Sometimes you must be a little crazy

Nyt kerron teille pienen tarinan meikäläisen tästä viikosta. Sain keskiviikkona puhelun kaverin äidiltä. "Hei sähän osaat laulaa? Mitä teet lauantaina? Meillä ois keikka ja tarvittas laulaja." Pitäisi varmaan käväistä joissakin mielenterveyttä testaavissa kokeissa kun menin hulluna tuohon heti suostumaan. Biisilista pärähti sähköpostiin ja meikä meni Spotify-surffailemaan. Voi sitä tuskan määrää. "Tätä oo koskaan kuullu... Tätäkään koskaan kuullu... Voi apua." No, siinä koitti sitten torstai, ja ensimmäiset treenit osalla kokoonpanosta. Helpotti kuulla, että muutkaan eivät olleet ainakaan kaikkeja biiseistä aiemmin soitelleet. Treenailtua ei hirveämmin silloin saatu, kun laulukamoja ei vielä paikalle ollut tullut, joten sovittiin, että perjantai on sitten treenipäivä. Niinhän se olikin, ja vaikka sitä taisteltiinkin hieman joidenkin kappaleiden kohdilla, niin pelot haihtuivat kyllä hommasta ilmaan. Hyviä tyyppejä muut, ja itsekin alkoi jopa uskoa, että suunnilleen muistaa, miten biisien melodiat menevät.

Lauantaina sitten raahauduttiin keikkapaikalle, ja pistettiin bändisetti pystyyn. Basistikin saapui paikalle, ja päästiin ensimmäistä kertaa treenaamaan yhdessä hurjalla neljän hengen porukalla. Tässä vaiheessa alkoi jo itseäkin ihmetyttää, kuinka hyvin meillä meni! Pikkaisen alkoi korvia kyllä kuumottaa kanssaolijoiden ylistyspuheet, en kai mie nyt niin hyvä sentään ole...

Pakollinen esiintymisasukuva.

Keikka oli yksi ohjelmanumero sukujuhlissa, joten niissä siis oleiltiin hieman ulkopuolisina bändiläisten kanssa lauantai. No, hyvää ruokaa sai, ja rumpalin ja kahden kaverini seurassa oli varsin mukavaa hengailla. Treenailimme toki välissä, ja se nyt oli mitä mukavinta puuhaa, vaikka hiki tulikin. Lämmintähän oli vain +28 astetta tai enemmänkin, sekä ulkona että sisällä...

Mie ja Roosa. Aina niin vakavina.

Illan alkaessa hämärtää olikin meidän vuoromme viihdyttää yleisöä, ja noin tunnin setti klassisia rockbiisejä heille vetelimmekin.  Pakko sanoa, että meni kyllä aivan uskomattoman hyvin! Toki ottaen huomioon harjoitteluajan, hieman hiomatontahan se meno oli, mutta biisit kulkivat eteenpäin, jokainen hoiti hommansa uskomattoman hienosti, ja itsekin yllättyi siitä, minkälaista mökää meikästäkin lähtee. Tuollaiset rockbiisit kun eivät oikein meikän äänialaa ole, ne menevät niin keskirekkarissa/suht alhaalla, joten mukavuusalueelta tuli kyllä täydellisesti poistuttua, ja se teki kyllä terää. Pakko vielä mainita, että yleisö oli aivan mahtavaa, ne tanssi mukana joka biisissä aivan innoissaan! Sitä menoa oli mahtava katsoa.
Loppuilta meni sitten kuunnellessa sitä, kuinka miusta tulee vielä suuri rocktähti ja että saan sitten varata nääääääin monelle paikkaa bäkkäriltä ja nimmareita jaella sit myöhemmin samanlaisen pinon. Pojat vielä meinas, että CV:hen pitää sitten lisätä, että "Olen soittanut NEAN bändissä". Hehhehhee. Pakko kyllä sanoa, että helvetin hyvin se rytmiryhmäkin veti. Ei ilman niitä olisi tullut omasta suorituksesta yhtään mitään.

Biisilista!

Nea & Sekasikiö. Jälkimmäinen osa oli alunperin Pikapano, mutta ei kuulemma ollut asiallinen.

 Loppuun täytyy kyllä vain todeta, että olen iloinen siitä, että olen näin hullu että uskalsin lähteä tuohon touhuun mukaan. Sai tutustua mukaviin ihmisiin, tuli sitä aina niin tarpeellista esiintymiskokemusta, läjä helvetin hyviä muistoja ja ainakin jotakin, mitä voi sitten vanhuksena kiikkutuolissa hymyillen muistella. Muistakaa siis tekin heittäytyä mukaan kaikkeen hölmöön ex-tempore-juttuun, varmasti löydätte itsestännekin aivan uusia puolia, kuten minä tein. Ja vieläkin jos tätä sattuu joku hommassa osallisena ollut, niin iso käsi teille! Ootte parhaita ♥

Summer breeze makes me feel fine

Nyt myönnän, ettei miulla ole oikein mitään sanottavaa, mutta haluan kertoa maailman parhaasta tekeleestäni: korsettitavalla kaavoitetusta bandeau-topista, joka istuu täydellisesti, ei valu, ja on muutenkin mm. paras. Kaavat piirtelin eilen ja käväisin kangaskaupassa, tänään sitten vietin muutaman tunnin ompelukoneen ääressä ja ta-daa! Ajattelin vielä tehdä korsettikirjan ohjeilla kuppimallisen bandeaun myös, koska kohta on sitä mahaa jota esitellä! Tapout toimii. 

Videopostaus!

Nyt on palattu sivistyksen aka tietokoneen pariin, niin vihdoin _tässä_ tulee videopostaukseni! Sama pätkä, mutta nyt sen pitäisi jopa näkyä teille asti. Pahoittelen aiempaa, Youtuben latausasetuksissa oli jäänyt näkyvyydeksi yksityinen, enkä saanut sitä tabletilla muutettua. Tässäpä tämä kuitenkin tulee!

Tavastia palamaan!

Nyt aiheeseen jota en liikaa voi hehkuttaa!! Läheiset on varmaan jo kyllästyneet niin etu- kuin jälkikäteen tapahtuneeseen hehkutteluun, mutta ai taivas että oli mahtavaa olla Tavastian lavalla Nuorisokuoron ja Kerkko Koskinen Kollektiivin (johon nuorisokuoro siis kuuluu) kanssa! Aivan upea kokemus vailla vertaa; pääsin sekä alaikäisenä sisään Tavastialle että alaikäisenä esiintymään Tavastialle! Se bäkkäri on aivan ihana täynnä bändien kirjoituksia ♥ Vaikkakin seinään nojaillessa pelotti, että paita tuhriutuu...

Perjantaina 10.5. suunnattiin siis Helsinkiin, armaaseen pääkaupunkiimme. Harjoteltiin ahkerasti, taas vaihteeks saatiin päivän varotusajalla pari biisiä opeteltavaksi keikalle. Kivaa! Helsingin musiikkitalo on omituisen lasinen mesta. Tein villin reissun Porvooseen bussilla kummitädin luo, jossa yövyin, kun majapaikkaa ei lähempääkään löytynyt. Oli ihanaa kyllä nähdä kummitätiä ja serkkuja pitkästä aikaa!

Lauantaina örvelöin itseni bussilla takaisin stadiin, ja meijän reeniputki sen kun jatku. Saatiin väliin muutama vapaa tuntikin, jotka kuluivat totta kai Kamppia ja Foorumia eestaas ravatessa. Ainoaksi ostoksesi safkojen lisäksi kylläkin jäi permanenttitussit Tigeristä... Mutta ei tän ostosreissu pitänytkään olla.

Kyllä pienen metallitytön sydän vähän väpätti, kun ensi kertaa asteli Tavastian ovista sisään. Aina kun kaihomielisenä on tullut katseltua, että jahas, siellä taas on nämä ja nämä ihanat bändit keikalla ja bäkkärikuvia löytyy netistä ja yhyy. Sinne kuitenkin pääsin miekin! Ensin hengailtiin pari tuntia soundcheckissä, sitten valloitettiin taas vähän Helsingin keskustaa aikaa tappaen ennen keikkaa (päädyttiin vetämään pienellä kokoonpanolla [oliks meitä viis?] kuorobiisejä Mannerheiminaukiolle mm. Marco Bjurströmin katsellessa hieman ihmeissään ohikulkumatkalla) ja lopulta sitten mentiin laittautumaan takas Tavastialle ja odottamaan keikan alkua.

Kun vihdoin päästiin lavalle, tuntui siltä, että vasta mentiin siihen, kun koko keikka ihanuuksineen oli jo ohi. Tuntui taivaalliselta laulaa, kun koko tupa oli täynnä ja tunnelma mitä mahtavin ♥ Tahtoo jo uudestaan!!

Tähän pari videota, jotka joku oli yleisöstä kuvannut. Bongaa punapää kitaran kaulan kohdalta ylärivistä Laura Palmer -videolla! Mitennii erotun joukosta...

Keikan kokoonpano lavalla! Taas erittäin vaikeaa punapään bongailua...

Nuutunut kuorolainen Tavastian edessä! Toi valkoinen läntti on siis klubin kyltti.

.. Ja tän takiahan me sinne Tavastialle suunnattiin!

Julma artistielämän raakuus sitten yllätti hipin, kun keikkabussi oli Kuopiossa puoli viideltä sunnuntai-aamuna, ja ainoa kulkuneuvo takaisin nukkumistukikohtaan aka kämpälle oli polkupyörä. Noh, yhdessä hujauksessa se kolme kilsaa taittui, ja tunnelman ollessa seesteinen, väsäsin mielessäni runoa jonka sitten näpyttelin kotona puhelimella Facebookiin. Vaikka aamulla en sitä enää muistanutkaan tehneeni. Jaan sen tässä kanssanne.

Puoli viideltä
Pyöräilee kotiin onnellinen hippi
On tie yllättävän mutkainen
Ja lintujen sirkutuskin päätä ärsyttää

Tasavallankadun Mäkkäri melkein kiinni on
Silloin tuntee hippi
Väsymyksensekaista onnea
Muistaessaan mitä on takana
Keikka. Aika pähee.

Sanomalehti odottaa kotiovella
Vitut
Hippi toteaa
Ja eteisen matolle nukahtaa

Sunnuntai olikin sitten julma päivä, kun ei päässyt katsomaan pelkästään HIMYMiä koko päiväksi sohvalle, vaan piti taas suunnata keikalle. Ja järjettömän hyvä oma keikka vedettiinkin Nuorisokuoron kanssa Kuopion kaupungintalolla äitienpäivän kunniaksi. Loppuviikko meni kyllä tunneille nukahdellessa ja voimia kerätessä. Lapset, älkää halutko muusikoiksi. Se on vaan rankkaa, vaikka olisitkin vain kuorolainen.

PS. Ei oikeesti. Se on parasta ikinä.

It's a beautiful day and I can't stop myself from smiling

Kesäisen ihanaa huomenta kaikille! On sangen ihana lauantaiaamu, täällä Kuopiossa on todella kuuma ja aurinko paistaa. Vähän varjopuolia tästä kesäsäästä löytyy myös, tuo kun meinaa aiheuttaa migreeniä ja ihoni palaa äärettömän helposti (eilen ulkona vietetyn matikan tunnin osan aikana ehdin polttaa käsivarteni ja decoltee-alueeni...), mutta lääkkeitä vaan naamaan ja aurinkorasvaa kehiin niin eiköhän se siitä!

Siitä onkin taas vierähtänyt hetki kun olen tänne kirjoittanut, joten aloitetaan läpikäynti kronologisesti! Vappuaatto meni mukavasti ystäväni kanssa American Horror Storya katsellessa ja jumalattomia pannupitsoja tuhotessa. Kun tilattiin (yhteiseksi) perhekokoinen pannupitsa, totesi pitsamieskin "oijoijoi" ja pudisteli päätään. Ei sitten.

Varsinaisena vappupäivänä mie olin harvinaisen tylsistynyt, joten päätin tehdä itsestäni Moiran (hahmo American Horror Story Murder Housesta). Löysin kivan hius- ja meikkitutorialvideon (jossa soi taustalla Type O Negativea, my soulsister!!) ja siitä sitten ryhdyttiin tuumasta toimeen. Lopputulos:

Viime viikko olikin sitten todellakin arjesta poikkeava, mutta se ansaitsee ihan oman päivityksensä, niin palailkaamme siihen sitten.

Viattomuus on vihaa, rakkaus on lihaa

OTää miun postailutahti on päätähuimaava, mutta jatkossa kun miulta vähenee töissäjuokseminen yms, niin ehkä sitten miulta löytyy tällekin puuhalle kunnolla aikaa! Nimittäin meikä on opiskelujen ohessa toiminut syyskuusta lähtien puhelinmyyjänä, mikä on ollut yllättävän mukavaa, vaikka välillä onkin ollut päiviä, jolloin homma oli kuin suoraan helvetistä, kun putkeen sattui epämukavia ihmisiä. Yleislinjallisesti kuitenkin ihan siedettävää hommaa. Mutta nyt se jää taakse, nimittäin meikästä tulee siivoojatäti! Pääsen kuuraamaan melkein naapurissani olevaa Salea aina aamuisin, ja ah, että odotan hommaa innolla. Kiinteä tuntipalkka, töitä vain tunti kerrallaan, säännöllinen, vakituinen palkka... Ah ♥

Sitten kuitenkin hieman kivempiin asioihin! Nimittäin löysin koneeni syövereistä kuvia söpöistä kengistäni, ja vihdoin jaksoin selata ne läpi ja pistää kuosiin.

Poposet jalassa

Yritin posettaa söpösti kenkien kanssa... Lopputulos: Näytän kireältä toimistötädiltä.

On niin täydellistä, että kevät tuli viimeinkin! Lumet on lähteneet, jäätkin aivan kohta, mie ajelen polkypyörälläni innoissaan ja odottelen sitä hetkeä - joka on ensi viikolla - että saan rakkaan Jammuseni (kevari) pois talviteloiltaan ja ajoon!! ♥ 

Torstaina olikin astetta kivempi päivä, koulua oli vain yksi tunti (koska olin laiska ja jätin menemättä ruotsin tunnille...) ja näin vihdoin Saaraa! Ihana nainen, meillä oli sangen hauskaa rättikaupoissa pyöriessä. Sain vihdoin ostettua ylisoman kesämekon, jonka pistän isomummon 90v syntymäpäiväjuhlillekin.

Tässä soman naamakuvani saattelemani lähdenkin tiskaamaan astioita, ja ensi viikolla kirjoittelen teille sitten jostakin tosi superylimakeesta mitä elämässäni tapahtuu! Siihen asti soronoo.

Okei, loppuun on vielä pakko laittaa maailman paras kirpparilöytö: Täydelliset kengät oikeassa koossa 4€ ♥

Hyvää pääsiäistä!

Nyt, kun jäin kahdestaan 1,5v pikkusiskoni kanssa, onkin erittäin hyvä hetki kirjoittaa tänne! Koeviikko alkoi tasan viikko sitten, joten tässä on hieman pitänyt kiirettä kaiken suhteen. Kohta kuitenkin helpottaa, enää kun on jäljellä vain englannin, ruotsin ja musiikin teorian kokeet ja sitten jakso vaihtuu. Miulla on siinä nykytanssia ♥ Ah, ihanaa.

Erehdyin ostamaan toissa viikolla maailman söpöimmät korkkarit Kookengästä, nimeltään nää oli Candyt. Kuva on Kookengän sivuilta, kun olen porukoilla eikä omat otetut kuvat ole täällä mukana. Pienen pohjan ylimääräisen liimamäärän takia sain kaunokaiset puoleen hintaan, 24,95€ ! Ihan parasta. Niin täydelliset jalassa, niin söppänät. Nää tulee käyttöön heti, kun nuo saakelin lumet sulaa kävelyteiltä.

Doctor Who on tämän hetken kuumotussarja, ai taivas miten olen aiemmin voinut jättää sen katsomisen kesken... Won't happen again. Suosittelen eeeerittäin lämpimästi sitä kaikille teille mussukoille, on nimittäin niin hienosti kirjoitettu, ja näyttelijät ovat aivan huippuluokkaa. David Tennant on kyllä paras! ♥

Niin, niistä on David Tennant ja The Doctor tehty ♥

Okei, fanityttöily loppuu tähän, pahoittelen sitä. Olen jo suunnitellut hieman wanhojen mekkoani, kun sain hurjan inspiraatiokohtauksen Reinette Poisson eli Madame Pompadour -jaksosta Doctor Who:ssa. Se on aika siisti ja erilainen, jos nyt sen sitten päätän toteuttaa. Kuten sanoin, meikä ei aio olla mikään prinsessa, mie oon se kuningatar. 1700-luvun Ranskan hovin tyyliin kenties. Hihii.