torstai 23. helmikuuta 2012

I will always love you, you, my darling, you.

03: Kuva siitä, mitä teet tänään.

Kipeily jatkuu, ja tänään bongasin taas tylsyyksissäni hippeilyraamattuni, Luonnonkaunis-nimisen kirjan, jonka on kirjoittanut Virpi Raipala-Cormier. Kirjoitettu ehkä eniten sellaista keski-ikää lähestyvää naista varten, mutta ohjeet, joita kirjasta löytyy, on kyllä ihan joka ikiselle ihmiselle sopivia. Tätä kamalaa olotilaa kun on jatkunut pitkään, niin Do-in -hieronta pongahti silmiini vaikuttaen siltä, että voisi testata. Lähinnä siinä mielessä, että jos aukoisi kehoa vähän, niin paranisiko olo. Do-in on siis shiatsuun, akupunktioon ja muuhun, pääasiassa kiinalaiseen lääketieteeseen perustuvaa määrätietoista, koko kehon käsittävää hierontaa. Kirjasta löytyy siihen 31-vaiheinen yksityiskohtainen opastus, ja arvioitu kesto oli n. 10-15min. Kun siinä hieroin pään seutua, niin kasvot rupesivat hehkumaan, tuli ihan jumalattoman kuuma ja posket oli yhtä punaiset kuin semmoisen tunnin tappotreenin jälkeen. Tuonneko se miun kasvojen värikkyys oli jäänyt jumiin?

Tänään oli laulutunnilla vuorossa rentoutumisharjotuksia, ja oli jännä huomata, että kuinka paljon tulee jännitettyä täysin huomaamatta, kun muodostaa ääntä ja laulaa. Pitäisi noitakin harjotuksia vain muistaa tehdä, että alkaisi ääni pikkuhiljaa kehittyä ja ilmaisu parantua jne. Armoton pääsykoetreenaus on jo alkanut, lähinnä näin aluksi kuunteluoppilaana olemalla, eli Whitney Houstonin I will always love you ja Julie Londonin Cry me a river pauhaavat kaiuttimista usein ja kovaa, siihen päälle vielä oma laulu, niin alkaa siskoltakin tulla jo FB:n aikajanalle tällaista linkkiä:


Sisko on kuulemma tuo oikeanpuoleinen leijona ja mie vasemman puoleinen... Ei se nyt noin pahalta voi kuulostaa?!? Tosiaan, päätin, että laulan toissalauantaina menehtyneen Houstonin muistoksi tämän suurimman hitin, joka ainakin menee kategorian "pop/rock-klassikko" alle, hehe.

Huomenna on edessä Taitava osaaja 9 -kilpailu Savonialla, jossa olis tarkoitus kokata kolmen ruokalajin ateria luokkakaverini Annin kanssa. Tästä tulee kuvamateriaalia! Luultavasti niin kokkikolmosista kuin ruuistakin. Tarkoituksena olisi tehdä alkukeitoksi bataatti-kookosmaitokeitto, pääruuaksi porsaan sisäfilepihvit kermaisella salsakastikkeella, lisukkeena perunaporkkanamuusi ja höyrytettyjä kasviksia, jälkiruokana vadelma-lime-kermaviilipiirakka. Namnam! Sitä sit pistellään itsekin poskeen.

Huomiseen! Nyt kun olen jo sen verran tolpillani, että olen pystynyt käydä koulussa ja näyttänyt jopa suhteellisen ihmiseltä, niin yritän postailla ainakin melkein joka päivä tuota haastetta, jonka silloin muinoin alotin, ja saada höpistyä muutakin mukavaa tänne!

PS. Erosin poikaystävästä. Sattuu. Oma vika, kun oli oma aloite, mutta ei sitä tajunnut silloin oikeasti sitä, kuinka tärkeä se toinen on. Kaksi viikkoa on jo erosta, viikkoon ei olla puhuttu, ekan viikon aikana nihkeästi vaikka eropäätös oli sellainen "ollaan vaan ystäviä ettei pilata välejä riitelemällä". Bonnie Tyler ja Whitney Houston soi ja mieliala on otsikon mukainen. Also it's a heartache.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti