sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Hei hei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä

Eilen oli jännä päivä. Lähdin jo vaille kymmenen Lauran kanssa Siilinjärvelle, missä käytiin pyörimässä kaupoilla ennen Kuopioon menoa. Mentiin City Pörssiin ja päädyttiin pyörimään siellä kaksi tuntia... Tai vajaa, välissä käytiin vähän ulkona venaamassa ja Pazzossa kuolaamassa kenkiä. Kirpparilta lähtikin mukaan ihana hippihame, villakangashame, punainen pilkkupaita, punainen vakosamettitakki ja yksi musta hame tuunaamista varten. Muokkaan siitä jonkinnäköisen söpön kynähameen, sellasta miulla ei nimittäin vielä oo.

Eilisilta oli jotenkin jännä. Minuutit tuntui tunneilta, ja aika meni hirveän hitaasti. Myös ihmiset tuntui käyneen vähän hitaalla, ainakin totessa. Sekin oli jotenkin hassua; me ei pelattu jotenkin samalla tavalla kuin normaalisti. Olin nukahtanu yöllä jotenkin hassusti väsymykseen, miulta oli jääny kaikki koneelle auki ja olin vaan sipannu. Luultavasti jotenkin jännästi vielä omaan sänkyyni, kun heräsin sieltä aamulla.

Nyt on jotenkin niin sunnuntaifiilis. Taustalla soi kaikkea vähän kevyempää fiilistelymusaa, mie neulon boleroa ja suunnittelen talven ihania ja pehmeitä neuleita, mietin vähän ihmisiä ja kaikkea sellaista. Menee hermot kipeenä olemiseen (sain siskolta vanhan taudin jämien päälle uuden taudin) ja niin. Odotan innolla sitä, että pääsen jumppaamaan. Haluan saada taas sen ihanan fiiliksen, joka tulee kun on rääkänny itsensä jumpalla/zumballa/jollakin hengästyneeksi ja tajuaa, että hei, kun mie teen näin, mahdun taas jonkin ajan päästä housuihin joita en oo käyttäny kolmeen vuoteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti