta kaikista eniten harmiksi.

Nyt varmasti jollekulle nousee mieleen kysymys siitä, miten tuo säilytyspaikka vaikuttaisi kovinkaan paljoa, voisihan sen aseen sieltäkin kaapista hakea ja lähteä ammuskelemaan. Koska olen vielä pieni ja tyhmänpuoleinen, en osaa tarjota tähän vastalauseita selättävää vastausta, mutta uskon, että miuta viisaammat ihmiset saisivat varmasti kehitettyä järjestelmän, joka ainakin hankaloittaisi aseen mukanaviemistä.

Vaikka aseiden liikuttelua muualla kuin harrastuspaikoilla ei voi luultavasti täysin estää, kaikki niiden kanssa vapaata liikkumista vaikeuttava olisi mielestäni hyödyllistä. Mitä vaikeampaa aseeseen tarttuminen ja sillä tuhon aiheuttaminen olisi, sitä useamman luulisi pyörtyvän päätöksessään ampua ihmisiä. Hetken mielijohde tai sekoaminen ei olisi enää niin tuhoisaa, koska ihmiset eivät voisi heti vain tehdä sitä, mikä yhtäkkiä tuntuu hyvältä idealta. Omalta kannaltani esimerkiksi Kuopion toriammunta oli juuri tällainen.

Ylipäätään nykyinen meno lietsoo mielestäni sitä, että jos voit huonosti ja haluat kostaa kokemasi vääryydet, on asioiden ratkaisu aseen kanssa suhteellisen helppo ratkaisu. Senkun kiskaiset sen puoliautomaattipistoolisi tai haulikkosi esiin ja vähän piupiu. Anders Breivikin kaltaisten ihmisten toimintaa olisi luultavasti vaikea tulla estämään. Jos ihminen on niin sekaisin, että haluaa oikeasti ampua melkein sata ihmistä, aselakien tiukennukset tuskin tulisivat auttamaan, mutta teon vakavuus nousisi paljon sen takia, miten pitkälle tuollaisten ihmisten täytyisi mennä, jotta he pääsisivät toteuttamaan suunnitelmansa. Ei voisi vedota siihen, että surmatyö olisi harkitsematon. Tekijä vastuuton teoistaan mielentilansa takia. Nou nou.

Mutta joo, mie hiljenen. Seuraavaksi tulossa postausta tulevasta rastaoperaatiosta ja kaikesta mahdollisesta kivasta. Tsau!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti