Viime yönä mie päädyin tylsyyksissäni Omegleen. Rupesin siellä randomisti juttelemaan jonkun ihmisen kanssa, ja päädyimme keskustelemaan suomen kieliopista, kielestä ylipäätään, ilmastosta ja hieman Sveitsistä, keskustelun toinen osapuoli kun oli sveitsiläinen. En ole pitkään aikaan käynyt kenenkään kanssa niin upeaa keskustelua, joka oli erittäin mielenkiintoinen. Omeglessa on se vika, että siellä tosiaan törmää vain hetkeksi ihmiseen, jota ei tapaa enää uudestaan. Se on omalla tavallaan myös hieno asia. Tuo viimeöinen keskustelu hymyilyttää vieläkin, eikä miuta haittaa, etten tule enää koskaan tapaamaan tuota henkilöä; enhän mie tiennytkään siitä yhtään mitään muuta kuin vähän hänen ajatuksiaan ja kotimaan. Tuollaiseen kanssakäymiseen olisi hienoa pystyä kasvokkainkin. Siis siihen, ettei pelkää tarttua hetkeen, koska se jää kuitenkin taakse eikä toistu - ellei niin itse halua.
Joulu meni miten meni, meillä oli kerrankin rauhallista. Olen syönyt tyyliin puolen vuoden edestä, ja vaatii liikuntaa etten vyöry seuraavaa vuotta. Nyt on tullu harrastettua hangessa kävelyä, tein viime torstaina sinne oman, suht pitkän polun, joka olisi tavoitteena kävellä kahdesti ympäri ainakin joka toinen päivä. Päälle jumppaa ja joogaa, niin eiköhän siitä hyvä tule.
Ajattelin kirjoittaa tyhjentävän arvion tästä vuodesta, kun vuosi vaihtuu kohta, mutta jätän sen myöhemmälle. Nyt siirryn Alagaësiaan, heihei.
maanantai 27. joulukuuta 2010
tiistai 21. joulukuuta 2010
Kaikki on mahdollista, se vaatii vain uskallusta
Nyt on tiistai. Tänään oli toiseksi viimeinen koulupäivä. Huomenna kirkko, puuro ja tokarit. Jäiks! Mikään muu ei jännitä, mutta pelottaa, että kielten numerot tippuu. Ruotsista on ainakin mitä luultavimmin tulossa ysi, yhyy, haluaisin pitää sen mun kympin. No, mie nostan sen taas keväällä sit takas jos tippuu.
Tänään oon popittanu Ukkosmainetta varsin paljon, mikä on taas saanu miut tajuumaan, ettei miulla oikeesti ole tällä hetkellä ketään, josta mie tykkäisin ja joka voisi tykätä miusta ja silleen. Haluaisin kovasti, että olisi joku tuollainen henkilö! Kun siitä valittaa ihmisille, tulee aina vastaukseksi jotain "sie oot niin kiva ihminen et kyllä sie vielä jonkun saat!" tai "oota vaan, kyllä sie joskus tuut saamaan jonkun" ja silleen. Ongelma on siinä, että en mie halua odottaa vuosissa olevaa lukumäärää että mie saan jonkun, mie haluan nyt ihanan tuipalleron itelle, jota halia luvan kanssa ja jolle laulaa kaikkea söpöä ja jonka kanssa söpöstellä. Ja niin. Mutta yhyy, ei oo kettään joka miut huolis ja niin.
Miun vähänenkin itsetunto on ollut ulkonäön suhteen hukassa tässä taas jonkin aikaa. Vaaka sanoo, että miulta ois tässä kuukauden sisällä lähteny kilo pois, en ymmärrä miten se on käyny, mielestäni mie oon vaan syöny paljon enkä liikkunu, mutta kai sitä on pakko uskoa tuo. Tosiaan, itsetunnon hukassaolo johtuu siitä, että mie saan jatkuvasti kuulla koulussa siitä, kuinka iso mie oon, tyylisuunnista (emo, ernu jne.) puhuttaessa mie kuulemma oon saksalainen tankki, voi jeesus kun mie oon niin tankki että sählyssäkin peitän massallani koko pikku maalin ja niin. Mie tiedän hyvin sen, etten oo mikään pienin otus, mutta perkele soikoon jos mie käytän koon 36 housuja, niin voinko mie olla kovin iso?! Tankkeri?! Kyllä, miun perse ei ole kovin timmi, kyllä, miulla on isot reidet, voi kyllä, miulla on liian isot pohkeet, mutta jumalauta, mie en oo tankkeri. Vai olenko? Onko miun minäkuva vääristyny, kun ajattelen, että mie voisin kelvata tällaisena? Että joku vois huolia miut miun koosta huolimatta? Ehkä on. Kai on. On.
PS. Mie en usko mittataulukkoihin rintsikkakokojen osalta. Ne ei voi pitää paikkaansa. Jos pitäs, miulla ois jättitissit. Eikä ne oo.
Tänään oon popittanu Ukkosmainetta varsin paljon, mikä on taas saanu miut tajuumaan, ettei miulla oikeesti ole tällä hetkellä ketään, josta mie tykkäisin ja joka voisi tykätä miusta ja silleen. Haluaisin kovasti, että olisi joku tuollainen henkilö! Kun siitä valittaa ihmisille, tulee aina vastaukseksi jotain "sie oot niin kiva ihminen et kyllä sie vielä jonkun saat!" tai "oota vaan, kyllä sie joskus tuut saamaan jonkun" ja silleen. Ongelma on siinä, että en mie halua odottaa vuosissa olevaa lukumäärää että mie saan jonkun, mie haluan nyt ihanan tuipalleron itelle, jota halia luvan kanssa ja jolle laulaa kaikkea söpöä ja jonka kanssa söpöstellä. Ja niin. Mutta yhyy, ei oo kettään joka miut huolis ja niin.
Miun vähänenkin itsetunto on ollut ulkonäön suhteen hukassa tässä taas jonkin aikaa. Vaaka sanoo, että miulta ois tässä kuukauden sisällä lähteny kilo pois, en ymmärrä miten se on käyny, mielestäni mie oon vaan syöny paljon enkä liikkunu, mutta kai sitä on pakko uskoa tuo. Tosiaan, itsetunnon hukassaolo johtuu siitä, että mie saan jatkuvasti kuulla koulussa siitä, kuinka iso mie oon, tyylisuunnista (emo, ernu jne.) puhuttaessa mie kuulemma oon saksalainen tankki, voi jeesus kun mie oon niin tankki että sählyssäkin peitän massallani koko pikku maalin ja niin. Mie tiedän hyvin sen, etten oo mikään pienin otus, mutta perkele soikoon jos mie käytän koon 36 housuja, niin voinko mie olla kovin iso?! Tankkeri?! Kyllä, miun perse ei ole kovin timmi, kyllä, miulla on isot reidet, voi kyllä, miulla on liian isot pohkeet, mutta jumalauta, mie en oo tankkeri. Vai olenko? Onko miun minäkuva vääristyny, kun ajattelen, että mie voisin kelvata tällaisena? Että joku vois huolia miut miun koosta huolimatta? Ehkä on. Kai on. On.
PS. Mie en usko mittataulukkoihin rintsikkakokojen osalta. Ne ei voi pitää paikkaansa. Jos pitäs, miulla ois jättitissit. Eikä ne oo.
torstai 9. joulukuuta 2010
I would not be me
Viimeiset pari viikkoa tai lähemmäs kuukauden mie oon lillunu jollain harmaalla alueella, emmie sen ihmeemmin oo iloinen tai surullinen, asiat vaan on jänniä. Itseltä tulee kyseltyä monia kertoja päivässä kuka mie oon, millanen mie oon, kelpaanko mie, entäs jos miusta ei pidetä, saanko mie mitään aikaiseksi ja niin edelleen. Mitä mie haluan elämältä? Mie en tiijjä. Tuntuu taas siltä, et mie vaan räpiköin itseään toistavien päivien läpi samoilla rutiineilla poikkeamatta niistä suuresti, vaikkei miulla mitään muita ruutineja ole, kuin käyttäytyä niin, että saan pettyä itteeni uudelleen ja uudelleen. Miulla ei oikeastaan oo asioita joista suuremmin valittaa, enkä mie haluakaan valittaa. Miun kaverit on kivoja, vaikka mie tunnen olevani taas ihan yksin. Mie niin haluaisin itelleni jonkun, josta tykätä ja joka tykkäis miusta. Sekin tuntuu vaan olevan liikaa pyydetty. Huoh.
Oon kuunnellu viimeiset pari tuntia The Crashin Sugaredia. Tää on tunnelmaltaan niin upea, lyriikat, piano, laulajan ääni, kaikki. Jotain yhtä ihanaa jos pystyis ikinä tekemään. Paitsi etten mie tee rakkauslauluja.
Pitäs ryhdistäytyä ja tehdä asioita. Deadlinet lähestyy ja mie en vaan jaksa. Haluan vain soittaa pianoa, laulaa ja... Katkaista harmaan virran.
Oon kuunnellu viimeiset pari tuntia The Crashin Sugaredia. Tää on tunnelmaltaan niin upea, lyriikat, piano, laulajan ääni, kaikki. Jotain yhtä ihanaa jos pystyis ikinä tekemään. Paitsi etten mie tee rakkauslauluja.
Pitäs ryhdistäytyä ja tehdä asioita. Deadlinet lähestyy ja mie en vaan jaksa. Haluan vain soittaa pianoa, laulaa ja... Katkaista harmaan virran.
perjantai 26. marraskuuta 2010
Nykyaikana on lukematon määrä vääriä polkuja
Havahduin juuri siihen, että vuonna 2010 on julkaistu aivan järkyttävä määrä uutta, hyvää musiikkia. Eksyin äsken YleX:n Tuorein 2010 -kilpailun sivulle, ja rupesin katsomaan vastausvaihtoehtoja ajatuksella "äänestämpä nyt Stam1naa, kun se on kuitenkin se ainut viisas vaihtoehto". Eksyin siis sivulle Stam1na.comin kautta. Ensimmäisenä oli ehdokkaat Kotimainen albumi -kategoriassa. Mie rupeen lukemaan sitä listaa, ja suu loksahtaa auki. Onko todellakin Viimeinen Atlantis, Pojat ei tanssi, Helsinki Shangri-La ja Astronautti julkaistu tänä vuonna? Itsellä nousee mieleen myös albumit Recovery, Sydänjuuret, I, Equals One Sudden Death, Routa, Kylmästä lämpimään, Kipupisteet... Omalta osaltaan myös Lohuton, 7th Symphony, Opium Grilli jne, noita kolmea on tullut kuunneltua vähemmän, mutta nekin potkivat. Mikään ulkomaalainen artisti taas ei ole säväyttänyt. (Paitsi se Eminem.) Miun musiikkimaku on avartunut tänä vuonna niin järkyttävän paljon, on tullut Gagat, Jukka Pojat, Eminemit, Swiftit, Pariisin Keväät, Palefacet, mitkä muut? Lisäksi uusia synkempiä rakkauksia on löytynyt myös paljon, esim. Dødkvlt, Black Sun Aeon, Raaka-Aine, sitten kaikkea jännää.
Mie soitin tänään yli tunnin koskettimia. Otin hyllyltä kohtuupaksun nivaskan nuotteja, joukossa oli niin bändikerhonaikaisa kuin tyttöbändin biisejä, Kotiteollisuutta ja jotain muuta. Oli vapauttavaa vain ruveta soittamaan keksien samalla rytmiä soinnuille ja laulella siinä päälle. Tajusin, että mie kaipaan oikeasti bändissä sitä kosketinsoittaja/laulaja-roolia, siitä on noin vuosi kun miun viimesimmät treenit sellasella kokoonpanolla on loppunu. Tuntuu hieman tyhjältä. Okei, miulla on kyllä Mursut, mutta me ei vielä treenata (toivon että pian kuitenkin!) ja siellä tulen olemaan laulaja/kakkoskitaristi/hanuristi/jotain, ensimmäinen ainakin 100% varmuudella. Toki mie sanoitan ja sävellän, mutta se on erilaista. Ehkä mie rupeen tekemään yhden naisen orkesterikokoonpanolla kiipparit feat laulu jotain herkkiä biisejä tai tyyliin Swift-covereita. No se jää nähtäväksi.
Oon suunnitellu tekeväni blogipostauksen miusta ihan sielät ensimmäisistä kuukausista alkaen nykyhetkeen asti. Laittasin kuvia ainakin melkein joka vuodesta, jos jaksan ja löydän kuvia. Saa nähdä.
Mie soitin tänään yli tunnin koskettimia. Otin hyllyltä kohtuupaksun nivaskan nuotteja, joukossa oli niin bändikerhonaikaisa kuin tyttöbändin biisejä, Kotiteollisuutta ja jotain muuta. Oli vapauttavaa vain ruveta soittamaan keksien samalla rytmiä soinnuille ja laulella siinä päälle. Tajusin, että mie kaipaan oikeasti bändissä sitä kosketinsoittaja/laulaja-roolia, siitä on noin vuosi kun miun viimesimmät treenit sellasella kokoonpanolla on loppunu. Tuntuu hieman tyhjältä. Okei, miulla on kyllä Mursut, mutta me ei vielä treenata (toivon että pian kuitenkin!) ja siellä tulen olemaan laulaja/kakkoskitaristi/hanuristi/jotain, ensimmäinen ainakin 100% varmuudella. Toki mie sanoitan ja sävellän, mutta se on erilaista. Ehkä mie rupeen tekemään yhden naisen orkesterikokoonpanolla kiipparit feat laulu jotain herkkiä biisejä tai tyyliin Swift-covereita. No se jää nähtäväksi.
Oon suunnitellu tekeväni blogipostauksen miusta ihan sielät ensimmäisistä kuukausista alkaen nykyhetkeen asti. Laittasin kuvia ainakin melkein joka vuodesta, jos jaksan ja löydän kuvia. Saa nähdä.
lauantai 13. marraskuuta 2010
We are here alone
Isän kone sanoi KABOOM ja miun kone on nyt tuvassa. Epämukavaa.
Kävin tänään hieman ostoksilla. Liikkeelle lähdettiin jossain kahdeksan maissa, oli hieman väsy. Ensin käytiin Lidlissä ja löysin sieltä hieman lankoja.
Sit mentiin kaupungille ja Seppälään. Varsin nopeasti löyty revityt farkut, joita mie päätin kokeilla "vain huvin vuoksi". No, lopputulos on se, että pöksyt istu täydellisesti (ja on ihanan tiukat) ja täti osti ne miulle. Jei <3
Farkkujen löydön jälkeen mentiin kattelemaan villakangastakkeja H&M:lle, ja sieltä löytyikin nätti ja ihana yksilö. Kuvaa ei ole tarjota, kun en saanu otettua kunnollista ja katalogikuvaa ei löytyny. Takin löydön jälkeen käytiin vielä parissa kaupassa, minkä jälkeen suunnattiin Maximakasiiniin. Joo-o... Hetken mielijohteesta päätin mennä tsekkaa kenkäosaston, ja yllätys yllätys, sieltä löytyikin ihana pari, jonka sitten ostin. Namnam <3 Nyt on talvi - ja jalat - pelastettu!
Nyt kun miulla on kamerahanini taas käytössä, postauksiin tulee enemmän kuvia. Blogipostaukset, joissa on paljon kuvia, on hienoja, ja pyrin itsekin siihen, toki tekstiosuuksia vähentämättä tai laatua huonontamatta.
Tanssijalkaa on vipatuttanut paljon, ja perjantaina sitä saikin purettua hieman, kun Jamaicalla oli "Latinodancea" joka olikin oikeasti zumbaa. No mikäs siinä, hetkuttelin ensimmäistä kertaa julkisesti ja vatsalihasten olemassaolon taas huomas. Ensiviikolla pitäis harjoitella nopeasti pari biisiä soitettavaksi, joiden tahtiin mie ja neljä muuta leikitetään lapsia joillakin lastenkekkereillä, ja saadaan siitä palkkaa. Jei! Tuskin se palkka mikään suuri on, mutta vähäkin raha on rahaa.
Dødkvltin uusi levy pitäisi ilmestyä joskus tässä tulevaisuudessa, en malta odottaa että saan sen sitten! Siinä tulee olemaan ihania namupaloja, kuten Taival Vailla Valoa ja Kun Kuolema Meidät Korjaa, Saatana Meidät Ottaa. Musiikkiorgasmit <3
Kävin tänään hieman ostoksilla. Liikkeelle lähdettiin jossain kahdeksan maissa, oli hieman väsy. Ensin käytiin Lidlissä ja löysin sieltä hieman lankoja.
Sit mentiin kaupungille ja Seppälään. Varsin nopeasti löyty revityt farkut, joita mie päätin kokeilla "vain huvin vuoksi". No, lopputulos on se, että pöksyt istu täydellisesti (ja on ihanan tiukat) ja täti osti ne miulle. Jei <3
Farkkujen löydön jälkeen mentiin kattelemaan villakangastakkeja H&M:lle, ja sieltä löytyikin nätti ja ihana yksilö. Kuvaa ei ole tarjota, kun en saanu otettua kunnollista ja katalogikuvaa ei löytyny. Takin löydön jälkeen käytiin vielä parissa kaupassa, minkä jälkeen suunnattiin Maximakasiiniin. Joo-o... Hetken mielijohteesta päätin mennä tsekkaa kenkäosaston, ja yllätys yllätys, sieltä löytyikin ihana pari, jonka sitten ostin. Namnam <3 Nyt on talvi - ja jalat - pelastettu!
Nyt kun miulla on kamerahanini taas käytössä, postauksiin tulee enemmän kuvia. Blogipostaukset, joissa on paljon kuvia, on hienoja, ja pyrin itsekin siihen, toki tekstiosuuksia vähentämättä tai laatua huonontamatta.
Tanssijalkaa on vipatuttanut paljon, ja perjantaina sitä saikin purettua hieman, kun Jamaicalla oli "Latinodancea" joka olikin oikeasti zumbaa. No mikäs siinä, hetkuttelin ensimmäistä kertaa julkisesti ja vatsalihasten olemassaolon taas huomas. Ensiviikolla pitäis harjoitella nopeasti pari biisiä soitettavaksi, joiden tahtiin mie ja neljä muuta leikitetään lapsia joillakin lastenkekkereillä, ja saadaan siitä palkkaa. Jei! Tuskin se palkka mikään suuri on, mutta vähäkin raha on rahaa.
Dødkvltin uusi levy pitäisi ilmestyä joskus tässä tulevaisuudessa, en malta odottaa että saan sen sitten! Siinä tulee olemaan ihania namupaloja, kuten Taival Vailla Valoa ja Kun Kuolema Meidät Korjaa, Saatana Meidät Ottaa. Musiikkiorgasmit <3
maanantai 8. marraskuuta 2010
Lick my piparkakku!
Nyt on Oulugospel takana, ja voi herranjumala millanen meno oli! Tässä tulee epämääräinen ja sekava selostus tapahtumista ja muusta sellaisesta. Kuvia ei valitettavasti ole, kun miulla ei ollu kameraa.
Lauantai-aamuna mie nousin ylös viideltä, pakkailin, kävin suihkussa, laitoin hiukset papiljoteille tarkotuksena saada korkkiruuvikiharat, joita ei tullu kun tukka ei ehtiny kuivaa tarpeeks ja sit siinä oleskelin. Seittämältä mie istuin jo bussissa ja lähdettiin hakemaan Kuopiosta ihmisiä kyytiin. Alavalaiset osoittautui ärsyttäviksi teineiksi, ainakin päällisin puolin suurin osa ja niin. Matka Ouluun taittu varsin normaalisti, pysähdyttiin Iisalmen ABC:llä ja katottiin Mamma Mia!, toki mukana laulaen.
Heti kun saavuttiin Ouluun, mentiin kaupunginteatterille konserttiin. Siellä soitti ihan jees sellanen jännää musaa, hieman ehkä SMG muistuttanu yhtye, tosin sanotukset oli enemmän hengelliset. Kuten nyt ehkä arvata saatto. Sit katottiin Lumina Polarista, joka muuten oli ihan jees, mut biisit kuulosti ihan törkeesti Stam1nalta ja Mokomalta, ja se laulaja ei osannu olla paikallaan. Ihan viihdyttävää kuitenkin.
Noiden kahden välissä oli väliaika, jollon mie ja Miia alotettiin hevisetäbongaus. Tänä vuonna oli paaaaaljon vähemmän hevimiehiä, ja myö hieman mietittiin, et mitä vittua myö ite asiassa tehtiin Oulussa. Sit mentiin Raxiin syömään LP:n keikan jälkeen ja kyllähän niitä pitkälettejä näky. Riittävästi. Syömisessä meni ikuisuus, kun pitsa oli koko ajan loppu ja jono aivan valtava. Sit mentiinkin takas teatterille, jossa me tehtiin jotain jännää. Laura, mie ja Mulkku käytiin kristillisen street dance -ryhmän edustajien majakassa (sellanen workshop) ja oli ihan törkeen hienoo! Minihameet heilu ja raajat liikku.
Koko viikonlopun pelastajaidea tuli sit tanssimisen jälkeen. Istuttiin teatterin aulassa lattialla, kun meillä välähtää, et tehään free hugs -kyltit. Siihen tais olla innoittajana yks blondi hevimies.. Kyltit tehtiin ja kiinnitettiin tis... paitoihin ja edustettiin niillä loppuaika, tosin seuraavana aamuna tehtiin uudet kyltit. Ensin halittiin toki toisemme, mutta sit Mulkku ja mie halittiin Jalmari, tuitui. Se on ihan törkeen söpö pikkuinen! Okei, minnuu isompi jne mut silti pieni. Sitten mentiin randomin männistöläisen hevimiehen luo ja kysyttiin saadaanko halata, ja sit myö halittiin sitä.
Jaakko Löytyn ja Pekka Simojoen konsertti oli sitten. Siellä oli niin täyttä, että me ei päästy istumaan penkeille, vaan jouduttiin istumaan portaille. Mikäs siinä, kun portaat oli pehmeet ja sain makoilla Lauran jalkojen välissä nojaillen sen mahaan ja tisseihin. Siinä tuli nukuttua sitten ainakin puoli tuntia, oli maittavat unet! Sen jälkeen jaksettiinkin hillua upeasti. Käytiin kuuntelemassa vielä Mustarastasta yhessä kappelissa, siellä oli ihan jännää. Nyt ei pyöriny horisontti päässä ja en ollu kuin aineissa, kuten viime vuonna. Ihmeteltiin, kun meidän edessä istuneet männistöläiset ravas jatkuvasti poissa sieltä salista sen jälkeen, kun Jalmari oli lähteny jonnekin. Myöhemmin selvis, et siellä oli ollu jotain draamaa, tytöksi luultu poika oli itkeny ja asioita oli pitäny selvitellä. Mie veikkaan, että se oli Jalmis joka oli itkeny, se kun on tytöksi luultava pitkäletti ja se oli tänään ihan maassa, ei suostunu ees halimaan miuta ja Mulkkua, syynä se, että se ei voinu kovin hyvin tmv.
Puolilta öin me oltiin majoituskoululla, laitettiin pedit kuntoon, hoidettiin iltapuuhia ja pelattiin vähän pullonpyöritystä. Oli ihan kivaa. Sit nukuttiinkin ainakin kuusi tuntia, mikä oli ihan jees! Perjantain ja lauantain välisenä yönä nukuin kaksi tuntia...
Heti aamusta lähtien meidän FH-laput edusti, ja mie sain halin randomisti täysin tuntemattomalta tytöltä kirkon jälkeen! Oli hieman jännää, kun juttelin Mulkulle, sit yhtäkkiä huomaan et miuta halataan ja huomaan et en tunne tyyppiä. Sit tajusin lappuni ja olin vaan aww. Seuraava aww oli, kun mentiin bussiin, ja huomattiin, et Männistön bussista, joka oli vieressä, vilkutteli kaksi tyttöä meille. Mie ja Laura vilkutellaan takas, ilmeillään yms., sit mutkan kautta ruvetaan lappuilemaan, saadaan niiden Galleria-nickit ja annetaan omat. Sit hommaan liitty muut vehmeriläiset ja männistöläisiä, Annika laitto meiltä ensin niille "Kohta on teidän ikkuna ihan räässä ku luette näitä noin :D". Sit sieltä tuli "Haluutteko nähä maailman rumimman perseen?" Peukuteltiin kyllä-vastaus ja sit joku männistöläinen jätkä näytti persettään! Oli aika nätti. Sit Annika heilutteli 5e:n seteliä, ja Panu, männistöläinen kanssa, näytti myös persettään. Oli hienoa, oi kyllä!
Teatterilla miittailtiin niitä vilkuttelijoita, olivat varsin hauskoja ja suloisia. Halittiin niin monta kertaa ihmisiä, etten mie pystyny laskemaan. Miljoonasti randomia hevimiestä, joka osoittautui kylläkin tutuksi, se olikin Julkku, läski joka oli käyny Nikon seurassa Vehmerin discossa tässä joskus. Varsin jännää. Sit mie halin miun haaremin naikkosia ja niin.
Kaksi konserttia kuunneltiin, ensimmäinen veti jotain afrikkalaishenkistä gospelmusaa, nimeltään Amani. Väliajalla oli kanssa halimista, varsin paljon. Toinen esiintyjä oli Jouko Mäki-Lohiluoma ja Teppo Nuorva yhdessä. Oli ihan kiva keikka sen osalta, että kuopiolaiset oli seonnu, ja huuteli kaikkee hienoo. Julkku istu koko keikan miun ja Mulkun välissä, tuitui! Yhden valssin aikana sai mennä lavalle valssaamaan jos huvitti, ja mie, Mulkku ja Laurahan mentiin kolmestaan, kun ei saatu Julkkua jonkun pariksi. Oltiin tyylikkäitä! Ja ennen keikkaa oli sanottu, että mennään sit lavalle tanssimaan, ja miten kävikään... No oli hienoa!
Keikkojen jälkeen lähdettiin busseilla Tupokselle, jossa syötiin seisovasta pöydästä. Syönnin jälkeen tehtiin mitäpä muutakaan, kuin halittiin ihmisiä. Julkku on oikeesti suloisin ikinä, purr. Oli ihanaa, että se suostu halimaan minnuu monesti. Oli ihan törkeen ärsyttävää, että me jouduttiin mennä samalla bussilla alavalaisten ja nepalilaisten kanssa, kun oltais voitu mennä männistöläisten kanssa. Niiden porukassa oli oikeesti kaikki kivat ja ihanat tyypit, mm. vilkuttelijat, Julkku ja Jalmari. Ei sillä, et jälkimmäisin ois halunnu olla meijjän seurassa, mut kuitenkin.
Bussimatka meni lepposasti, siinä höpöteltiin, katottiin vähän madagaskaria ja mie yritin saada yhtä tyyppiä kiinni, jota ois voinu olla mahdollisuus nähdä, muttei sit onnistunu. Oli yllättävän vaikeeta saada se kiinni (piti pitkän kirosanaliudan kanssa mennä fb:n chattiin ebuddyllä miljoonasti yrittäen kun puhelin vammas) ja sit tuli jätettyä mm. aika helvetin "hieno" vastaajaviesti. Voi minnuu tyhmää ja pientä. Sit pelailtiin totuutta ja tehtävää, angstattiin Iisalmen ABC:lla pysähtyessä sitä, ettei Julkku ollu tullu bussista ulos ja niin. Kohta oltiinkin jo Kuopiossa, missä meillä alko bileet, kun jätettiin alavalaiset pois kyydistä. Höpöteltiin Lauran kanssa kaikesta jännästä jne. Oli kivaa.
Tulipas siitä pitkä, mutta sain selitettyä ainakin toivonmukaan lähes kaiken. Nyt lähden nukkumaan. En tiijjä vieläkään miten selviän, kun ei oo omia haneja joita halia jne, Nalle Puh joutuu kovaan käyttöön. Oli parasta, oikeesti. Miljoonat halit kaikille kivoille jotka oli matkassa! ♥
Lauantai-aamuna mie nousin ylös viideltä, pakkailin, kävin suihkussa, laitoin hiukset papiljoteille tarkotuksena saada korkkiruuvikiharat, joita ei tullu kun tukka ei ehtiny kuivaa tarpeeks ja sit siinä oleskelin. Seittämältä mie istuin jo bussissa ja lähdettiin hakemaan Kuopiosta ihmisiä kyytiin. Alavalaiset osoittautui ärsyttäviksi teineiksi, ainakin päällisin puolin suurin osa ja niin. Matka Ouluun taittu varsin normaalisti, pysähdyttiin Iisalmen ABC:llä ja katottiin Mamma Mia!, toki mukana laulaen.
Heti kun saavuttiin Ouluun, mentiin kaupunginteatterille konserttiin. Siellä soitti ihan jees sellanen jännää musaa, hieman ehkä SMG muistuttanu yhtye, tosin sanotukset oli enemmän hengelliset. Kuten nyt ehkä arvata saatto. Sit katottiin Lumina Polarista, joka muuten oli ihan jees, mut biisit kuulosti ihan törkeesti Stam1nalta ja Mokomalta, ja se laulaja ei osannu olla paikallaan. Ihan viihdyttävää kuitenkin.
Noiden kahden välissä oli väliaika, jollon mie ja Miia alotettiin hevisetäbongaus. Tänä vuonna oli paaaaaljon vähemmän hevimiehiä, ja myö hieman mietittiin, et mitä vittua myö ite asiassa tehtiin Oulussa. Sit mentiin Raxiin syömään LP:n keikan jälkeen ja kyllähän niitä pitkälettejä näky. Riittävästi. Syömisessä meni ikuisuus, kun pitsa oli koko ajan loppu ja jono aivan valtava. Sit mentiinkin takas teatterille, jossa me tehtiin jotain jännää. Laura, mie ja Mulkku käytiin kristillisen street dance -ryhmän edustajien majakassa (sellanen workshop) ja oli ihan törkeen hienoo! Minihameet heilu ja raajat liikku.
Koko viikonlopun pelastajaidea tuli sit tanssimisen jälkeen. Istuttiin teatterin aulassa lattialla, kun meillä välähtää, et tehään free hugs -kyltit. Siihen tais olla innoittajana yks blondi hevimies.. Kyltit tehtiin ja kiinnitettiin tis... paitoihin ja edustettiin niillä loppuaika, tosin seuraavana aamuna tehtiin uudet kyltit. Ensin halittiin toki toisemme, mutta sit Mulkku ja mie halittiin Jalmari, tuitui. Se on ihan törkeen söpö pikkuinen! Okei, minnuu isompi jne mut silti pieni. Sitten mentiin randomin männistöläisen hevimiehen luo ja kysyttiin saadaanko halata, ja sit myö halittiin sitä.
Jaakko Löytyn ja Pekka Simojoen konsertti oli sitten. Siellä oli niin täyttä, että me ei päästy istumaan penkeille, vaan jouduttiin istumaan portaille. Mikäs siinä, kun portaat oli pehmeet ja sain makoilla Lauran jalkojen välissä nojaillen sen mahaan ja tisseihin. Siinä tuli nukuttua sitten ainakin puoli tuntia, oli maittavat unet! Sen jälkeen jaksettiinkin hillua upeasti. Käytiin kuuntelemassa vielä Mustarastasta yhessä kappelissa, siellä oli ihan jännää. Nyt ei pyöriny horisontti päässä ja en ollu kuin aineissa, kuten viime vuonna. Ihmeteltiin, kun meidän edessä istuneet männistöläiset ravas jatkuvasti poissa sieltä salista sen jälkeen, kun Jalmari oli lähteny jonnekin. Myöhemmin selvis, et siellä oli ollu jotain draamaa, tytöksi luultu poika oli itkeny ja asioita oli pitäny selvitellä. Mie veikkaan, että se oli Jalmis joka oli itkeny, se kun on tytöksi luultava pitkäletti ja se oli tänään ihan maassa, ei suostunu ees halimaan miuta ja Mulkkua, syynä se, että se ei voinu kovin hyvin tmv.
Puolilta öin me oltiin majoituskoululla, laitettiin pedit kuntoon, hoidettiin iltapuuhia ja pelattiin vähän pullonpyöritystä. Oli ihan kivaa. Sit nukuttiinkin ainakin kuusi tuntia, mikä oli ihan jees! Perjantain ja lauantain välisenä yönä nukuin kaksi tuntia...
Heti aamusta lähtien meidän FH-laput edusti, ja mie sain halin randomisti täysin tuntemattomalta tytöltä kirkon jälkeen! Oli hieman jännää, kun juttelin Mulkulle, sit yhtäkkiä huomaan et miuta halataan ja huomaan et en tunne tyyppiä. Sit tajusin lappuni ja olin vaan aww. Seuraava aww oli, kun mentiin bussiin, ja huomattiin, et Männistön bussista, joka oli vieressä, vilkutteli kaksi tyttöä meille. Mie ja Laura vilkutellaan takas, ilmeillään yms., sit mutkan kautta ruvetaan lappuilemaan, saadaan niiden Galleria-nickit ja annetaan omat. Sit hommaan liitty muut vehmeriläiset ja männistöläisiä, Annika laitto meiltä ensin niille "Kohta on teidän ikkuna ihan räässä ku luette näitä noin :D". Sit sieltä tuli "Haluutteko nähä maailman rumimman perseen?" Peukuteltiin kyllä-vastaus ja sit joku männistöläinen jätkä näytti persettään! Oli aika nätti. Sit Annika heilutteli 5e:n seteliä, ja Panu, männistöläinen kanssa, näytti myös persettään. Oli hienoa, oi kyllä!
Teatterilla miittailtiin niitä vilkuttelijoita, olivat varsin hauskoja ja suloisia. Halittiin niin monta kertaa ihmisiä, etten mie pystyny laskemaan. Miljoonasti randomia hevimiestä, joka osoittautui kylläkin tutuksi, se olikin Julkku, läski joka oli käyny Nikon seurassa Vehmerin discossa tässä joskus. Varsin jännää. Sit mie halin miun haaremin naikkosia ja niin.
Kaksi konserttia kuunneltiin, ensimmäinen veti jotain afrikkalaishenkistä gospelmusaa, nimeltään Amani. Väliajalla oli kanssa halimista, varsin paljon. Toinen esiintyjä oli Jouko Mäki-Lohiluoma ja Teppo Nuorva yhdessä. Oli ihan kiva keikka sen osalta, että kuopiolaiset oli seonnu, ja huuteli kaikkee hienoo. Julkku istu koko keikan miun ja Mulkun välissä, tuitui! Yhden valssin aikana sai mennä lavalle valssaamaan jos huvitti, ja mie, Mulkku ja Laurahan mentiin kolmestaan, kun ei saatu Julkkua jonkun pariksi. Oltiin tyylikkäitä! Ja ennen keikkaa oli sanottu, että mennään sit lavalle tanssimaan, ja miten kävikään... No oli hienoa!
Keikkojen jälkeen lähdettiin busseilla Tupokselle, jossa syötiin seisovasta pöydästä. Syönnin jälkeen tehtiin mitäpä muutakaan, kuin halittiin ihmisiä. Julkku on oikeesti suloisin ikinä, purr. Oli ihanaa, että se suostu halimaan minnuu monesti. Oli ihan törkeen ärsyttävää, että me jouduttiin mennä samalla bussilla alavalaisten ja nepalilaisten kanssa, kun oltais voitu mennä männistöläisten kanssa. Niiden porukassa oli oikeesti kaikki kivat ja ihanat tyypit, mm. vilkuttelijat, Julkku ja Jalmari. Ei sillä, et jälkimmäisin ois halunnu olla meijjän seurassa, mut kuitenkin.
Bussimatka meni lepposasti, siinä höpöteltiin, katottiin vähän madagaskaria ja mie yritin saada yhtä tyyppiä kiinni, jota ois voinu olla mahdollisuus nähdä, muttei sit onnistunu. Oli yllättävän vaikeeta saada se kiinni (piti pitkän kirosanaliudan kanssa mennä fb:n chattiin ebuddyllä miljoonasti yrittäen kun puhelin vammas) ja sit tuli jätettyä mm. aika helvetin "hieno" vastaajaviesti. Voi minnuu tyhmää ja pientä. Sit pelailtiin totuutta ja tehtävää, angstattiin Iisalmen ABC:lla pysähtyessä sitä, ettei Julkku ollu tullu bussista ulos ja niin. Kohta oltiinkin jo Kuopiossa, missä meillä alko bileet, kun jätettiin alavalaiset pois kyydistä. Höpöteltiin Lauran kanssa kaikesta jännästä jne. Oli kivaa.
Tulipas siitä pitkä, mutta sain selitettyä ainakin toivonmukaan lähes kaiken. Nyt lähden nukkumaan. En tiijjä vieläkään miten selviän, kun ei oo omia haneja joita halia jne, Nalle Puh joutuu kovaan käyttöön. Oli parasta, oikeesti. Miljoonat halit kaikille kivoille jotka oli matkassa! ♥
perjantai 5. marraskuuta 2010
Sekopäänä hulluna heilua
Marraskuun viides päivä. Huomenna lähtö Oulugospeliin aamu seitsemältä, jei! Neljä päivää nanoa takana, joista tosin vain kolmena olen kirjoittanut. Ensimmäisenä n. 3400, kolmantena päälle 2500 ja eilen vain reilut 1100. Tänään pitäis yrittää kirjoittaa tämän päivän ja viikonlopun sanat, uskon etten tule kuitenkaan onnistumaan siinä.
Jotenkin miun sosiaalinen tilanne on tällä hetkellä ristiriitainen. Normaalisti oon koneella sosiaalinen, IRL taas en. Nyt koulussa meinaa olla valinnanvaikeus sen suhteen, kenen seurassa haluaisin olla (lähinnä et oonko oman luokan tyyppien kanssa vai Runkun). Irkissä ja mesessä taas ihmiset on vaan hiljaa, jälkimmäisessä ainakin yksi ihminen, jolle haluaisin jutella, on estäny miut. Se suututtaa ja mie kyselen jatkuvasti itseltäni, että miksi se on tehny niin. En jaksa ymmärtää. Pitäs vaan ehkä tajuta, ettei se henkilö halua olla tekemisissä miun kanssa, mutkunmutkun... Niin.
Huomasin juuri, että Messengerin plussaversiolla on omat loginsa tallessa kaikista keskusteluista, joita miun puolella tietokoneessa ollaan käyty oli kuka tahansa kirjautuneena meseen sisälle. Luin äsken kahen kaverin välisiä keskusteluja, ja voi vittu toisen perseennuolemista. Aaa.
On ollu tässä pidemmän aikaa jotenkin hölmö fiilis. On hassua, kun ihmiset sanoo minnuu söpöksi, ja aattelen jopa itse, että perkele, nehän saattaa olla jollain tasolla oikeessa. Onko se itserakkautta, jos joskus kokee, että voiskin olla ihan kelvollinen? Mie ainakin toivon ettei, kun en jaksa sitä jatkuvaa itsesääliä ja huonoa itsetuntoa ja kaikkee mahdollista. Nyt oon jaksanu taas olla miettimättä vaatteita valitessa sitä "mitä ihmiset nyt sannoo kun miun pohkeet näyttää tässä asukokonaisuudessa näin isoilta?!" jne. Se ei oikeesti auta.
Vaatekriiseilen. Pakkaaminen ei onnistu, kun en tiijjä miltä haluun näyttää ja tuntuu, ettei oo mitään mitä laittaa päälle. Äää.
Tää oli aika turha ja random postaus, mut pitää rikkoa jää ja jatkossa sit tuottaa vähän laadukkaampaa tekstiä useammin.
PS. Ylppö, Zen Café, Maj Karma, 2 Times Terror ja kaikki kiva iskee taas ihan vitun lujaa.
Jotenkin miun sosiaalinen tilanne on tällä hetkellä ristiriitainen. Normaalisti oon koneella sosiaalinen, IRL taas en. Nyt koulussa meinaa olla valinnanvaikeus sen suhteen, kenen seurassa haluaisin olla (lähinnä et oonko oman luokan tyyppien kanssa vai Runkun). Irkissä ja mesessä taas ihmiset on vaan hiljaa, jälkimmäisessä ainakin yksi ihminen, jolle haluaisin jutella, on estäny miut. Se suututtaa ja mie kyselen jatkuvasti itseltäni, että miksi se on tehny niin. En jaksa ymmärtää. Pitäs vaan ehkä tajuta, ettei se henkilö halua olla tekemisissä miun kanssa, mutkunmutkun... Niin.
Huomasin juuri, että Messengerin plussaversiolla on omat loginsa tallessa kaikista keskusteluista, joita miun puolella tietokoneessa ollaan käyty oli kuka tahansa kirjautuneena meseen sisälle. Luin äsken kahen kaverin välisiä keskusteluja, ja voi vittu toisen perseennuolemista. Aaa.
On ollu tässä pidemmän aikaa jotenkin hölmö fiilis. On hassua, kun ihmiset sanoo minnuu söpöksi, ja aattelen jopa itse, että perkele, nehän saattaa olla jollain tasolla oikeessa. Onko se itserakkautta, jos joskus kokee, että voiskin olla ihan kelvollinen? Mie ainakin toivon ettei, kun en jaksa sitä jatkuvaa itsesääliä ja huonoa itsetuntoa ja kaikkee mahdollista. Nyt oon jaksanu taas olla miettimättä vaatteita valitessa sitä "mitä ihmiset nyt sannoo kun miun pohkeet näyttää tässä asukokonaisuudessa näin isoilta?!" jne. Se ei oikeesti auta.
Vaatekriiseilen. Pakkaaminen ei onnistu, kun en tiijjä miltä haluun näyttää ja tuntuu, ettei oo mitään mitä laittaa päälle. Äää.
Tää oli aika turha ja random postaus, mut pitää rikkoa jää ja jatkossa sit tuottaa vähän laadukkaampaa tekstiä useammin.
PS. Ylppö, Zen Café, Maj Karma, 2 Times Terror ja kaikki kiva iskee taas ihan vitun lujaa.
maanantai 11. lokakuuta 2010
Millanen päivä sulla on huomen?
Miulla on lomapäivä! Johonkin päivään asti lomaillaan meijjän lomaosakkeella. Asteen Normipäivä on soinut ärsyttävästi päässä kiitos Summerin, joka tuli eilen ja tänään. Minnuu rupes hymyilyttämään, kun eilen Gallerian Turmion Kätilöt -ryhmässä joku mainitsi et "eikös negatiivinen plus negatiivinen oo positiivinen?", kun puhui ihmisten kanssa miten paikka X on perseestä, mutta sentään hän on siellä. Rupesin miettimään sitten tuota kavereiden osuutena. Jos mie oon vittuuntunu, ja kaveri on vittuuntunu, eli ollaan negatiivisia, meijjän jutut on sit ainakin vähän päästä positiivisia kuten fiiliskin. Tai ainakin se vitutus on positiivisempaa kun ei ole ainoo joka tuntee niin tai saa tukea tai jotain. Mut taas jos mie ja joku kaveri, ei siis ystävä, ollaan toistemme seurassa ja toinen on vittuuntunut, niin kyllä kummankin fiilis on entistä vittuuntuneempi, eli negatiivinen. Sitä positiivistakin alkaa yleensä siis vituttaa, ja negatiivista vituttaa enemmän kun toinen yrittää väkisin piristää. Ystävien kanssa on eri asia, kun ne yleensä onnistuu piristämään oloa niin ettei vituta enää. En oikein tiedä mitä järkeä tossa miun mietinnässä oli, mutta se tuntui jotenkin järkevältä. En oikein tiedä.
Kohta olen toisen hammaslapasen puolessa välissä, jei! Saan ne varmaan valmiiksi viimeistään torstaina, jonka jälkeen pitää kuvata ne, kuten Rikkipää-pipokin, ja laittaa kuvatusta tänne, Stam1na-foorumille ja ehkä facebookiin. Ainakin kahteen ensimmäiseen. Niistä tulee niin hienot!
Ei miulla oikein ole asiaa. Tuo neg. + neg. = pos. ajatus vaan piti tuoda julki ja miun mietinnät siitä.
PS. Mie saan oman mobiililaajakaistaliittymän! Pitää selvittää pystyykö sen avulla surrata kännyllä netissä ilman ylimääräisiä maksuja.
Kohta olen toisen hammaslapasen puolessa välissä, jei! Saan ne varmaan valmiiksi viimeistään torstaina, jonka jälkeen pitää kuvata ne, kuten Rikkipää-pipokin, ja laittaa kuvatusta tänne, Stam1na-foorumille ja ehkä facebookiin. Ainakin kahteen ensimmäiseen. Niistä tulee niin hienot!
Ei miulla oikein ole asiaa. Tuo neg. + neg. = pos. ajatus vaan piti tuoda julki ja miun mietinnät siitä.
PS. Mie saan oman mobiililaajakaistaliittymän! Pitää selvittää pystyykö sen avulla surrata kännyllä netissä ilman ylimääräisiä maksuja.
tiistai 5. lokakuuta 2010
Psychopath's lair
Koska miulla ei oo ollu pitkään aikaan mitään kunnollista asiaa, josta turinoida täällä, mie päätän tunkea teille runojani! Tai oikeastaan nää on lyriikoita, sävel ja kaikki muu on vielä ihan hukassa. Kommentoikaa tai älkää. Aion aktivoitua höpisemisen osalta, nyt on ollu vähän köyhää...
Ensin tulee Mustavalkoista. Tän kirjoitin nupin naksahduksen tuloksena koululla aurinkoisen päivän välituntina linnunpesässä istuen. Runkku onkin jo lukenu tän. Tää jotain outoa progeilusysteemiä, emmie tiijjä. Noi naksahduksien tulokset on välillä jänniä.
En ole korulauseiden laulaja; valheiden piilotettujen kertoja
Haluan todesta, synkästä kertoa
En satuilla sanoilla utuisilla
Jotka valheen verkkoa mieliimme kutoo
Mikä täällä on enää totta
Vai onko yhtään mikään?
Valheita, juoruja kertoo jo lapsenkin suu
Elämmekö todessa vai näemmekö unta?
Unen ja todellisuuden raja hämärtyy
En suostu laulamaan rakkaudesta
Illuusiosta johon uskomme
Muistamme vain kauniit hetket
Näemme kuvasta vain puolet
Tunteemme maailman mustavalkoiseksi muuttaa
Värit pois haihtuu, jää jäljelle ilo ja suru
Kaikki ääripäistä muodostuu
Entä jos asialla ei olekaan vastakohtaa?
Tämä syntyi, kun kuuntelin Antti Hyyrysen ja Palefacen haastattelua Yle Areenasta. Miehet pohtivat kantaaottavaa musiikkia ja muuta sellaista. Inspiroiduin valtavasti, laitoin Pariisin kevättä soimaan ja rupesin kirjoittamaan. Ehkä _lievät_ Stam1na-vaikutteet huomaa? Joten Hukumme paskaan. (Nää nimet on vaan jotain randomeita lyriikantallenusnimiä)
864 päivää aikaa muuttaa kaikki
Kääntää maailmankaikkeuden suunta päinvastoin
Kasvattaa uudelleen sademetsät
Puhdistaa maailma omasta paskastamme
Kello käy, muutosta ei näy
Suuret vallanpyörät vain kiihdyttää tahtiaan
Tuhonpäivä lähestyy
Ihmiset omaan tyhmyytensä tuhoutuu
Materia ja valta; ne ihmisyytemme määrittää
Kauniita kuoria vailla sisusta
Olemmeko tosiaan sellaisia?
Ahnehdimme vain lisää ja lisää
Puremme itse ruokkivaa kättä
Myrkytämme itsemme rahaa saadaksemme
Halveksimme puhdasta, kaunista, aitoa
Ne koitamme keinotekoisella korjata
Itsemme väkisin haluamme hengissä pitää
Taistella väistämätöntä vastaan
Kuvitella kaiken olevan täällä meitä varten
Todellisuus on hämärtynyt
Elämme itse luomassamme kuplassa
Katsomme eteenpäin näkemättä mitään
Kuuloaisti huomiotta jätetään
Aistitaan sitä mitä halutaan
Eletään elämää joka mielestämme on hyvää
Tää tuli Bloodbathia kuunnellessa mr. Iisalmen vituttaessa. Halusin kokeilla rytmittää tekstiä vähän erikoisemmin, samaan tapaan kuin joissakin Stam1nan biiseissä. Haluan lobotomian.
Keskittymistä haittaa, hermoja raastaa
Saa karjumaan raivosta
Tunteita on vaikea ilmaista
Saada aikaan järkeviä sanoja, lauseita
En pysty maalata, kirjoittaa, soittaa
Olen värien sekamelskaa
Palapelin paloja, sekaisin lattialla
Kuva ei muodostu, vääristyy
Ajatus, katkeaa kulku hermoradoilla
Olen kuin aurinko, räjähdän
Palasiksi, en hajoa
Vetovoima pitää kasassa vaikken
Sitä halua
Haluan lobotomian, kuriin saada
Mieleni, ajatukseni, tunteeni
Olla tuntematta raivoa, intohimoa
Surffata laineilla rauhan, uida
Virran mukana siitä poikkeamatta
Suuni huutoon väännän, mutten
Saa ulos ääntä; sanaakaan
Tää on joku random kesällä tehty, ilmeisesti joku meikän "teenpä punkkia, perkele" -fiiliksen tuotos. Vaikken punkkia kuuntelekaan. Nosta se perkeleen roskasi maasta
Nosta se perkeleen roskasi maasta
Senkin perkeleen roskaajasaasta
Luontoäiti haudassaan kääntyy
Kun näkee miten maailma vääntyy
Omien jätteidemme alle
Me emme tätä maata omista
Meillä ei ole oikeutta tuhota
Systeemiä loistavaa
Tänne tarvittaisiin jumalaa
Paikat pistämään järjestykseen
Ihmiset ruotuun
Kierrätä, ekoile, niin v*t*u tee
Muuten jäljelle jää vain
Kasa roskaa, omaa paskaa
Niiden alle maailma hautautuu
Tuonelan rannoille ihmiset rantautuu
Sinulla ei ole oikeutta
Leikkiä maailman valtiasta
Kuvittelet olevasi niin vitun tärkeä, jopa jumala
Totuuden tajuat tilasi ollessa humala
Ihmiskunta tuhoutuu
Omaan paskaansa hukkuu
Näin emme enää voi elää
Meidät on tuomittu tuhoon
Ensin tulee Mustavalkoista. Tän kirjoitin nupin naksahduksen tuloksena koululla aurinkoisen päivän välituntina linnunpesässä istuen. Runkku onkin jo lukenu tän. Tää jotain outoa progeilusysteemiä, emmie tiijjä. Noi naksahduksien tulokset on välillä jänniä.
En ole korulauseiden laulaja; valheiden piilotettujen kertoja
Haluan todesta, synkästä kertoa
En satuilla sanoilla utuisilla
Jotka valheen verkkoa mieliimme kutoo
Mikä täällä on enää totta
Vai onko yhtään mikään?
Valheita, juoruja kertoo jo lapsenkin suu
Elämmekö todessa vai näemmekö unta?
Unen ja todellisuuden raja hämärtyy
En suostu laulamaan rakkaudesta
Illuusiosta johon uskomme
Muistamme vain kauniit hetket
Näemme kuvasta vain puolet
Tunteemme maailman mustavalkoiseksi muuttaa
Värit pois haihtuu, jää jäljelle ilo ja suru
Kaikki ääripäistä muodostuu
Entä jos asialla ei olekaan vastakohtaa?
Tämä syntyi, kun kuuntelin Antti Hyyrysen ja Palefacen haastattelua Yle Areenasta. Miehet pohtivat kantaaottavaa musiikkia ja muuta sellaista. Inspiroiduin valtavasti, laitoin Pariisin kevättä soimaan ja rupesin kirjoittamaan. Ehkä _lievät_ Stam1na-vaikutteet huomaa? Joten Hukumme paskaan. (Nää nimet on vaan jotain randomeita lyriikantallenusnimiä)
864 päivää aikaa muuttaa kaikki
Kääntää maailmankaikkeuden suunta päinvastoin
Kasvattaa uudelleen sademetsät
Puhdistaa maailma omasta paskastamme
Kello käy, muutosta ei näy
Suuret vallanpyörät vain kiihdyttää tahtiaan
Tuhonpäivä lähestyy
Ihmiset omaan tyhmyytensä tuhoutuu
Materia ja valta; ne ihmisyytemme määrittää
Kauniita kuoria vailla sisusta
Olemmeko tosiaan sellaisia?
Ahnehdimme vain lisää ja lisää
Puremme itse ruokkivaa kättä
Myrkytämme itsemme rahaa saadaksemme
Halveksimme puhdasta, kaunista, aitoa
Ne koitamme keinotekoisella korjata
Itsemme väkisin haluamme hengissä pitää
Taistella väistämätöntä vastaan
Kuvitella kaiken olevan täällä meitä varten
Todellisuus on hämärtynyt
Elämme itse luomassamme kuplassa
Katsomme eteenpäin näkemättä mitään
Kuuloaisti huomiotta jätetään
Aistitaan sitä mitä halutaan
Eletään elämää joka mielestämme on hyvää
Tää tuli Bloodbathia kuunnellessa mr. Iisalmen vituttaessa. Halusin kokeilla rytmittää tekstiä vähän erikoisemmin, samaan tapaan kuin joissakin Stam1nan biiseissä. Haluan lobotomian.
Keskittymistä haittaa, hermoja raastaa
Saa karjumaan raivosta
Tunteita on vaikea ilmaista
Saada aikaan järkeviä sanoja, lauseita
En pysty maalata, kirjoittaa, soittaa
Olen värien sekamelskaa
Palapelin paloja, sekaisin lattialla
Kuva ei muodostu, vääristyy
Ajatus, katkeaa kulku hermoradoilla
Olen kuin aurinko, räjähdän
Palasiksi, en hajoa
Vetovoima pitää kasassa vaikken
Sitä halua
Haluan lobotomian, kuriin saada
Mieleni, ajatukseni, tunteeni
Olla tuntematta raivoa, intohimoa
Surffata laineilla rauhan, uida
Virran mukana siitä poikkeamatta
Suuni huutoon väännän, mutten
Saa ulos ääntä; sanaakaan
Tää on joku random kesällä tehty, ilmeisesti joku meikän "teenpä punkkia, perkele" -fiiliksen tuotos. Vaikken punkkia kuuntelekaan. Nosta se perkeleen roskasi maasta
Nosta se perkeleen roskasi maasta
Senkin perkeleen roskaajasaasta
Luontoäiti haudassaan kääntyy
Kun näkee miten maailma vääntyy
Omien jätteidemme alle
Me emme tätä maata omista
Meillä ei ole oikeutta tuhota
Systeemiä loistavaa
Tänne tarvittaisiin jumalaa
Paikat pistämään järjestykseen
Ihmiset ruotuun
Kierrätä, ekoile, niin v*t*u tee
Muuten jäljelle jää vain
Kasa roskaa, omaa paskaa
Niiden alle maailma hautautuu
Tuonelan rannoille ihmiset rantautuu
Sinulla ei ole oikeutta
Leikkiä maailman valtiasta
Kuvittelet olevasi niin vitun tärkeä, jopa jumala
Totuuden tajuat tilasi ollessa humala
Ihmiskunta tuhoutuu
Omaan paskaansa hukkuu
Näin emme enää voi elää
Meidät on tuomittu tuhoon
perjantai 17. syyskuuta 2010
Ja taas me kaadutaan ja kaadutaan ja niin
Aika tuntuu jumittuneen paikalleen. Eilen tuli kolmas viikko kipeenä täyteen. Fiilis on sama, vitutuksen aiheet on samat, mie tunnun leijuvan jossain tyhjyydessä. Koulussa käyn, ihmiset on siellä samoja, jutut vähän vaihtelee, toisina päivinä on hauskempaa ja niin. Kotona mie koomaan koneen äärellä, neulon, syön. Kaikki tuntuu jotenkin jumittuneen, vaikka aika kuitenkin liikkuu eteenpäin. Se tapahtuu kylläkin aiempaa hitaammin. Tai ainakin tuntuu siltä.
Musiikin suhteen oon jumittunu sarakkeelle Pariisin Kevät - Eminem - joku random. Jotenkin tuntuu, että nyt on aika päästä johonkin uuteen minuuden muotoon. En tiijjä. Tai sit mie palaan takasin siihen luuseri!-Neaan, joka on ruma, läski rillipää. Laitoin maanantaina ensimmäistä kertaa viiteen kuukauteen koulussa lasit päähän. Näytän tyhmemmältä ja ärsyttävämmältä ne päässä, mutta... Niin. En tiijjä. Ehkä se on suojamuuri; älkää edes yrittäkö tulla lähelle, oonhan se ruma ja ärsyttävä hikke, joka vaan jauhaa kaikista paskaa. Haluaisin mennä kouluun vaan jossain suuressa jätesäkissä, piiloutua ihmisiltä säkkiin ilman että kukaan näkee miuta.
Tässä on tullu mietittyä viime viikkojen aikana paljon yksin- ja yhdessäoloa. Välillä tulee mietittyä, että kun välillä jo pelkän itsensäkin kanssa on niin vitun vaikeeta, että miten mie voisin jaksaa vielä jotain toista ihmistä tähän päälle? Luultavasti kyllä helposti. Kellun tässäkin asiassa vähän tyhjän päällä - mie oon vaan yksin. Ois niin ihanaa jos ois joku josta tykätä ja se tykkäis kans miusta. Joidenkin ihmisten touhuja kattoessa tulee vaan sellainen olo, että on parempi, että on vaan mie. Tosin uskon ja toivon, että mie en pystys samanlaiseen peliin kuin jotkut. Se on raskasta myös ulkopuolisille seurata tilannetta, josta ei pidä yhtään ja ihmiset toimii jotenkin vain... niin väärin.
Tiistaina on koelaulu Pocahontas-musikaaliin. Mie en tiijjä yhtään mitä vittua aion laulaa. Alkaa tulla kiire. Oon niin huono.
Musiikin suhteen oon jumittunu sarakkeelle Pariisin Kevät - Eminem - joku random. Jotenkin tuntuu, että nyt on aika päästä johonkin uuteen minuuden muotoon. En tiijjä. Tai sit mie palaan takasin siihen luuseri!-Neaan, joka on ruma, läski rillipää. Laitoin maanantaina ensimmäistä kertaa viiteen kuukauteen koulussa lasit päähän. Näytän tyhmemmältä ja ärsyttävämmältä ne päässä, mutta... Niin. En tiijjä. Ehkä se on suojamuuri; älkää edes yrittäkö tulla lähelle, oonhan se ruma ja ärsyttävä hikke, joka vaan jauhaa kaikista paskaa. Haluaisin mennä kouluun vaan jossain suuressa jätesäkissä, piiloutua ihmisiltä säkkiin ilman että kukaan näkee miuta.
Tässä on tullu mietittyä viime viikkojen aikana paljon yksin- ja yhdessäoloa. Välillä tulee mietittyä, että kun välillä jo pelkän itsensäkin kanssa on niin vitun vaikeeta, että miten mie voisin jaksaa vielä jotain toista ihmistä tähän päälle? Luultavasti kyllä helposti. Kellun tässäkin asiassa vähän tyhjän päällä - mie oon vaan yksin. Ois niin ihanaa jos ois joku josta tykätä ja se tykkäis kans miusta. Joidenkin ihmisten touhuja kattoessa tulee vaan sellainen olo, että on parempi, että on vaan mie. Tosin uskon ja toivon, että mie en pystys samanlaiseen peliin kuin jotkut. Se on raskasta myös ulkopuolisille seurata tilannetta, josta ei pidä yhtään ja ihmiset toimii jotenkin vain... niin väärin.
Tiistaina on koelaulu Pocahontas-musikaaliin. Mie en tiijjä yhtään mitä vittua aion laulaa. Alkaa tulla kiire. Oon niin huono.
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
Hei hei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä
Eilen oli jännä päivä. Lähdin jo vaille kymmenen Lauran kanssa Siilinjärvelle, missä käytiin pyörimässä kaupoilla ennen Kuopioon menoa. Mentiin City Pörssiin ja päädyttiin pyörimään siellä kaksi tuntia... Tai vajaa, välissä käytiin vähän ulkona venaamassa ja Pazzossa kuolaamassa kenkiä. Kirpparilta lähtikin mukaan ihana hippihame, villakangashame, punainen pilkkupaita, punainen vakosamettitakki ja yksi musta hame tuunaamista varten. Muokkaan siitä jonkinnäköisen söpön kynähameen, sellasta miulla ei nimittäin vielä oo.
Eilisilta oli jotenkin jännä. Minuutit tuntui tunneilta, ja aika meni hirveän hitaasti. Myös ihmiset tuntui käyneen vähän hitaalla, ainakin totessa. Sekin oli jotenkin hassua; me ei pelattu jotenkin samalla tavalla kuin normaalisti. Olin nukahtanu yöllä jotenkin hassusti väsymykseen, miulta oli jääny kaikki koneelle auki ja olin vaan sipannu. Luultavasti jotenkin jännästi vielä omaan sänkyyni, kun heräsin sieltä aamulla.
Nyt on jotenkin niin sunnuntaifiilis. Taustalla soi kaikkea vähän kevyempää fiilistelymusaa, mie neulon boleroa ja suunnittelen talven ihania ja pehmeitä neuleita, mietin vähän ihmisiä ja kaikkea sellaista. Menee hermot kipeenä olemiseen (sain siskolta vanhan taudin jämien päälle uuden taudin) ja niin. Odotan innolla sitä, että pääsen jumppaamaan. Haluan saada taas sen ihanan fiiliksen, joka tulee kun on rääkänny itsensä jumpalla/zumballa/jollakin hengästyneeksi ja tajuaa, että hei, kun mie teen näin, mahdun taas jonkin ajan päästä housuihin joita en oo käyttäny kolmeen vuoteen.
Eilisilta oli jotenkin jännä. Minuutit tuntui tunneilta, ja aika meni hirveän hitaasti. Myös ihmiset tuntui käyneen vähän hitaalla, ainakin totessa. Sekin oli jotenkin hassua; me ei pelattu jotenkin samalla tavalla kuin normaalisti. Olin nukahtanu yöllä jotenkin hassusti väsymykseen, miulta oli jääny kaikki koneelle auki ja olin vaan sipannu. Luultavasti jotenkin jännästi vielä omaan sänkyyni, kun heräsin sieltä aamulla.
Nyt on jotenkin niin sunnuntaifiilis. Taustalla soi kaikkea vähän kevyempää fiilistelymusaa, mie neulon boleroa ja suunnittelen talven ihania ja pehmeitä neuleita, mietin vähän ihmisiä ja kaikkea sellaista. Menee hermot kipeenä olemiseen (sain siskolta vanhan taudin jämien päälle uuden taudin) ja niin. Odotan innolla sitä, että pääsen jumppaamaan. Haluan saada taas sen ihanan fiiliksen, joka tulee kun on rääkänny itsensä jumpalla/zumballa/jollakin hengästyneeksi ja tajuaa, että hei, kun mie teen näin, mahdun taas jonkin ajan päästä housuihin joita en oo käyttäny kolmeen vuoteen.
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Cold
Huomenna alkaa soittotunnit ja kuoro. Miun haitarinsoitonopettajan mies on Shade Empiren basisti. Jännittää! Toivon etten soita päin honkia tai oo mitenkään hirveen fail, kun joudun kuitenkin ainakin sen puoli vuotta käydä tuolla tunneilla. Luultavasti tietty keväänkin ja ensi vuodenkin.
Mie oon ollu näin heti alusta alkaen huono oppilas itseopiskelun suhteen. Musiikin teoria 2/3 pitäs opetella tässä kevääseen mennessä, ja päätin että luen joka tiistai ensin yhden kappaleen asiat läpi, kokeilen säveltapailujuttuja ja perjantaina käyn asian vielä uudestaan läpi, ettei se mene ihan ohi korvien. No, ensimmäisellä viikolla mie jopa tein näin, mutta heti siitä lähtien on jääny toi opiskelu. Pitää koettaa ryhdistäytyä, nyt kun alan olla vähän terveempi ja harrastuksetkin alkaa. Tarvittisin kalenterin, johon vois merkata kaikki miun hurjat menot.
Koulussa on ehkä tyhmintä ikinä. Miun luokka on niin perseestä, lukujärjestys on vittumainen (keskiviikosta perjantaihin pelkkiä kirja-aineita) ja niin. Ysin leirikoulun kohde on mitä todennäköisimmin Krakova. Se kuulostaa ihan kivalta paikalta, toivottavasti saadaan tienattua rahat matkaa varten ja saadaan homma onnistumaan. Tosin Lontoo ois ollu miusta paaaljon ihanampi paikka, mutta en valita.
Miun sosiaalinen elämä on jotenkin jännästi kuollu. Tai emmie tiijjä, siltä tuntuu. Oli ihanaa jutella piitkään Lauran kanssa maanantaina, vaikka miulla ajatukset vilisi päässä jotenkin niin paljon, että tuntui, etten mie saa mistään otetta ja puhuin jotain ihan outoa ja varmaan samoja asioita miljoonasti. Mietittiin vähän tulevaa mökkiviikonloppua ja kaikkea sellasta. Pitäs saada kerrottua äitille asiasta, lupasin sanoa maanantaina, mutta tulin vasta myöhään kotiin, sit piti sanoa eilen, mutta äiti ei ollu kotona, tänäänkin se oli poissa, ja isä on ollu aina paikalla. Sen kuullen en puhu asiasta, todellakaan. Toivon vaan ettei se mökkimiitinkin nyt peruunnu, sitä on kuitenkin odotettu jo noin kaksi kuukautta, ja haluan nähdä otuksia kunnolla ja viettää upeaa aikaa!
Sain tänään neulottua leijonankeltaiset, kyynerpäähän pitkät hanskat vihdoin valmiiksi. Nyt voi keskittyä rauhassa kaiken uuden miettimiseen.
Miun pitäs oikeesti opetella nukkumaan ajoissa. Hajoon kohta taas univelkoihin; ne kuuden-seitsemän tunnin yöunet viitenä yönä viikossa ei oo kivat. Viikonloppuisin saattaa saldo olla vielä huonompi.
Mie oon ollu näin heti alusta alkaen huono oppilas itseopiskelun suhteen. Musiikin teoria 2/3 pitäs opetella tässä kevääseen mennessä, ja päätin että luen joka tiistai ensin yhden kappaleen asiat läpi, kokeilen säveltapailujuttuja ja perjantaina käyn asian vielä uudestaan läpi, ettei se mene ihan ohi korvien. No, ensimmäisellä viikolla mie jopa tein näin, mutta heti siitä lähtien on jääny toi opiskelu. Pitää koettaa ryhdistäytyä, nyt kun alan olla vähän terveempi ja harrastuksetkin alkaa. Tarvittisin kalenterin, johon vois merkata kaikki miun hurjat menot.
Koulussa on ehkä tyhmintä ikinä. Miun luokka on niin perseestä, lukujärjestys on vittumainen (keskiviikosta perjantaihin pelkkiä kirja-aineita) ja niin. Ysin leirikoulun kohde on mitä todennäköisimmin Krakova. Se kuulostaa ihan kivalta paikalta, toivottavasti saadaan tienattua rahat matkaa varten ja saadaan homma onnistumaan. Tosin Lontoo ois ollu miusta paaaljon ihanampi paikka, mutta en valita.
Miun sosiaalinen elämä on jotenkin jännästi kuollu. Tai emmie tiijjä, siltä tuntuu. Oli ihanaa jutella piitkään Lauran kanssa maanantaina, vaikka miulla ajatukset vilisi päässä jotenkin niin paljon, että tuntui, etten mie saa mistään otetta ja puhuin jotain ihan outoa ja varmaan samoja asioita miljoonasti. Mietittiin vähän tulevaa mökkiviikonloppua ja kaikkea sellasta. Pitäs saada kerrottua äitille asiasta, lupasin sanoa maanantaina, mutta tulin vasta myöhään kotiin, sit piti sanoa eilen, mutta äiti ei ollu kotona, tänäänkin se oli poissa, ja isä on ollu aina paikalla. Sen kuullen en puhu asiasta, todellakaan. Toivon vaan ettei se mökkimiitinkin nyt peruunnu, sitä on kuitenkin odotettu jo noin kaksi kuukautta, ja haluan nähdä otuksia kunnolla ja viettää upeaa aikaa!
Sain tänään neulottua leijonankeltaiset, kyynerpäähän pitkät hanskat vihdoin valmiiksi. Nyt voi keskittyä rauhassa kaiken uuden miettimiseen.
Miun pitäs oikeesti opetella nukkumaan ajoissa. Hajoon kohta taas univelkoihin; ne kuuden-seitsemän tunnin yöunet viitenä yönä viikossa ei oo kivat. Viikonloppuisin saattaa saldo olla vielä huonompi.
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
Minä kylvän epätoivon siemeniä
Olin yötä Jossulla. Kuunneltiin paaaljon Eminemiä, sit jotain randomia popitusta/discomusaa, katottiin leffoja (8 mile, Ystävänpäivä, Painajainen perheessä, American Pie 5 Naked Mile, sit lisäks BB:tä, Simpsoneita ja kaikkee) ja hölötettiin. Oli kivaa.
Mie haluan oman halittavan turriaisen. Tää läheisyydenkaipuu tekee hulluksi, vituttaa kun ei uskalla tehdä mitään eikä edes yrittää saada asioita mukaville urille ihmisten kanssa. Sitä ei auta se, että about viisi miljoonaa ihmistä yrittää parittaa minnuu samalle henkilölle, mutten mie uskalla ees jutella sille. Tai uskaltaisin, mutta asiat on aina niin vitun vaikeita.
Äiti on ruvennu ilmeisesti tykkäämään miun kuuntelemasta musasta, se on joutunu kuunnella sitä aina pelatessaa FarmVillee ja Cafe Worldia miun koneella. Nyt sitä harmitti, kun laitoin musan pois kun se tuli. Taustalla soi silloin Mustan kuun lapsien Morfiinisiivet, enkä yhtään ihmettele että äitikin piti siitä.
Mie joudun jatkossa kirjotella yhdessä Sonjan kanssa aamunavauksia. Vähän huolettaa, kun pitää valita aiheetkin itse. Luultavasti ainakin mie tulen kertoilemaan jotakin sateenkaariväestä. Pitää sivistää peräkylän homofobisia ihmisiä.
En ymmärrä miks mie kuuntelen jatkuvasti Taylor Swiftiä ainakin ajatuksissani. Tai tiedän, mutten halua tietää. Muutama muukin biisi menee samalle syylle kuuntelun osalta. Muuten soi Pariisin Kevät, Eminem, yksi lista joka sisältää metallia. Luulin yhdessä vaiheessa, että tarpeellisella määrällä mättömetallia saa miehet mielestä, muttei se onnistu. Pitää vain yrittää selvittää asioita ja suhtautumisia, ja paskat. Mie en saa kuitenkaan aikaseksi mitään. Ois jotenkin tyypillistä. Sit kun saan vihdoin sanottua jotakin, vastaus on juuri se mitä en haluaisi, ja makaan sängynpohjalla ikuisuuden vänisten miten ihmiset on vittumaisia.
Mie haluan oman halittavan turriaisen. Tää läheisyydenkaipuu tekee hulluksi, vituttaa kun ei uskalla tehdä mitään eikä edes yrittää saada asioita mukaville urille ihmisten kanssa. Sitä ei auta se, että about viisi miljoonaa ihmistä yrittää parittaa minnuu samalle henkilölle, mutten mie uskalla ees jutella sille. Tai uskaltaisin, mutta asiat on aina niin vitun vaikeita.
Äiti on ruvennu ilmeisesti tykkäämään miun kuuntelemasta musasta, se on joutunu kuunnella sitä aina pelatessaa FarmVillee ja Cafe Worldia miun koneella. Nyt sitä harmitti, kun laitoin musan pois kun se tuli. Taustalla soi silloin Mustan kuun lapsien Morfiinisiivet, enkä yhtään ihmettele että äitikin piti siitä.
Mie joudun jatkossa kirjotella yhdessä Sonjan kanssa aamunavauksia. Vähän huolettaa, kun pitää valita aiheetkin itse. Luultavasti ainakin mie tulen kertoilemaan jotakin sateenkaariväestä. Pitää sivistää peräkylän homofobisia ihmisiä.
En ymmärrä miks mie kuuntelen jatkuvasti Taylor Swiftiä ainakin ajatuksissani. Tai tiedän, mutten halua tietää. Muutama muukin biisi menee samalle syylle kuuntelun osalta. Muuten soi Pariisin Kevät, Eminem, yksi lista joka sisältää metallia. Luulin yhdessä vaiheessa, että tarpeellisella määrällä mättömetallia saa miehet mielestä, muttei se onnistu. Pitää vain yrittää selvittää asioita ja suhtautumisia, ja paskat. Mie en saa kuitenkaan aikaseksi mitään. Ois jotenkin tyypillistä. Sit kun saan vihdoin sanottua jotakin, vastaus on juuri se mitä en haluaisi, ja makaan sängynpohjalla ikuisuuden vänisten miten ihmiset on vittumaisia.
tiistai 31. elokuuta 2010
You are the best thing
Miulla on taas varsin random aww surur -olo. Nyt tosin löysin uuden nimityksen tälle ällösöpölle hihi-ololle. Tää on Taylor Swift -olo. Näitä on tullu tässä viimeisen puolen vuoden aikana välillä enemmän, välillä vähemmän.
Huomenna on koulukuvausta, enkun sanakoetta, hissan koetta ja discoa. Yritän selvitä päivästä hengissä. Discossa tulee toivon mukaan olemaan hauskaa, vaikka siellä onkin vain paikallisia maalaisjuntteja, mutta mie ja Emma pidetään hauskaa jossei muuten niin kahdestaan. Hitaiden aikana saa taas istua penkillä ja fiilistellä laulaen mukana.
Miulla ei oikeestaan oo mitään asiaa. Ei kummempia ajatuksia. Koululla miun nupissa naksahti taas, ja rustasin johonkin progebiisiin lyriikat. Niiden hyvyyttä tai huonoutta en osaa vielä arvioida. Ne soi päässä A.W. Yrjänän äänellä.
Huomenna on koulukuvausta, enkun sanakoetta, hissan koetta ja discoa. Yritän selvitä päivästä hengissä. Discossa tulee toivon mukaan olemaan hauskaa, vaikka siellä onkin vain paikallisia maalaisjuntteja, mutta mie ja Emma pidetään hauskaa jossei muuten niin kahdestaan. Hitaiden aikana saa taas istua penkillä ja fiilistellä laulaen mukana.
Miulla ei oikeestaan oo mitään asiaa. Ei kummempia ajatuksia. Koululla miun nupissa naksahti taas, ja rustasin johonkin progebiisiin lyriikat. Niiden hyvyyttä tai huonoutta en osaa vielä arvioida. Ne soi päässä A.W. Yrjänän äänellä.
tiistai 24. elokuuta 2010
We will rise
Tänään oli koulua. Aamu alkoi ekan tunnin kestäneellä aamunavauksella, jossa kerrottiin KiVa koulu -projektista, johon meijjänkin koulu osallistuu. Eli siis koitetaan saada kiusaaminen loppumaan jne.
Toinen tunti oli liikuntaa, kuten ensimmäisenkin olisi pitänyt olla. Hölkkäsin vajaan kilometrin, eikä polvi kipeytynyt sillon eikä jälkeenpäinkään. Ope (joka on miun luokanvalvoja, opo ja kotsan ope) kerto vähän tulevasta syksystä ja sit juteltiin, et onko ihmisillä mitään rajoitteita liikkumisen suhteen. Mie mainitsin polven, tuli juteltua siitä aina välillä ja sovittua, että mie pääsen juoksu/hyppy-painotteisilla tunneilla sit syksymmällä kuntosalille, jos se on vapaa. Pitää kyllä kattoo miten tuon polven kanssa menee. Toisaalta vois olla hyvä, jos tää vuosi vielä olisi sellainen kunnonkohotus- ja jalanvahvistusvuosi. Keväällä sain aloitettua projektia jo vähän, ja kesällä pyöräillen korjailin polvea ja se on nyt jo paljon paremmassa kunnossa. Onhan tässä painoakin lähteny melkein 7kg ja vyötäröstä senttejä yli kymmenen. Pitää yrittää ylläpitää näitä ja kuroa kohti parempia tuloksia jumpalla, pyöräilyllä, mahdollisella hölkkäämisellä ja zumballa, joka alkaa lauantaina. Meen sinne äidin kanssa.
Miun haitarinsoitonopettaja vaihtuu. Entinen, joka oli paras näin btw, muutti Rovaniemelle. Nyt sen tilalle tulee jonkun Shade Empiren soittajan vaimoke. Toivon että se on hyvä. Haitarin ja zumban lisäks mie harrastan kuoroa nyt taas uudelleen. Niiden päälle tulee vielä sit Pocahontas-harjoitukset, jos pääsen mukaan. (Oon siis hakemassa Kuopiossa tekeillä olevaan lastenmusikaali Pocahontakseen, tavoitteena päästä pesukarhuksi! No ei, mut mukaan kuitenkin.)
Piirtelin tänään kaavoja ja leikkasin taas vanhoja lakanoita, tarkoituksena olis saada tissien alta reiteen pitkä pallohame. Siitä tulee vaaleanpunainen, jossa on erilaisia kukkakuvioita. En malta oottaa, että pääsen ompelemaan sitä huomenna jos saan ostettua vetoketjun. Kuvia tulee sit kun tekele valmistuu.
Oon huomannu ite syksyn tulon siitä, että neulekärpänen on taas näykkimässä isoja paloja! Leijonakeltaisten reisisukkien kaveriksi on tulossa kyynärpäähän pitkät leijonakeltaiset hanskat. Noiden kaveriksi tarvitsisi kyllä jonkun ihanan, 3/4-hihaisen ja puoleenreiteen pitkän, mustan takin. Joku leijonankeltainen baskeri vois olla ehkä ihan kiva lisäksi, mutta pitää katsoo.
Oon miettiny jo nyt talven neuleita, ja päättäny väriteemaksi (ennen en oo sellasta miettiny) oranssi-metsänvihreän! Haluan neuloa söpön, ison pipon, Stam1na-hampaalla varustetut lapaset, jotkut kivat villasukat ja virkata kukkakuvioisen huivin. Tai no sellasen jännän. Kuitenkin. Oranssi ja metsänvihree himottaa muutenkin nyt vallan paljon, mutta pitää vähän malttaa.
Eminem on hienoa. Mokoma on hienoa. Swallow the Sun on hienoa.
PS. Ensi viikolla mahd. disco! Pääsee tanssimaan, uppoutumaan biittiin ja ehkä tanssimaan jonkun kaverin kanssa hitaita. Saa nähdä miten käy.
Toinen tunti oli liikuntaa, kuten ensimmäisenkin olisi pitänyt olla. Hölkkäsin vajaan kilometrin, eikä polvi kipeytynyt sillon eikä jälkeenpäinkään. Ope (joka on miun luokanvalvoja, opo ja kotsan ope) kerto vähän tulevasta syksystä ja sit juteltiin, et onko ihmisillä mitään rajoitteita liikkumisen suhteen. Mie mainitsin polven, tuli juteltua siitä aina välillä ja sovittua, että mie pääsen juoksu/hyppy-painotteisilla tunneilla sit syksymmällä kuntosalille, jos se on vapaa. Pitää kyllä kattoo miten tuon polven kanssa menee. Toisaalta vois olla hyvä, jos tää vuosi vielä olisi sellainen kunnonkohotus- ja jalanvahvistusvuosi. Keväällä sain aloitettua projektia jo vähän, ja kesällä pyöräillen korjailin polvea ja se on nyt jo paljon paremmassa kunnossa. Onhan tässä painoakin lähteny melkein 7kg ja vyötäröstä senttejä yli kymmenen. Pitää yrittää ylläpitää näitä ja kuroa kohti parempia tuloksia jumpalla, pyöräilyllä, mahdollisella hölkkäämisellä ja zumballa, joka alkaa lauantaina. Meen sinne äidin kanssa.
Miun haitarinsoitonopettaja vaihtuu. Entinen, joka oli paras näin btw, muutti Rovaniemelle. Nyt sen tilalle tulee jonkun Shade Empiren soittajan vaimoke. Toivon että se on hyvä. Haitarin ja zumban lisäks mie harrastan kuoroa nyt taas uudelleen. Niiden päälle tulee vielä sit Pocahontas-harjoitukset, jos pääsen mukaan. (Oon siis hakemassa Kuopiossa tekeillä olevaan lastenmusikaali Pocahontakseen, tavoitteena päästä pesukarhuksi! No ei, mut mukaan kuitenkin.)
Piirtelin tänään kaavoja ja leikkasin taas vanhoja lakanoita, tarkoituksena olis saada tissien alta reiteen pitkä pallohame. Siitä tulee vaaleanpunainen, jossa on erilaisia kukkakuvioita. En malta oottaa, että pääsen ompelemaan sitä huomenna jos saan ostettua vetoketjun. Kuvia tulee sit kun tekele valmistuu.
Oon huomannu ite syksyn tulon siitä, että neulekärpänen on taas näykkimässä isoja paloja! Leijonakeltaisten reisisukkien kaveriksi on tulossa kyynärpäähän pitkät leijonakeltaiset hanskat. Noiden kaveriksi tarvitsisi kyllä jonkun ihanan, 3/4-hihaisen ja puoleenreiteen pitkän, mustan takin. Joku leijonankeltainen baskeri vois olla ehkä ihan kiva lisäksi, mutta pitää katsoo.
Oon miettiny jo nyt talven neuleita, ja päättäny väriteemaksi (ennen en oo sellasta miettiny) oranssi-metsänvihreän! Haluan neuloa söpön, ison pipon, Stam1na-hampaalla varustetut lapaset, jotkut kivat villasukat ja virkata kukkakuvioisen huivin. Tai no sellasen jännän. Kuitenkin. Oranssi ja metsänvihree himottaa muutenkin nyt vallan paljon, mutta pitää vähän malttaa.
Eminem on hienoa. Mokoma on hienoa. Swallow the Sun on hienoa.
PS. Ensi viikolla mahd. disco! Pääsee tanssimaan, uppoutumaan biittiin ja ehkä tanssimaan jonkun kaverin kanssa hitaita. Saa nähdä miten käy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)