maanantai 9. toukokuuta 2011

Jossain ei näy pilven reunustakaan

Päivän asu. Oon oottanu niin kauan sitä, että saan kulkea lähes pelkässä Askel kerrallaan -paidassa. Tuohan on Stam1nan viime kesän kiertuepaita, ja upea sellainen onkin! Kaverina paidan kanssa olivat mustat sukkahousut ja jotkin äidiltä pöllityt harmaat shortsit. Jaksoin jopa suoristaa aamulla hiukset, kannatti! Meikkiäkin eksyi naamaan, hui. Pikkuhiljaa alkaa vaikuttaa jopa siltä, että miun jalat eivät olekaan aivan kauhean kokoiset vaan ihan jees -tasoa. Siskokin sanoi, että kyllä mie kehtaan hiippailla kesällä minishortseissa. Saa nähdä.

Huomasin, etten ole melkein kahteen kuukauteen kirjoittanut mitään. Tai siis, olen kirjoittanut, mutta en ole saanut kirjoitettua mitään, minkä olisin voinut julkaista täällä. Päivät ovat vain vierineet eteenpäin huomaamatta. Kuvia on kuitenkin tullut räpsittyä jonkin verran, joten niitä nyt spämmäilen tässä vähän.

Sivuotsista yritin pitää jossain vaiheessa, viikon-kaksi taisi se kestää, kunnes palasin ihanaan tavan otsikseen.




Semmonen random naamakuva ilman meikkejä tai mitään.



Maitolaituri, jonka edessä venaan bussia aina kun menen bussilla kouluun.

Asukuva vähän jännästä kulmasta.

Ihana, ikioma Puotiaiseni <3 Nainen kun olen, niin toki en tajunnut katsoa että peilit tulis kuvaan mukaan... Ups.

Semmonen vappendaalinaloitusperjantai. Olin tanssimassa Kulttuuriareena 44:sella One Move -bileissä. Oli ihan kivaa, seura oli parasta, piti vain lähteä iiiihan liian aikaiseen. Ja näytin huoralta...

Kyytiä odotellessa on hyvä kuvailla esim. jalkojaan. Ihanat Pleaserin poponi <3 Nilkkani tosin näyttävät vammaisilta.

Siinä teille kuvaspämmiä. Vappuni oli kiva. Olen ollut ensimmäisiä kertoja yksin kotona. Kellunut virran mukana, ollut iloinen, ihastunut; vittuuntunut, itsesäälinen. Mutta kyllä tämä tästä. Kesä ja kesätyöt tulevat kyllä vielä.