Kaikki loppuu aikanaan

Peruskoulu loppui tältä bloginpitäjältä 2.6.2012. Kevätjuhlassa vetästiin luokan kanssa Sommaren är kort ja Hetki lyö, molemmat meni todella hyvin, jälkimmäinen toki oli hieman menevämpi ja siinä laulettiin yhdessä kovempaa. Kolme stipendiä napsahti miulle, yksi tuli ruotsin kielen hyvästä opiskelusta ja oli kirja, jossa on novelleja nuorten elämästä ja rakkaudesta - ruotsin kielellä toki, suuri luku-urakka edessä, yksi palkinto taloustietokilpailussa parhaasta tuloksesta meidän koulusta, siinä tuli 45 euroa ja pallonmuotoiset puhelinkaiuttimet, ja viimeisimpänä oli _sadan_ euron arvoinen keskiarvostipendi luokan parhaasta keskiarvosta. Lukuaineiden keskiarvoksi napsahtikin allekirjoittaneelle 9,7. Kymppejä oli todistuksessa yksitoista; englanti, matikka, fysiikka, kemia, biologia, historia, yhteiskuntaoppi, terveystieto, musiikki, käsityö (tekstiili) ja atk. Liikunta oli kahdeksan ja kaikki loput numerot ysejä. Ainoastaan äidinkielen ysi harmitti, koska vedin suurimmasta osasta kokeista kymppejä, loput oli sitten väliltä 9+-9½ kahta kasia lukuunottamatta, ja aiempina yläastevuosina on melkein pelkästään kymppejä tullut, jouluna numero olikin kymmenen, joten hieman epäreilu omasta mielestäni opettajani oli. En kuitenkaan valita, ei sitä täydellinen oppilas tarvitsekaan olla.

Mekko on ostettu Krakovasta, samoin kengät, joissa korkoa on sellaiset 13cm. Mekko maksoi 15e, kengät 20e, joten ihan hyviä ostoksia nuo olivat, hehe. Hiukset laitoin itse piipparilla, sitten vähän tupeerasin niitä ja kiinnittelin pinneillä. Kuvissa ei näy miten hyvin ne oikeasti sain laitettua, kun kävelymatkan aikana bussipysäkille tuuli onnistui turmelemaan kiharoita aika tehokkaasti... Luomilla oli kultaista blingbling-luomiväriä, sekään ei erotu kuvissa, vaikka muuten näkyi ihan kauniisti. Tuntui olo prinsessamaiselta ja kauniilta, ja sehän se tärkeintä on. Ei ihan se ykkösluokalle mennyt pullukka tytöntyllerö olisi voinut arvata, että peruskoulun loppuessa noinkaan hyvältä voisi näyttää (vaikka itse sanonkin).

Tuntuu kyllä aika uskomattomalta, että kymmenen vuoden raskas taival on takana, joista kahdeksan ja puoli vuotta meni korvessa samojen luokkalaisten kanssa. Välillä se oli aika raskasta, mutta hengissä selvittiin. Nyt lomailemaan!