Cold

Huomenna alkaa soittotunnit ja kuoro. Miun haitarinsoitonopettajan mies on Shade Empiren basisti. Jännittää! Toivon etten soita päin honkia tai oo mitenkään hirveen fail, kun joudun kuitenkin ainakin sen puoli vuotta käydä tuolla tunneilla. Luultavasti tietty keväänkin ja ensi vuodenkin.

Mie oon ollu näin heti alusta alkaen huono oppilas itseopiskelun suhteen. Musiikin teoria 2/3 pitäs opetella tässä kevääseen mennessä, ja päätin että luen joka tiistai ensin yhden kappaleen asiat läpi, kokeilen säveltapailujuttuja ja perjantaina käyn asian vielä uudestaan läpi, ettei se mene ihan ohi korvien. No, ensimmäisellä viikolla mie jopa tein näin, mutta heti siitä lähtien on jääny toi opiskelu. Pitää koettaa ryhdistäytyä, nyt kun alan olla vähän terveempi ja harrastuksetkin alkaa. Tarvittisin kalenterin, johon vois merkata kaikki miun hurjat menot.

Koulussa on ehkä tyhmintä ikinä. Miun luokka on niin perseestä, lukujärjestys on vittumainen (keskiviikosta perjantaihin pelkkiä kirja-aineita) ja niin. Ysin leirikoulun kohde on mitä todennäköisimmin Krakova. Se kuulostaa ihan kivalta paikalta, toivottavasti saadaan tienattua rahat matkaa varten ja saadaan homma onnistumaan. Tosin Lontoo ois ollu miusta paaaljon ihanampi paikka, mutta en valita.

Miun sosiaalinen elämä on jotenkin jännästi kuollu. Tai emmie tiijjä, siltä tuntuu. Oli ihanaa jutella piitkään Lauran kanssa maanantaina, vaikka miulla ajatukset vilisi päässä jotenkin niin paljon, että tuntui, etten mie saa mistään otetta ja puhuin jotain ihan outoa ja varmaan samoja asioita miljoonasti. Mietittiin vähän tulevaa mökkiviikonloppua ja kaikkea sellasta. Pitäs saada kerrottua äitille asiasta, lupasin sanoa maanantaina, mutta tulin vasta myöhään kotiin, sit piti sanoa eilen, mutta äiti ei ollu kotona, tänäänkin se oli poissa, ja isä on ollu aina paikalla. Sen kuullen en puhu asiasta, todellakaan. Toivon vaan ettei se mökkimiitinkin nyt peruunnu, sitä on kuitenkin odotettu jo noin kaksi kuukautta, ja haluan nähdä otuksia kunnolla ja viettää upeaa aikaa!

Sain tänään neulottua leijonankeltaiset, kyynerpäähän pitkät hanskat vihdoin valmiiksi. Nyt voi keskittyä rauhassa kaiken uuden miettimiseen.

Miun pitäs oikeesti opetella nukkumaan ajoissa. Hajoon kohta taas univelkoihin; ne kuuden-seitsemän tunnin yöunet viitenä yönä viikossa ei oo kivat. Viikonloppuisin saattaa saldo olla vielä huonompi.