Ja taas me kaadutaan ja kaadutaan ja niin

Aika tuntuu jumittuneen paikalleen. Eilen tuli kolmas viikko kipeenä täyteen. Fiilis on sama, vitutuksen aiheet on samat, mie tunnun leijuvan jossain tyhjyydessä. Koulussa käyn, ihmiset on siellä samoja, jutut vähän vaihtelee, toisina päivinä on hauskempaa ja niin. Kotona mie koomaan koneen äärellä, neulon, syön. Kaikki tuntuu jotenkin jumittuneen, vaikka aika kuitenkin liikkuu eteenpäin. Se tapahtuu kylläkin aiempaa hitaammin. Tai ainakin tuntuu siltä.

Musiikin suhteen oon jumittunu sarakkeelle Pariisin Kevät - Eminem - joku random. Jotenkin tuntuu, että nyt on aika päästä johonkin uuteen minuuden muotoon. En tiijjä. Tai sit mie palaan takasin siihen luuseri!-Neaan, joka on ruma, läski rillipää. Laitoin maanantaina ensimmäistä kertaa viiteen kuukauteen koulussa lasit päähän. Näytän tyhmemmältä ja ärsyttävämmältä ne päässä, mutta... Niin. En tiijjä. Ehkä se on suojamuuri; älkää edes yrittäkö tulla lähelle, oonhan se ruma ja ärsyttävä hikke, joka vaan jauhaa kaikista paskaa. Haluaisin mennä kouluun vaan jossain suuressa jätesäkissä, piiloutua ihmisiltä säkkiin ilman että kukaan näkee miuta.

Tässä on tullu mietittyä viime viikkojen aikana paljon yksin- ja yhdessäoloa. Välillä tulee mietittyä, että kun välillä jo pelkän itsensäkin kanssa on niin vitun vaikeeta, että miten mie voisin jaksaa vielä jotain toista ihmistä tähän päälle? Luultavasti kyllä helposti. Kellun tässäkin asiassa vähän tyhjän päällä - mie oon vaan yksin. Ois niin ihanaa jos ois joku josta tykätä ja se tykkäis kans miusta. Joidenkin ihmisten touhuja kattoessa tulee vaan sellainen olo, että on parempi, että on vaan mie. Tosin uskon ja toivon, että mie en pystys samanlaiseen peliin kuin jotkut. Se on raskasta myös ulkopuolisille seurata tilannetta, josta ei pidä yhtään ja ihmiset toimii jotenkin vain... niin väärin.

Tiistaina on koelaulu Pocahontas-musikaaliin. Mie en tiijjä yhtään mitä vittua aion laulaa. Alkaa tulla kiire. Oon niin huono.

Hei hei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä

Eilen oli jännä päivä. Lähdin jo vaille kymmenen Lauran kanssa Siilinjärvelle, missä käytiin pyörimässä kaupoilla ennen Kuopioon menoa. Mentiin City Pörssiin ja päädyttiin pyörimään siellä kaksi tuntia... Tai vajaa, välissä käytiin vähän ulkona venaamassa ja Pazzossa kuolaamassa kenkiä. Kirpparilta lähtikin mukaan ihana hippihame, villakangashame, punainen pilkkupaita, punainen vakosamettitakki ja yksi musta hame tuunaamista varten. Muokkaan siitä jonkinnäköisen söpön kynähameen, sellasta miulla ei nimittäin vielä oo.

Eilisilta oli jotenkin jännä. Minuutit tuntui tunneilta, ja aika meni hirveän hitaasti. Myös ihmiset tuntui käyneen vähän hitaalla, ainakin totessa. Sekin oli jotenkin hassua; me ei pelattu jotenkin samalla tavalla kuin normaalisti. Olin nukahtanu yöllä jotenkin hassusti väsymykseen, miulta oli jääny kaikki koneelle auki ja olin vaan sipannu. Luultavasti jotenkin jännästi vielä omaan sänkyyni, kun heräsin sieltä aamulla.

Nyt on jotenkin niin sunnuntaifiilis. Taustalla soi kaikkea vähän kevyempää fiilistelymusaa, mie neulon boleroa ja suunnittelen talven ihania ja pehmeitä neuleita, mietin vähän ihmisiä ja kaikkea sellaista. Menee hermot kipeenä olemiseen (sain siskolta vanhan taudin jämien päälle uuden taudin) ja niin. Odotan innolla sitä, että pääsen jumppaamaan. Haluan saada taas sen ihanan fiiliksen, joka tulee kun on rääkänny itsensä jumpalla/zumballa/jollakin hengästyneeksi ja tajuaa, että hei, kun mie teen näin, mahdun taas jonkin ajan päästä housuihin joita en oo käyttäny kolmeen vuoteen.

Cold

Huomenna alkaa soittotunnit ja kuoro. Miun haitarinsoitonopettajan mies on Shade Empiren basisti. Jännittää! Toivon etten soita päin honkia tai oo mitenkään hirveen fail, kun joudun kuitenkin ainakin sen puoli vuotta käydä tuolla tunneilla. Luultavasti tietty keväänkin ja ensi vuodenkin.

Mie oon ollu näin heti alusta alkaen huono oppilas itseopiskelun suhteen. Musiikin teoria 2/3 pitäs opetella tässä kevääseen mennessä, ja päätin että luen joka tiistai ensin yhden kappaleen asiat läpi, kokeilen säveltapailujuttuja ja perjantaina käyn asian vielä uudestaan läpi, ettei se mene ihan ohi korvien. No, ensimmäisellä viikolla mie jopa tein näin, mutta heti siitä lähtien on jääny toi opiskelu. Pitää koettaa ryhdistäytyä, nyt kun alan olla vähän terveempi ja harrastuksetkin alkaa. Tarvittisin kalenterin, johon vois merkata kaikki miun hurjat menot.

Koulussa on ehkä tyhmintä ikinä. Miun luokka on niin perseestä, lukujärjestys on vittumainen (keskiviikosta perjantaihin pelkkiä kirja-aineita) ja niin. Ysin leirikoulun kohde on mitä todennäköisimmin Krakova. Se kuulostaa ihan kivalta paikalta, toivottavasti saadaan tienattua rahat matkaa varten ja saadaan homma onnistumaan. Tosin Lontoo ois ollu miusta paaaljon ihanampi paikka, mutta en valita.

Miun sosiaalinen elämä on jotenkin jännästi kuollu. Tai emmie tiijjä, siltä tuntuu. Oli ihanaa jutella piitkään Lauran kanssa maanantaina, vaikka miulla ajatukset vilisi päässä jotenkin niin paljon, että tuntui, etten mie saa mistään otetta ja puhuin jotain ihan outoa ja varmaan samoja asioita miljoonasti. Mietittiin vähän tulevaa mökkiviikonloppua ja kaikkea sellasta. Pitäs saada kerrottua äitille asiasta, lupasin sanoa maanantaina, mutta tulin vasta myöhään kotiin, sit piti sanoa eilen, mutta äiti ei ollu kotona, tänäänkin se oli poissa, ja isä on ollu aina paikalla. Sen kuullen en puhu asiasta, todellakaan. Toivon vaan ettei se mökkimiitinkin nyt peruunnu, sitä on kuitenkin odotettu jo noin kaksi kuukautta, ja haluan nähdä otuksia kunnolla ja viettää upeaa aikaa!

Sain tänään neulottua leijonankeltaiset, kyynerpäähän pitkät hanskat vihdoin valmiiksi. Nyt voi keskittyä rauhassa kaiken uuden miettimiseen.

Miun pitäs oikeesti opetella nukkumaan ajoissa. Hajoon kohta taas univelkoihin; ne kuuden-seitsemän tunnin yöunet viitenä yönä viikossa ei oo kivat. Viikonloppuisin saattaa saldo olla vielä huonompi.

Minä kylvän epätoivon siemeniä

Olin yötä Jossulla. Kuunneltiin paaaljon Eminemiä, sit jotain randomia popitusta/discomusaa, katottiin leffoja (8 mile, Ystävänpäivä, Painajainen perheessä, American Pie 5 Naked Mile, sit lisäks BB:tä, Simpsoneita ja kaikkee) ja hölötettiin. Oli kivaa.

Mie haluan oman halittavan turriaisen. Tää läheisyydenkaipuu tekee hulluksi, vituttaa kun ei uskalla tehdä mitään eikä edes yrittää saada asioita mukaville urille ihmisten kanssa. Sitä ei auta se, että about viisi miljoonaa ihmistä yrittää parittaa minnuu samalle henkilölle, mutten mie uskalla ees jutella sille. Tai uskaltaisin, mutta asiat on aina niin vitun vaikeita.

Äiti on ruvennu ilmeisesti tykkäämään miun kuuntelemasta musasta, se on joutunu kuunnella sitä aina pelatessaa FarmVillee ja Cafe Worldia miun koneella. Nyt sitä harmitti, kun laitoin musan pois kun se tuli. Taustalla soi silloin Mustan kuun lapsien Morfiinisiivet, enkä yhtään ihmettele että äitikin piti siitä.

Mie joudun jatkossa kirjotella yhdessä Sonjan kanssa aamunavauksia. Vähän huolettaa, kun pitää valita aiheetkin itse. Luultavasti ainakin mie tulen kertoilemaan jotakin sateenkaariväestä. Pitää sivistää peräkylän homofobisia ihmisiä.

En ymmärrä miks mie kuuntelen jatkuvasti Taylor Swiftiä ainakin ajatuksissani. Tai tiedän, mutten halua tietää. Muutama muukin biisi menee samalle syylle kuuntelun osalta. Muuten soi Pariisin Kevät, Eminem, yksi lista joka sisältää metallia. Luulin yhdessä vaiheessa, että tarpeellisella määrällä mättömetallia saa miehet mielestä, muttei se onnistu. Pitää vain yrittää selvittää asioita ja suhtautumisia, ja paskat. Mie en saa kuitenkaan aikaseksi mitään. Ois jotenkin tyypillistä. Sit kun saan vihdoin sanottua jotakin, vastaus on juuri se mitä en haluaisi, ja makaan sängynpohjalla ikuisuuden vänisten miten ihmiset on vittumaisia.