Viime yönä mie päädyin tylsyyksissäni Omegleen. Rupesin siellä randomisti juttelemaan jonkun ihmisen kanssa, ja päädyimme keskustelemaan suomen kieliopista, kielestä ylipäätään, ilmastosta ja hieman Sveitsistä, keskustelun toinen osapuoli kun oli sveitsiläinen. En ole pitkään aikaan käynyt kenenkään kanssa niin upeaa keskustelua, joka oli erittäin mielenkiintoinen. Omeglessa on se vika, että siellä tosiaan törmää vain hetkeksi ihmiseen, jota ei tapaa enää uudestaan. Se on omalla tavallaan myös hieno asia. Tuo viimeöinen keskustelu hymyilyttää vieläkin, eikä miuta haittaa, etten tule enää koskaan tapaamaan tuota henkilöä; enhän mie tiennytkään siitä yhtään mitään muuta kuin vähän hänen ajatuksiaan ja kotimaan. Tuollaiseen kanssakäymiseen olisi hienoa pystyä kasvokkainkin. Siis siihen, ettei pelkää tarttua hetkeen, koska se jää kuitenkin taakse eikä toistu - ellei niin itse halua.
Joulu meni miten meni, meillä oli kerrankin rauhallista. Olen syönyt tyyliin puolen vuoden edestä, ja vaatii liikuntaa etten vyöry seuraavaa vuotta. Nyt on tullu harrastettua hangessa kävelyä, tein viime torstaina sinne oman, suht pitkän polun, joka olisi tavoitteena kävellä kahdesti ympäri ainakin joka toinen päivä. Päälle jumppaa ja joogaa, niin eiköhän siitä hyvä tule.
Ajattelin kirjoittaa tyhjentävän arvion tästä vuodesta, kun vuosi vaihtuu kohta, mutta jätän sen myöhemmälle. Nyt siirryn Alagaësiaan, heihei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti