Käveltiin yheksän jälkeen hostellille, ja Uspenskin katedraali (+ moni muukin rakennus & paikka) näytti kyllä todella upealta hämärässä valaistuksessa! Nm. turistina Stadissa...
Keskiviikkona lähettiin yhdeksän jälkeen etsiytymään Ruoholahteen ja Kaapelitehtaalle. Oli vähän työn ja tuskan kanssa löytää oikea paikka, kun infopisteessäkään ei ollut kuin harjoittelija paikalla... Noh, oikealle ovelle löydettiin kyllä, ja yllätyttiin kun oltiin ensimmäisiä paikalla. Kerta se on ensimmäinenkin tuollaisella isommalla paikalla...
Ennen linnottautumista ovien eteen pyörittiin Kaapelitehtaan ympäri ja löydettiin Within Temptationin rekka! Niillä kirjaimellisesti on koko rekallinen tekniikkaa mukana keikkaa varten, ei kyllä käy kateeksi roudareita... Huh huh mikä homma purkaa niitä.
Tosiaan, kymmenen hujakoilta asti jonoteltiin keikalle. Meillä oli kunnon retkeilyvarustus mukana, oli vilttiä, housua, takkia, sukkia, hanskoja, mulla pressu jonka päällä istuskeltiin (ja nukuttiin) ja silleen. Oli ihanaa, kun Kaapelitehtaan sisällä pystyi käydä vessassa ja ruokataukokin pidettiin sisällä! Luksusta. Ei edes ollut kovin kylmä, vaikka oltiinkin meren rannalla, ja lämpötila oli siellä nollan-parin plussa-asteen hujakoilla. Aikakin meni yllättävän nopeasti, oli mukavaa jutella uusille kivoille ihmisille! Että kiitoksia vaan seurassa olleille jos tätä eksytte lukemaan.
En oo tainnu ikinä juosta niin kovaa (ja pitkään) eturiviin kuin tuolla keikalla. Jumalauta, että Kaapelitehtaan Merikaapelihalli on valtavan pitkä! Ei sillä, sai ollakin koska porukkaahan tuolla oli aivan valtavasti. Luojan kiitos jonoteltiin ajoissa jne, viime hetkellä tulleet jäivät kyllä sinne jäätävän kauas. Vaikka varmasti vaikuttava keikka on ollut sieltäkin, uskomaton screeni oli käytössä ja äänentoisto oli huippuluokkaa.
Setti oli alussa pelkkää Hydran sisältöä, ei ihan päässyt heti tunnelmaan mukaan kun ei oikein pystynyt kuunnella levyä ennen keikkaa. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään, aivan mahtavia noi uudet biisit, ja hienosti toteutettu feat. biisit, nimittäin kuulosti aivan siltä kuin toinenkin laulaja olisi ollut paikalla, sen verta hyvät nauhat oli, ja screeniltä näkyi musiikkivideolta artistien naamatkin.
Meinasin kuolla kateudesta Sharonin kävellessä lavalle tämä mekko päällä. Aivan jäätävän upea!! Tahtoo itselle. Mulla on meneillään nyt joku outo blingbling-kausi, kun kaikki tuollaiset hieman erikoisemmat paljettijutut ja muut iskevät aivan tuhannella.
Keikan loppupuolella alkoi tulla niitä omia rakkauskappaleitakin sitten ihan urakalla. Memoriesin soidessa meinasin itkeä, jotenkin livenä iski biisin sanoma vielä syvemmälle kuin tavallisesti. Our Solemn Hour oli aivan mahtava livenä! Rakastan sitä biisiä muutenkin. Angelskin taisi tulla, ja What have you done, eivätkä ne todellakaan jättäneet kylmäksi. Encorena kuultu coveri Lana del Rey:n Summertime Sadnessistä oli aivan mahtava! Rakastuin siihen biisiin kyllä Sharonin laulamana, ehkä hieman enemmän vielä kuin alkuperäiseen esitykseen. Viimeisenä tuli Mother Earth, aivan mahtava Sharonin nykyisellä lauluäänellä. Tuosta biisistä kyllä huomaa laulutekniikan eron ensimmäiseen levyyn, toki melodiatkin ovat aika paljon muuttuneet noista ajoista.
Sharonin viimeinekin mekko oli aivan upea! Keikka oli kyllä mahtava, täysin kaiken sen rahan arvoinen, mutta ei tuollaista reissua kyllä hetkeen heitä. Olen nykyisin aika mukavuudenhaluinen, eikä Ruoholahdesta Katajanokkaan talsiminen puolikuolleena yhden maissa ollut mitään herkkua. Eikä sen puoleen valvominen viiteen, jolloin junamme lähti takaisin Kuopioon. Jatkossa ei kyllä tuollaista valvotaan aamujunaan -meininkiä... Alun perin suunniteltiin vielä, että istuttaisiin jossakin baarissa lähtöön asti. Muuten hyvä, mutta tavaroita ei saanut minnekään rautatieaseman lähelle säilöön, eikä niiden kanssa olisi kyllä baarissa voitu istua. Olokin oli niin puolikuollut, että ei se olisi ollut hirmu nannaa. Ikimuistoinen reissu kyllä oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti